Elokuva

24:n toinen tuotantokausi päättyessä jännittävään cliffhangeriin moni uskoi, että kolmas tuotantokausi jatkuisi suoraan tai ainakin hyvin läheltä siitä mihin juuri oltiin jääty. Yllätys oli ainakin itselleni varsin kova kun kelloa väännetäänkin reilusti eteenpäin; peräti kolme vuotta on kulunut ydinräjähdyksestä Yhdysvaltain maaperällä.

CTU:n tavanomainen päivä saa napakan keskeytyksen, kun he saavat tiedon jonka mukaan LA:n keskustasta on löytynyt ruumis, joka sisältää 95%:n varmuudella tappavaa corilla-virusta. 

Virusuhka on siis päivän teema ja samoin kuin toisellakin tuotantokaudella, niin myös nyt juoni lähtee varsin verkkaisesti liikkeelle ensimmäisen jakson ollessa silti todella tukeva paketti tapahtumia ja uusia henkilöitä. Uusia naamoja onkin varsin paljon, joista tärkeimpänä Jackin uusi työpari. Koska uusia henkilöitä on varsin paljon ja aikaa edellisestä vuorokaudesta on kulunut niinkin paljon kuin kolme vuotta, on toisaalta ihan hyvä että alussa edetään varsin hitaasti. Näin ollen pystytään rakentamaan uusia hahmoja ja vanhojen tämän hetkinen tilanne pystytään päivittämään ajan tasalle muutoinkin kuin yksittäisten sivulauseiden muodossa.

Itseäni ei ole virukset koskaan kiehtoneet laisinkaan samalla tavalla kuin ns. tavanomainen aseteollisuus jonka avainlukuja ovat mm. 5.56 ja 7.62 tai vaikkapa ydinaseuhka, jota toinen tuotantokausi käsitteli mestarillisesti. Biologisen sodankäynnistä kiinnostuneet ja yleensäkin hieman katastrofi-tyyppisestä uhasta pitävät saavat varmasti huomattavasti paljon enemmän itse teemasta irti. Kolmannen tuotantokauden juoni kulkee kuitenkin varsin sujuvasti siten että alussa on vähän hiljaisempaa jonka jälkeen mennäänkin suurin osa tuotantokaudesta todella kovaa ja todellisia huippujaksoja tarjoillaan jatkuvalla syötöllä. Valitettavasti aivan lopussa homma hieman lässähtää eikä sarjan loppu ole sillä tasolla kuin varsinkin ensimmäisellä tuotantokaudella.

Kiefer Sutherland aka Jack Bauer on edelleen 24:n alpha ja omega, sarjan sielu. Sutherland näyttelee tutuilla manoovereillaan kovaotteista Baueria jolle vain tulokset merkkaavat, ei niinkään keino jolla ne saavutetaan. Rapatessa roiskuu. Tämän kauden Bauer on kuitenkin taas lähempänä ensimmäisen tuotantokauden versiota, toisen kauden esitellessä todellisen "man without nothing to lose"-Jackin. Tämä on kuitenkin hyvin luonnollista. Paljon on tapahtunut Jackin elämässä kolmen vuoden aikana.

Sutherlandin roolisuoritusta ei voi tälläkään kertaa kuin kehua. Elekieli on edelleen hyvin vahvaa ja ääni on kuin tehty Bauerin hahmolle. Toivottavasti sarja ymmärretään lopettaa siinä vaiheessa kun Sutherland ei ole enää halukas jatkamaan, sillä sen verran tärkeä osa Jack Bauer on sarjan vetovoimaa. Tämän huomaa erityisesti niissä jaksoissa jossa Jack ei olekaan ruudussa puolta tuntia vaan muut hahmot saavat enemmälti ruutuaikaa. Ei sillä, kyllä muutkin näyttelijät suoriutuvat rooleistaan varsin hyvin. Uudet naamat ovat myös varsin hyviä, ainoastaan Jackin uutta partneria tulkitsevalla James Badge Dalella on lieviä käynnistymisvaikeuksia, mutta hänkin parantaa roolisuoritustaan tasaisesti pitkin vuorokautta. On toki luonnollista, että uudet näyttelijät eivät varsinkaan aivan alussa ole täysin tottuneita uusiin rooleihinsa ja tätä korostaa se että sarjan vakiokasvoilla alkaa ja kolmas tuotantokausi sarjan parissa.

Osaaminen ei onneksi katoa minnekään; kuten ennenkin, kun 24:ssa alkaa aseet laulaa, tehdään se konstailematta ja kikkailua välttäen. Toiminta on erittäin tyylikästä ja ennen kaikkea realistisen oloista, tuntuista ja näköistä. Sama koskee muutakin kerrontaa; hidastuksia ja uusintoja vältetään viimeiseen saakka ja niin ohjaus kuin leikkaus pysyvät hyvin tavanomaisen tyylikkäitä, jotenkin 80-luvun toiminta-elokuvien tyylisenä. Rehellisenä.

24:n kolmas tuotantokausi jatkaa samalla loistavalla linjalla kuin kaksi edellistäkin vuorokautta. Aivan samalle tasolle tällä kertaa ei kuitenkaan ylletä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään syy jättää tämän kertaista vuorokautta katsomatta, sillä se on edelleen todella loistavaa TV-viihdettä ja parasta yhdessä the X-Filesin kanssa, mitä TV:stä on koskaan ulos tullut. Yhdysvalloista kantautuneiden huhujen mukaan 24 olisi jonkin verran luomassa nahkaansa uudelleen seuraavalla tuotantokaudella, toivottavasti eivät yritä korjata ehjää, sillä 24 ei todellakaan ole rikki, ei edes vioittunut.

Kuva

24:n DVD-julkaisujen kuvanlaatu on ollut alusta lähtien tasaisen hyvä, eli TV-sarjatasolla loistavaa. Tälläkin kertaa arvosanassa on hieman TV-sarjalisää, jos kyseessä olisi tavallinen uutuuselokuva ei neljä tähteä välttämättä irtoaisi.

Tumman eri sävyt ovat hyvin hallussa. Syytä on ollakin sillä noin puolet sarjasta tapahtuu yöaikaan ja muutenkin sarjan kuvasto on CTU:n tukikohtaa myöten varsin tummasävytteinen. Pikselöitymisestä ei ole tietoakaan, mutta sen sijaan aina välillä kuvassa on havaittavissa lievää rakeisuutta. Rakeisuus voi kyllä olla taiteellinen ratkaisu, sillä eniten tuota on havaittavissa tietyissä tapahtumapaikoissa.

Ääni

Ääni on toistamiseen tarjolla Dolby Digital 5.1 -muodossa. Toimintakohtauksissa takakanavia käytetäänkin ihan näppärästi hyödyksi, eivätkä ne muutenkaan aivan hiljaa ole, vaan kohtauksiin luodaan ajoittain varsin näppärästi tunnelmaa takakanavien kautta tulevalla äänellä.

Suurin osa äänistä tulee kuitenkin tietenkin edessä olevista kaiuttimista. Dialogi erottuu selkeästi samoin kuin kaikki efektit ja äänet tulevat kaiuttimista varsin kirkkaasti ulos. Eipä ääniraitaa voi oikein mitenkään moittia. Ei se mitenkään vallankumouksellinen ole, mutta aina on mukava nähdä hyvälaatuinen DD5.1 ääniraita TV-sarjassa.

Lisämateriaali

Lisämateriaaleista tärkeimpänä voidaan pitää kuutta kommenttiraitaa, joissa esiintyy niin elokuvan näyttelijöitä aina Kiefer Sutherlandia myöten kuin myös tekijöitä. Kommenttiraidoilla on useampi kuin yksi kertoja ja kaikilla on varsin hyvin sanottavaa, vaikka eihän 45min mitenkään erityisen pitkä aika olekaan.   Selkääntaputteluun ei juurikaan sorruta vaan pysytään faktan puolella.

On the Loose-dokumentti ei ole samaa kaliiberia kuin edellisen tuotantokauden päädokkari, mutta siitä huolimatta tätä katsoo mielellään. Kyseessä ei ole mainosdokumentti mikä myöskin näkyy: muiden ihmisten kehumista ei juurikaan nähdä vaan karua arkea sarjan kuvaamisesta ja Jon Cassarin energisyyttä ja toisaalta hermoamista on ihan mukava katsella.

22 poistettua kohtausta (mukana myös muutama laajennettu / vaihtoehtoinen kohtaus) eivät tarjoa mitään mullistavaa ja näiden poisjättämisen ymmärtää hyvin. Silti mukaan on sattunut muutama ihan mielenkiintoinenkin otos. Poistetut kohtaukset löytyvät myös itse jakso-levyiltä luonnollisesti siten, että kunkin jakson poistetut kohtaukset löytää kyseisen jakson valikoista.

Toinen kohtauksen kuvaamiseen liittyvä dokumentti on Boys and Their Toys. Odotin näkeväni aseiden ja teknisten vekottimien kanssa härväämistä, mutta pienenä pettymyksenä tällä kertaa keskityttiinkin erääseen kohtaukseen, jota käsitellään loppupeleissä varsin pintapuolisesti. Boys and Their Toys on köyhänmiehen On the Loose.

Multi-angle Study tarjoaa juuri sitä mitä lupaa. Lähinnä se onnistuu opettamaan katsojalle kuinka työlästä sinällään varsin lyhyiden kohtausten kuvaaminen voi olla. Vaikka otot sinällään menevät hyvin, joudutaan kuvaus kuvaamaan moneen kertaan saadakseen monta eri kuvakulmaa. Ei dokumentti kuitenkaan sisällä mitään mullistavaa informatiivisesti, mutta silti tämän katsomista pitää ehdottomasti suositella kaikille elokuvien / TV-sarjojen teosta kiinnostuneille.

Biothreat: Beyond the Series ei sinällään liity itse sarjan tekoon vaan kertoo tosi-elämän viruksista, niiden mahdollisesta käytöstä terrori-iskuissa ja sen semmoisesta. Toki myös joitakin 24:n tekijätiimin henkilöitä haastatellaan, mutta he ovat kuitenkin sivuroolissa. Dokumentin alussa kerrotaan kuvamateriaalin olevan sopimatonta lapsille tai herkille aikuisille ja varoitus ei tosiaan ole turha, sillä sen verran ikävää katsottavaa jotkut kohtaukset ovat.

Kaiken kaikkiaan lisämateriaalia on ihan sopivasti. Toki enemmän toivoisi aina saavansa ja kunnon dokumentin uupuminen hieman häiritsee, mutta sinällään kommenttiraidat paikkaavat ainakin informaatiopuolella tätä puutetta. Lisämateriaali on kommenttiraitoja lukuun ottamatta sijoitettu omalle levylleen.

On tarpeellista huomauttaa että 24:n kolmannen tuotantokauden menut jatkavat samalla linjalla kuin kaksi edellistä kautta. Aivan niin radikaalisti ne eivät spoilaa kuin edellisellä tuotantokaudella, mutta silti kuvat kertovat paikka paikoin aivan liikaa avaintapahtumista. Samaa voidaan sanoa myös paketoinnista sekä takakannen tekstistä. Suosittelen siis asettemaan levyt sokkona soittimeen ja opettelemaan menujen rakenteen ulkoa.

Yhteenveto

24:n kolmas tuotantokausi ei yllä aivan kahden edeltäjänsä tasolleen, mutta ei se silti ole mikään syy jättää sitä katsomatta. Tarjolla on edelleen loistavaa viihdettä, tiukkoja juonenkääntejä ja poikkeuksellisen hienoa toimintaa. Paljon toki riippuu myös siitä kuinka kiinnostavana bioterrorismin näkee. Jos viruksien käyttö tuntuu mielekkäämmältä kuin tavallinen pommeilla nysvääminen, voi arvosanaa huoletta laittaa sen puuttuvan tähden puolikkaan.

Myös itse DVD-julkaisu on taattua laatua eikä valittamista löydy mistään osa-alueelta.