Venäläisen käsikirjoittajan ja ohjaajan Kirill Sokolovin esikoisteos Why Don’t You Just Die! on samalla myös hänen läpimurtonsa kansainvälisillä elokuvamarkkinoilla. Tummanpuhuvan mustan huumorin kyllästämä ja verisen väkivallan punaiseksi värjäämä leffa erottuu massasta edukseen villillä, yhä hurjemmaksi äityvällä menollaan.

Elokuva alkaa kuin dramaattinen maalaus, jossa Matvei (Aleksandr Kuznetsov) valmistautuu vasaroineen tulevaan koitokseen kuin Dae-su Oh (Choi Min-sik), joka koki kovia Chan Wook-Parkin kineettisen väkivaltaisessa pläjäyksessä Oldboy. Vastapelurina ei kuitenkaan ole edellä mainitusta elokuvasta tuttu Woo-jin Lee (Yoo Ji-Tae) vaan pikemminkin The Shieldin pahaa poliisia Vic Mackeytä (Michael Chiklis) muistuttava tuimakasvoinen Andrei (Vitaliy Khaev).  Parivaljakon välillä on jo ensi hetkistä lähtien käsinkosketeltava jännite, joka voi näennäisestä sivistyneisyydestä huolimatta eskaloitua koska tahansa käsin koskettelevaksi väkivallaksi. Tapahtumaketjun katalysaattorina toimii Matvein tyttöystävä Olya (Evgeniya Kregzhde), jonka tavoitteena on kostaa isälleen, ja ainoa sopiva rangaistu hänen rikoksiinsa on kuolema.

Andrein vaimon Natashan (Elena Shevchenko) tarjoillessa teetä tai kahvia odottamattomalle vieraalle vallitseen näennäisen rauhallinen, mutta pinnan alla kuohuva, tunnelma. Seesteisen staattinen asetelma ei säily kuitenkaan pitkään kaksinkamppailun alkaessa lyhyen kyräilyn jälkeen. Periaatteessa nimi kertoo melko täydellisesti, mistä elokuvassa on oikein kysymys; tappamisen vaikeudesta ja ihmisen elämän tahdon voimakkuudesta. Kamppailun osapuolet saavat osakseen erittäin rajua kuritusta, mutta nousevat kuin ihmeen kaupalla yhä uudelleen ja uudelleen, jatkaakseen jälleen entistä verisemmäksi muotoutuvaa kaksintaistelua. Mitä spoilereihin tulee, leffan alkuperäinen nimi Papa, sdokhni! (Папа, сдохни) on vähintäänkin yhtä paljastava: Isä, kuole.

Filmografinen intertekstuaalisuus paistaa läpi koko teoksen alusta loppuun. Elokuvaviittauksia löytyy laidasta laitaan aina westerneistä Tarantinoon ja Oldboysta Amelieen. Jäntevässä tarinassa oleellisena osana ovat näyttelijät, jotka tekevät kautta linjan loistavaa työtä. Why Don’t You Just Die! täydentyy mestariteokseksi, kun kuvaaja Dmitriy Ulyukaevin laadukas työn jälki, Sokolovin hypnoottinen editointi ja nimettömäksi jäävän tekijän väsäämä soundtrack kasaavat materiaalista ehyen kokonaisuuden.

Vaikka elokuva referoikin menestyksekkäästi, kunnianosoituksena ja kieli poskella, modernia popkulttuuria etenkin elokuvan alalta, onnistuu se olemaan omaperäinen ja itsenäinen taideteos. Toki voitaisiin väittää, että Why Don’t You Die! piirtää raadollista kuvaa venäläisestä nyky-yhteiskunnasta, uskokaamme Sokolovin sanoessa leffan olevan vain viihdettä, jonka ansiosta se vältti Venäjän sensuurikoneiston hampaisiin joutumisen. Pelkkänä viihteenäkin teos on katsomisen arvoinen, ja uskaltaisin väittää, että siitä on muodostumassa moderni klassikko, joka ei jää unholaan ihan pian.

Villin vauhdikas ja hurmeisen väkivaltainen mustaakin mustempi komedia.