Elokuva
Niin terroristipankkiiri Le Chiffren voittaminen letaalissa pokeripelissä Casino Royalessa, Quantum-organisaation johtohahmon Dominic Greenen kukistaminen ja petturiagentti Raoul Silvan karu loppu Skyfallin raunioilla ovat kaikki olleet vain osasia palapelissa, jonka kokoaminen johtaa James Bondin (Daniel Craig) koko maailmaa uhkaavan rikollisjärjestön SPECTREN jäljille. Samaan aikaan kun uusi M (Ralph Fiennes) käy omaa taisteluaan tiedustelupalvelu MI6:n johtajuudesta Kansallisen turvallisuuden keskuksen uuden päällikön Max Denbighin (Andrew Scott) kanssa, Bond löytää omasta menneisyydestään yhteyden SPECTREN mystiseen johtajaan (Christoph Waltz). Hengenvaarallinen tehtävä vie Bondia ilman omiensa tukea halki maailman, Meksikosta Italiaan ja Itävallasta Marokkoon, kunnes hänen on kohdattava vaarallisin vastustajansa kotikentällään Lontoossa, pelissä, jonka panoksena on koko maailman tulevaisuus.

Kaikkien aikojen menestyneimmän 007 -seikkailun, Skyfallin (2013), jonka tuotto on jo yli miljardi euroa, ohjaaja Sam Mendes palaa Bondin puikkoihin, mutta ei tällä kerralla kykene samankaltaiseen täysosumaan. Siinä missä Casino Roayle oli ehtymättömän energinen, arrogantti action ja Skyfall juuristaan syystäkin ylpeä ja täynnä tunnetta, SPECTRE jää outoon välitilaan, eikä kasva osiensa summaksi, vaikka toimintakohtaukset ovat entistäkin eeppisempiä, tapahtumat äärimmäisen traagisia ja vastus ja panokset kovemmat kuin koskaan. Vaikkei äärimmäisen korkeisiin odotuksiin aivan kykenekään vastaamaan, 007 SPECTRE on silti ehta Bond, tulikivenkatkuinen takaa-ajo maalla, merellä ja ilmassa, kiehtova ja käänteikäs mysteeri ja niin tehoste- kuin stunt-työskentelynkin uusiin sfääreihin nostava toimintaelokuva.

Matkalla, joka alkoi Casino Royalesta Daniel Craigin pukeuduttua ensimmäisen kerran Bondin smokkiin, salaista agenttia yhä synkempään suuntaan ohjanneet käsikirjoittajat Neal Purvis, Robert Wade ja John Logan vievät Jez Butterworthin tuella tarinaa vieläkin syvemmille vesille, unohtamatta silti Bondeihin aina ominaisesti liittyviä hurjia toimintakohtauksia ja onneksi myös vapauttavaa, joskin sarkastisen hapanta huumoria. Bondin nemesiksenä jo Sean Conneryn ajoilta häärinyt organisaatio SPECTRE (Special Executive for Counter-intelligence, Terrorism, Revenge, and Extortion) on muuttunut kaljupäisen johtajansa Blofeldin ajoista nykyaikaiseksi cyberterroria levittäväksi informaatiosodan välikappaleeksi, jonka lonkerot ovat levinneet kaikkialle. Tosin kaikki yllätykset eivät yllätä, vaikka nokkelasti jälleen osataan muutama vanhempi Bond-kliseekin tuoda nykyaikaan.

Miinusta pitää antaa myös muutamasta muustakin seikasta, joista suurimmat ovat pääpahiksen tappavimman hanslankarin, painijajärkäle Dave Bautistan (kuvassa) esittämän Mr. Hinxin persoonattomuus, hahmo kun on mykkäisyydessään kuin suoraan 007-oppikirjasta, Oddjobista ja Jawsista alkaen. Vielä sitäkin ikävämpi tumpelo on teemabiisin Writing`s On The Wall esittävä Sam Smith, jonka kastraattipiipitys tekee muutenkin tylsästä laulusta täydellisen antiversion esimerkiksi Adelen jykevästä Skyfallista. Thomas Newmanin score toimii teeman sijaan taas aivan kuten 007-maailmassa pitääkin.

Daniel Craig jatkaa Bondin kuljettamista yhä synkempään suuntaan, tehden agentistaan paitsi psykopaattisen maanisen, myös haavoittuvamman ja henkisesti hauraamman kuin aikaisemmin. Kaikki muutos on kuitenkin vain hyvästä, Craigin ottaessa osan suvereenisti haltuun. Päävastustajaksi on palkattu Skyfallissa vallan loistavaa työtä tehneen Javier Bardemin jälkeen toinen erinomaisen omaperäinen ja tulkinnoiltaan uniikki esiintyjä, Quentin Tarantinon onnenkalu, Kunniattomien paskiaisista (2009) ja Django Unchainedista (2012) Oscarit pokannut Christoph Waltz. Waltzin valinta on riskaabeli veto, sillä miehen maneerit ovat jo siinä määrin tuttuja, että pääpahiksen persoona voi nopeasti kadota Hans Landan ja Doc Schulzin sukulaiseksi, mutta ammattimiehenä Waltz kuittaa työnsä ilman pelkoa plagioinnista.

Ralph Fiennes kuittaa lopullisesti paikkansa MI6:n uutena M:nä, ja mukavasti tilaa annetaan myös agentuurin neropatti Q:lle (Ben Whishaw) ja Bondin luottoliittolaiselle, miss Moneypennylle (Naomie Harris). Sivummalla Andrew Scottin Max Denbigh jää valjuksi byrokraatiksi, joka haluaa lopettaa koko 00-ohjelman. Särmää tuovat onneksi tavallista Bond-tyttöä persoonallisempi Léa Seydoux jo kolmannen kerran Bondin harmina nähtävän Mr. Whiten (Jesper Christensen) tyttärenä, tohtori Madeleine Swannina, Monica Bellucci palkkamurhaajan leskneä, Lucia Sciarrana ja Rory Kinnear MI6:n kenttäluotto Tannerina.

Yhteenveto
Kaikin puolin kelpo Bond parhailla mahdollisilla tuotantoarvoilla. Ammatti-ihmisten taidolla tekemä eeppinen megatykki, mutta Skyfallia se ei saagan kärkipaikalta syrjäytä.