Vuoden 1968 Meksikon kesäolympialaisissa epäonnistunut australialaisjuoksija Ron Clarke (James Frecheville) saa mahdollisuuden tavata suuren idolinsa, Helsingin vuoden 1952 olympialaisten kolminkertaisen kultamitalistin, tsekkiläisen juoksijasuuruus Emil Zátopekin (Václav Neuzil), jonka hän toivoo voivan kertoa, mitä voittamiseen tarvitaan. Clarke saa kuulla moninkertaisen maailmanmestarin tarinan rautaesiripun varjossa.

Vuosikausia elokuvaansa valmistelleen David Ondricekin ohjaama ja kirjoittama Zátopek on kunnianosoitus ohjaajan kotimaan suurelle kansallissankarille, jonka voitot maailman juoksukentillä ovat yhä vertaansa vailla.

Lähestymistapa fiktiiviselle, mutta tositapahtumiin pohjaavalle henkilokuvalle on poikkeuksellinen, sen lähestyessä aihettaan ulkopuolisen tarkkailijan, aussijuoksija Ron Clarken kautta, jolle suomessa lempinimen Satu-Pekka saaneen Zátopekin pitkä matka avautuu takaumina. Koronan vuoksikin vielä toista vuotta hyllyllä maanut Zátopek on ihan toimiva esitys, tosin epookin ajankuva on alistettu budjetin pienuudelle, mutta urheiluelokuville (ja sen selkeälle esikuvalle Tulivaunut, 1981) olennaisesti se tavoittaa hetkittäin voittosuorituksesta lähtevän ilon ja euforian. Samalla kun Zátopek kertoo päähenkilönsä elämästä, se kuvittaa myös hänen vaimonsa Danan (Martha Issová), joka itsekin voitti Helsingissä 1952 keihäänheiton kultaa, matkaa suurmiehen varjossa. Kaiken taustalla kulkee myös kertomus silloin kommunistisen valtion nokkimisjärjestyksestä ja sen ajan poliittisesta ilmapiiristä, jossa politbyroon hyväksi työskentely oli monelle ainoa vaihtoehto vankilan tai jopa pahemman kohtalon sijaan.

Me suomalaiset saamme oman elokuvamme urheilulegendoistamme, kun Aleksi Salmenperän ohjaama Mestari, elokuva Paavo Nurmesta ja Ville Ritolasta, saa ensi-iltansa kesällä 2024, sata vuotta juuri niiden Pariisin olympialaisten jälkeen, joissa kaksikko teki urheiluhistoriaa.

Václav Neuzil ja Martha Issová tekevät hyvää työtä ja varsnkin ensin mainitulle rooli Zátopekina oli taatusti fyysisestikin raskas. Suomeakin elokuvassa kuullaan, sillä Helmi Hyvönen on reportteri ja Erkki Mervaala urheiluselostaja.

Kaikesta kunnianhimostaan huolimatta kotimaassaan jättihitiksi kohonnut  Zátopek ei kiihdytä tarpeeksi viimeiselle kierrokselle, vaan jää draamallisesti kulkemaan genrensä kuluneinta keskitietä, kliseineen kaikkineen.