Elokuva:

Viimeistään Trainspotting-elokuvallaan (1996) tunnetuksi tullut brittiohjaaja Danny Boyle ohjasi vuonna 2002 mainion genre-elokuvan 28 Days Later (28 päivää myöhemmin). Elokuva toi tarvittua raikkautta hieman paikallaan polkevaan kauhuelokuva-genreen, mutta selvä kunnioitus lajityypin vanhoja konkareita kohtaan paistaa kuitenkin mukavasti läpi. Elokuvan käsikirjoittaja Alex Garland on tehnyt kotiläksynsä, ja selvästi tutustunut perusteellisesti muun muassa Geroge A. Romeron tuotantoon, ja löytyypä elokuvasta muutamia melko suoria viittauksiakin kauhuelokuvien klassikoihin. Vaikka 28 Days Later on eittämättä paljon velkaa edeltäjilleen, on sillä aivan omanlainen otteensa. Elokuva on alusta loppuun ilmiselvä Danny Boyle -elokuva.

Polkupyörälähetti Jim (Cillian Murphy) herää autiosta sairaalasta. Vielä hieman uuvuksissa löntystelevä Jim lähtee vaeltamaan pitkin sairaalaa ja lopulta kaupungin kaduille, koittaen selvittää vastausta päässään raksuttavaan kysmykseen: missä ihmeessä kaikki ovat? Ennen kuin Jim ehtii muodostaa mitään edes lähellekään loogista ratkaisua mielessään, häntä kohti hyökkää raivoa uhkuvia ihmisimäisiä olioita punaiset silmät kiiluen. Jim pääsee kuin ihmeen kaupalla kahden asiasta perillä olevan ihmisen avulla turvaan hylättyyn rakennukseen. Palaset alkavat loksahdella rusahdellen paikoilleen, kun totuus selviää Jimille.

28 päivää aiemmin, tietämätön eläinaktivistiryhmä oli päästänyt valloilleen tartunnan saaneita apinoita, joiden puremat tekivät ihmisistä eläviä kuolleita, salamannopeasti liikkuvia petoja, jotka tekivät muutamassa päivässä Englannista oman taistelutantereensa. Ihmisiä oli vielä elossa siellä täällä, mutta kaikki yhteydet ulkomaailmaan olivat katkenneet, kuten myös sähkön- ja vedenjakelukin. Jim lähtee muutaman muun hengissä säilyneen turvin epätoivoiseen taistoon ihmisyytensä puolesta. Hengissä säilymisestä muodostuu ainoa asia, jolla on enää arvoa.

28 Days Later luo vaikuttavaa maailmanlopun tuntua ja onnistuu olemaan alkuasetelmaansa mielenkiintoisempi elokuva. Jotain jää silti uupumaan. Kauhuelementtejä tunnutaan säästelevän liikaa ja painostavaa kauhua nähdään loppujen lopuksi vähän. Vaikka elokuva hyvittää osan puutteistaan kohtalaisen hyvin soljuvalla tarinalla, olisi aktiivisempi säikyttely ollut paikallaan.

Toisaalta, 28 Days Later ei yritäkään olla täysiverinen kauhuelokuva. Mukaan on heitetty kourallinen erinäisiä lajityyppejä aina scifistä draamamaiseen trilleriin. Sekoitus on jokseenkin toimiva, mutta sinänsä on sääli ettei loistavan kauhuelementtien potentiaalia käytetä hyväksi. Yksi elokuvan onnistuneimmista oivalluksista onkin hiljaa raahautuvien zombien tilalla nähtävät salamannopeasti liikkuvat verenhimoiset ihmispedot.

Elokuvan pääroolissa nähtävä Cillian Murphy tekee vakuuttavaa työtä ja saa Jimiin hieman tarvittavaa särmää. Jimin matkakumppanin Selenan roolissa nähdään Naomie Harris, joka hieman yksipuolisen alun jälkeen tuntuu parantavan huomattavasti rooliaan loppua kohden. Mielenpainuvimman suorituksen tekee kuitenkin brittikonkari Brendan Gleeson, joka tuo sympaattisella karismallaan tasapainoa näyttelijäkaartiin sekä koko elokuvan tunnelmaan. Vilahtaapa elokuvassa myös suomalainen Jukka Hiltunen, joka nähtiin aiemmin myös Boylen The Beach (2000) elokuvassa.

Elokuvan visuaalinen ilme on taattua Danny Boylea. Nopeat leikkaukset, keikkuva kuvaus, vinot kuvakulmat ja epäsymmetriset sommitelmat ovat jälleen kerran hyvin edustettuina. Ylityyllitelty kuvamateriaali ja paikoittain melko omaperäinen kameratyöskentely eivät kuitenkaan onnistu vakuuttamaan ehjänä kokonaisuutena kovinkaan hyvin. Tietty johdonmukainen visuaalisuus olisi sitonut paikoittain hieman harhailevaa elokuvaa paremmin yhteen.

Kokonaisuudessaan elokuva on hyvinkin viihdyttävä paketti, jonka onnistuneet osa-alueet painavat vaakakupissa epäonnistuneita enemmän. Selvempi genren valinta olisi tuonut elokuvalle ehkä hieman enemmän särmää, mutta toisaalta samalla olisi menetetty osa elokuvan oivallisista piirteistä - keitä vastaan Jim ystävineen oikeastaan taistelee ja missä liikkuu ihmisyyden raja. 28 Days Later on kuitenkin selvä parannus Boylen edellisestä hittielokuvasta The Beachista, jolla hieman ontosta kokonaisuudestaan huolimatta oli myös hetkensä.

Kuva:

Elokuvan kuva on hieman vaikea arviointikohde. Elokuva kuvattiin lähes kokonaan digitaalikameroilla realistisen ilmeen tavoittamiseksi, mikä myös mahdollisti Lontoon autioiden katujen kuvaamisen. Kuvausryhmällä oli aamuisin muutama minuutti aikaa kuvata tyhjiä katuja, osittain poliisin avustuksella. Tämä ei olisi onnistunut tavanomaisella kuvaustyylillä, jolloin koko kuvauspaikan purkamiseenkin olisi mennyt monin verroin enemmän aikaa.

Anamorfinen kuva on kauttaaltaan hieman sumea ja paikoittain kuvanmuokkauksesta johtuen hyvinkin rakeinen. Myös ääriviivakorostus on paikoittain jopa häiritsevää. Syyt tiedettäessa on kuvaa vaikea alkaa moittia - jopa alituiseen vaihtuva kuvanmuokkaus onnistuu olemaan yllättävänkin hyvä tehokeino. Kuva elää siis omien tiedostettujen rajoitustensa alaisena, joten demolevyksi ei DVD:stä tältä osin ole. Elokuvan kuvasuhde on 1.85:1.

Ääni:

Julkaisun äänet (Dolby Digital 5.1) ovat hyvän työn tulosta. Äänimaailma on rikas ja dynaaminen. Monikanavajärjestelmää käytetään runsaasti ja taitavasti hyödyksi ilman äänimaailmaa rikkovia ylilyöntejä - joihin emme perinteisiä kauhuelokuvien äänishokkeja laske. Dialogi toistuu suurimmilta osin nautittavan selkeästi, eikä julkaisun äänissä esiinny juurikaan ongelmia.

Elokuvan musiikkissa kuuluu jälleen Danny Boylen tapaan brittiläisen populaarimusiikin vahva vaikutus. Lähinnä kitara- ja syntetisaattoripainoitteiset kappaleet onnistuvat rakentamaan hienoa tunnelmaa elokuvan antoisimmille kohtauksille. Myös Perri Alleynen esittämät apokalyptisia piirteitä uhkuvat kappaleet ovat elokuvan parhainta musiikillista antia.

Lisämateriaali:

Pure Rage: The Making Of 28 Days Later -dokumentti jakautuun tavallaan kahteen erilliseen osaan. Ensimmäinen kymmenen minuuttia vietetään, ei niinkään itse elokuvan parissa, vaan tarkastelemassa maailman nykytilaa erilaisten virusten kannalta. Tämä antaa kieltämättä uutta näkökulmaa elokuvaa kohtaan, mutta ei varmastikaan kiehdo kaikkia itse elokuvasta kiinnostuneita.

Dokumentin jälkimmäinen osio keskittyy jo vahvasti itse elokuvaan. Kaiken takakansiselostuksen ja roolihahmoesittelyjen keskeltä kohokohdiksi nousevat Lontoon autioiden katujen kuvaamiseen liittyvät ongelmat sekä digitaalikamerojen käyttämiseen liittyvät hyödyt ja konkreettiset syyt. Lisäksi dokumentissa käsitellään muun muassa tartunnan saanneiden ihmisten maskeeraamista, sekä sotilaskoulutusta, johon osa näyttiljäkaartista joutui kolmeksi päiväksi. Dokumentti sisältää myös englanninkielisen tekstityksen.

Poistettuja kohtauksia löytyy yhteensä seitsemän kappaletta. Kohtauksia voi katsella Danny Boylen sekä elokuvan käsikirjoittajan Alex Garlandin kommenttien kera. Suurin osa kohtauksista sisältää mielenkiintoisia kehitelmiä juonen suhteen, eikä päätös niiden hyllyttämisestä ollut aina tekijätiimin mukaan helppo. Boylen ja Garlandin kommentit yhdistettynä oikeasti mielenkiintoisiin ja tarinaa täydentäviin kohtauksiin muokkaavat deleted scenes -osiosta kerrankin viihdyttävän paketin. Poistetu kohtaukset sisältävät myös englanninkielisen tekstityksen.

Alternative Endings -osio tarjoaa kaksi vaihtoehtoista loppua elokuvalle. Toinen keskittyy aivan elokuvan viimeisimpiin kohtauksiin, toinen taas on näytillä pelkkinä storyboard-kuvina, Danny Boylen ja Alex Garlandin lukiessa musteviivoina elävien näyttelijöiden repliikit. Jälkimmäin vaihtoehtoinen loppu, joka kulki työnimellä Radical Alternative Ending, on nimensä veroinen kyhäelmä. Ehkä jopa itse elokuvan loppua mieleenkiintoisempi kehitelmä on kieltämättä myös kaksin verroin typerämpi, jolle myös Boyle ja Garland yhdessä nauravat. Jo aikaisessa vaiheessa vaihtuva tarinan kulku olisi kieltämättä muokannut elokuvasta melkoisen omat rajansa asettavan genreleffan. Ehkäpä silti parempi, ettei niin käynyt. Molemmat loput voi myös katsella englanninkielisen tekstityksen kanssa.

Galleries-osio sisältää kaksi eri osiota, jotka ovat molemmat varustettu Boylen kommenteilla. Production Gallery sisältää valokuvaaja Peter Mountainin ottamia tasokkaita promootiokuvia. Polaroid Gallery taas sisältää puvustus- ja ehostustiimiä varten napsittuja kuvia kuvauspaikalta, jotka osoittautuvat aika ajoin kuvauksissa hyvinkin tarpeellisiksi. Jälleen kerran Boylen kommentit onnistuvat tekemään muuten kovin tavanomaisesta extra-osiosta mielenkiintoista seurattavaa.

Elokuvan kommenttiraidalla jutustelevat jälleen parivaljakko Boyle ja Garland, joista Boyle on suurimman osan ajasta äänessä. Kommenttiraita on mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa kuunneltavaa eikä laahaavia taukoja juurikaan synny. Etenkin Boyle kartoittaa kattavasti elokuvan tekemisen taustoja ja valaisee mitä milläkin kohtauksella yritettiin hakea. Kommenttiraitaa voi myös seurata englanninkielisen tekstityksen kanssa.

Marketing-osio viimeistelee extrat elokuvan teaserilla ja trailerilla, Jacknife Leen musiikkivideolla, sekä pienellä Animated storyboards from the original U.K. website -koosteella.

Yhteenveto:

28 Days Later on mielenkiintoinen genre-säikyttely Danny Boylelta. Elokuva on parhaimmillaan aidon kiehtova, mutta valitettavasti kokonaisuutena hieman ontto. Punainen lanka tuntuu hukkuvan mainion alun jälkeen, ja loppua kohden elokuva menettää paikka paikoin otetteensa intensiivisestä tunnelmasta. Tästäkin huolimatta 28 Days Later on jälleen suhteellisen toimiva ja viihdyttävä elokuva brittiohjaaja Danny Boylelta.

DVD-julkaisu on tasoltaan mitä mainion, vaikkakin kuva elää pienten rajoitustensa alaisena. Lisämateriaalit ovat myös kauttaaltaan tasokkaita ja hyvin tuottettuja kokonaisuuksia.