Charlie (Brendan Fraser) on hengenvaarallisesti ylipainoinen englanninkielen professori, joka häpeää olemustaan, mutta jatkaa töitään netin välityksellä kamera suljettuna. Ainoat ihmiset Charlein elämässä ovat hänestä huolta pitävä hoitaja Liz (Hong Chau), pizzakuski Dan (Sathya Sridharan) sekä Life Churchin lähetyssaarnaaja Thomas (Ty Simpkins). Jatkuvien syömishäriöiden ja kipujen kanssa kamppaileva Charlie haluaisi saada yhteyden teini-ikäiseen tyttäreensä Ellieen (Sadie Sink), mutta kohtalolla on muita suunnitelmia.

Darren Aronofsky on elokuvantekijä, jonka käsialan tunnistaa, eikä Samuel D. Hunterin omna vuoden 2021 näytelmänsä pohjalta kirjoittama The Whale ole poikkeus. Vaikka Aronofskyn aikaisemmat teokset, kuten The Wrestler (2008), Black Swan (2010), Noah (2014) ja Mother! (2017) poikkeavatkin kaikki toisistaan ulkomuodoiltaan, maailman kuvaajana ja tarinan kertojana mies on yhä yksi bisneksen omaperäisimmistä.

The Whale on äärimmäisen koskettava, melankolinen ja syvältä sielusta kouraiseva kuvaus epätoivosta ja viimeisestä yrityksestä korjata asiat. Melvillen Moby Dickia monin eri tavoin metaforina käyttävä elokuvan tausta näytelmänä tulee vahvana esille pysähtyneisyytenä, joka heijastelee myös sen päähenkilön Charlien elämän laatua. Kaikki henkilöt Charlien tarinassa ovat kokonaisia ja aitoja, vikoineen kaikkineen, inhimillisiä ihmisiä, joiden teot ja salaisuudet ovat uskottavia ja ymmärrettäviä. The Whale käsittelee monia asioita, ylensyöntiä ja sen synnyttämää itseinhoa, pelkoja, surua, anteeksiantoa ja rakkautta tavalla, jollaseen ei monikaan elokuva ole viime aikoina kyennyt.

Periaatteessa vain yhteen tilaan, Charlien asuntoon, sijoittuva draama on pienuudestaan huolimatta vahvaa ja kokonaisvaltaista elokuvan tekemistä. Matthew Libatiquen kamera herättää hämärät huoneet henkiin ja Rob Simonsenin viipyilevän kaunis score huolehtii lopusta. Varmana Oscar-voittajana voi pitää myös Makeup-artisti Adrien Morotin ja tämän huipputaitavan ryhmän suunnittelemaa ”läskipukua”, joka on uskottava ja realistinen.

Aronofsky etsi pääosanäyttelijää elokuvaansa hyvinkin 10 vuotta, kunnes hän näki Fraserin vuonna 2006 tekemän elokuvan Yön pimeä puoli, jolloin kaikki osaset loksahtivat paikoilleen. Ja harvoin, jos koskaan, on kukaan näyttelijä tehnyt yhtä voimakasta paluuta parrasvaloihin kuin 1990-luvulla toimintasankarina ja suosikkikoomikkona paistatellut Brendan Fraser, jonka ura on satunnaisista roolitöistä mitättömissä elokuvissa huolimatta ollut katkolla liki kaksi vuosikymmentä. Jo nyt monilla alan palkinnoilla kruunattu Fraser tekee elämänsä hienoimman roolityön, ja on erittäin vahva ehdokas myös voittamaan myös miespääosa Oscarin. Fraserin lisäksi myös Hong Chau on ehdokkaana Akatemian palkinnolle roolistaan ymmärtäväisenä hoitaja Lizinä.

The Whale ei ole kevyt eikä helppo elokuva katsoa, mutta matka Charlien kyynelten kyllästämään maailmaan palkitsee kyllä rohkean niin monin tavoin.