Blake (Christopher Abbott) muuttaa vaimonsa Charlotten (Julie Garner) ja nuoren tyttärensä Gingerin (Matilda Firth) kanssa San Franciscosta Oregoniin perittyään vanhan kotitalonsa. Täyden kuun aikaan jokin hyökkää perheen kimppuun ja haavoittaa Blakea. Perhe pakenee sisään taloon, mutta Charlotte saa yön aikana huomata muutoksia miehessään.

Ihmissudet ovat synyttäneet pelkoa elokuvissa aina aikojen alusta, mutta viime vuosina genressä on ollut hiljaisempaa. Wolf Manin uusioversio nousi otsikoihin jo 2014, mutta kun Universalin Dark Universe meinasi kuolla jo synnytykseen Tom Cruisen tähdittämän The Mummyn (2017) flopatessa pahasti, hanke haudattiin. Vaan kun The Invisible Man (2020) osoittautui hitiksi, vanha konspeti kaivettiin kaapista ja tuotantoyhtiössä päätettiin luottaa uudelleen samaan mieheen, ohjaaja Leigh Whannelliin. Eikä Whannellin Wolf Mania katsoessa mene rahat eikä aika hukkaan, sillä kyseessä on varsin kiukkuisesti puraiseva lykantrooppi-variaatio.

Takaumana alkavan, modernisoidun tarinan (kirjoittajina Whannell ja Corbett Tuck) pohjana on Curt Siodmakin elokuva The Wolf Man vuodelta 1941. Runsain mitoin hyppysäikkyjä ja hyistä tunnelmaa tarjoilevan parituntisen kivijalkana on vallan erinomaisesti käsityönä luotu hirviö, jota ei digitaalisesti ole paranneltu. Jane O´Kanen ja Arjen Tuitenin erikoismeikkausefektit ovat aivan oma lukunsa ja Wolf Manin nimihahmo nouseekin sinne alan mestareiden, oscarilla työstään palkitun Rick Bakerin (Ihmissusi Lontoossa 1981), The Wolfman (2010) ja Rob Bottinin (Ulvonta, 1981) mestariteosten rinnalle, ollen innovatiivisesti omanlaisensa, mutta genrelle silti uskollinen 2020-luvun ihmissusi. Groteskissa metamorfoosissa on myös yhtäläisyyksiä David Cronenbergin loistavaan horrorremakeen Kärpänen (The Fly, 1986), jonka muodonmuutoksesta meikkitaiteilija Chris Walas palkittiin niin ikään Oscarilla. Tekniikka on Wolf Manissa muutenkin hyvin hallussa, The Invisible Manista tuttujen taitureiden, lavastaja Ruby Matthewsin, kuvaaja Stefan Duscion ja säveltäjä Benjamin Wallfischin toimiessa Whannellin tukena alusta loppuun.

Christopher Abbott tekee hyvää työtä raskaan latexin alla onnistuen saamaan groteskiin petoonsa myös inhimillisyyttä. Loistavasta Ozark -sarjasta maineeseen ponnistanut Julie Garner on Wolf Manin sydän ja sielu, rakkaimpiensa väsymätön puolustaja, joka jotuu lopulta mahdottoman valinnan eteen. Myös nuori Matilda Firth tekee hyvää työtä. Zac Chadler on nuori Blake, Sam Jaeger tämän isä Grady ja Benedict Hardie paikallinen hörhö Derek.

Wolf Manin perinteitä pöllyttävä tulkinta voi herättää pahimmissa puritaaneissa paheksuntaa, mutta se onnistuu silti tavoitteessaan: se puree lujaa, eikä päästä irti.