Alati kasvavan kaaoksen keskellä Manhattanilla asuvien Simonin (Alex Draper) ja Beverlyn (Arija Bareikis) avioliitto natisee liitoksistaan, eikä tulehtunutta tilannetta helpota lainkaan 12-vuotiaan Finn-pojan (Charlie Tacker) uteliaisuus Internetin synkimpiä sisältöjä kohtaan. Pelastaakseen niin suhteensa kuin jälkikasvunsakin, Simon ottaa pojan mukaansa kauas suurkaupungin hälystä, Vermontiin, josta hän on hankkinut vanhan ränsistyneen talon remontoitavaksi. Maaseudun rauha kuitenkin rikkoutuu nopeasti, kun rakennuksessa tuntuu olevan joku muukin, joku sellainen, jota ei pitäisi olla edes olemassa.

Monitaitoisen Andy Mittonin (mies on paitsi ohjannut, tuottanut ja kirjoittanut, myös leikannut elokuvansa ja säveltänyt siihen musiikin) The Witch in the Window ottaa omaperäisen lähestymistavan yhteen perinteisimmistä kauhugenreistä, kummitustarinoihin ja kirottuihin taloihin. Se ei mässäile shokeilla, vaan luottaa hiipivään tunnelmaan ja onnistuukin rauhallisella rakentelullaan luomaan aidosti ahdistavan atmosfäärin. Perinteisen pelottelun taustalla kulkee kaunis ja melankolinen kertomus perheestä ja vanhemmista, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa pelastaakseen lapsensa, oli uhkana sitten ympäröivä arkinen maailma tai jokin yliluonnollinen. Mukaan on mahtunut myös yllättävän ajankohtaista ja osuvaa kommentaaria siitä, minne maailmamme näyttää nyt vääjäämättä olevan menossa.

Teknisesti The Witch in the Window on ilahduttavan arkinen elokuva. Justin Kanen taitavasti operoima kamera leikkii kekseliäästi fokuksella, Mittonin editoinnin pitäessa rytmin rauhallisena, jonka päälle Dan Brennanin ja Jack Garrettin nerokas äänimaailma synnyttää katsomossa sen ihanan epävarmuuden tunteen, joka kauhuelokuvissa pitääkin yhtenä määräävänä elementtinä olla. Taitavasti Mitton toimii myös odotuksia ja kauhuelokuvien konventioita vastaan muokkaamalla ja siirtelemällä puhkiluetun horror-oppaan kuluneimpia markkereita. Ikäraja K-12 jo kertonee roiskutuskauhun ystäville, että nyt ei ole tarjolla verta ja sisuskaluja, vaan ajatellun tiukaksi paketiksi kääritty 77 minuuttinen matka perinteisemmän horrorin herkempään ytimeen.

Toisena tuottajanakin toiminut Alex Draper tekee hyvää työtä arkisena isä-Simonina, joka oppimansa mukaan yrittää rationalisoida sellaisekin asiat, joita ei järjellä voi selittää. Taitavien lapsinäyttelijöiden harvalukuiseen joukkoon kerralla kimpoava Charlie Tacker on Draperin rinnalla elokuvan näkijä ja kokija, ikäistään fiksumpi poika, jonka aidonoloiset tunnetilat täyttävät katsomon. Greg Naughton on naapurin sähkömies Louis, joka kertoo Simonille ja Alexille talon entisen omistajan, Lady Lydian (Carol Stanzione) surullisen tarinan.

Varsin vakuuttava kummitusjuttu Andy Mittonilta, tekijältä, jolta voi tulevaisuudessa odottaa vielä paljon.