Elokuva
Pieni Barrowin kaupunki Alaskassa valmistautuu jokavuotiseen luonnonilmiöön, kuukauden kestävään auringottomaan aikaan, kaamokseen, joka tuo tullessaan yleensä myös ankarat talvimyrskyt. Joukkomuutto ei kuitenkaan ole vaihtoehto ihan kaikille kyläläisille, joita hyisiä tuulia uhmaamaan jää alun toista sataa henkeä.
Sheriffi Eben Oleson (Josh Hartnett) pitää migraation järjestyksessä ja kaikki näyttääkin sujuvan rutiinilla, aina vieraantuneen vaimo Stellan (Melissa George) narinoita myöten. Tuulet kääntyvät kuitenkin puhaltamaan suoraan tuonelasta, kun viimeisen auringonlaskun jälkeen kylään pelmahtaa verenhimoinen joukko vampyyreita, joille 30 päivää ilman pelkoa auringonvalosta on kuin loma etelän seisoviin pöytiin meille normaalimmille ihmisolennoille. Väkiluku alkaa huveta entisestäänkin, kun piikkihampaat aloittavat mellastuksensa mutta kourallinen rohkeita on päättänyt kestää koko pitkän, pitkän yön.
Brittisyntyinen, ja musiikkivideoiden (mm. Stone Temple Pilots, System Of A Down, Muse, POD) tekijänä kyntensä hioneen ohjaaja David Sladen ensimmäinen elokuva, kuvia kumartelematon pedofiilitrilleri Hard Candy (2005) osoitti jo tekijältään harvinaisen vahvaa tyylitajua ja ymmärrystä myös jännitteiden luomiseen. Vampyyrigenreä ja kauhukonventioita kovalla kädellä uudisteleva 30 päivää kaamosta näyttää herran kypsyneen entisestään. Kaikista turhista mutkista riisuttu, ultraväkivaltainen verikekkeri kulkee kuin luotijuna, mutta onnistuu silti tuomaan lajityyppiin mukavasti uutta vertakin. Kaamoksen groteskiakin karummin meikatut vampyyrit ovat tyystin oma lajikkeensa verenimijöiden harvalukuisessa aatelistossa. Valovuosien päässä kreivi Draculan ylimysmäisestä käyttäytymisestä eikä näistä pohjattoman raaoista hirviöistä muutenkaan löydy sen suuremmin lähisukulaisia kauhukulttuurin sofistikoituneemmista ihmislepakoista. He jopa puhuvat tyystin omaa kieltään, jonka tekstittäminen valkokankaalle luo aivan uudenlaisen tarttumapinnan ja yhteyden rajan toiselta puolelta tuleviin matkalaisiin. Lähimmät virkaveljet Sladen hemoglobiinia himoitseville herhiläisille löytyvät Kathryn Bigelowin rujosta Near Dark –elokuvasta (1987) ja vaikkapa Guillermo Del Toron Blade II:sta (2002), joissa molemmissa verenhimon lisäksi valtimoiden viiltelijöitä yhdisti äärimmäisen ikävä luonne.
Vanhojen Evil Dead –velhojen, Sam Raimin ja Robert G. Tapertin Ghost House Pictures –yhtiön tuottama 30 päivää kaamosta pesee mennen tullen monet kilpailijansa nykypäivän kauhuelokuvatarjonnassa. Kirjoittaja Steve Niles ja piirtäjä Ben Templesmith ovat Stuart Beattien ja Brian Nelsonin avustamina modifioineet alunperin sarjakuva-albumina päivänvalon nähneen tarinansa uskollisesti ja elokuvallisia ilmaisukeinoja hienosti hyödyntäväksi elämysmatkaksi todelliseen pimeyden ytimeen. Eduksi sille ovat taitavat tekijät ja ennen kaikkea asenne, jossa homma otetaan aiheen vaatimalla vakavuudella. Rujoja ruhjomisia ei höystetä one-linereilla eikä tehosteissakaan satu mitään hassua lentävän pään silmänvilkutusta. Menestykseksi kohonnut sarjis on sittemmin poikinut jo kymmenkunta jatkotarinaa.
Yleensä varsin valjuna kuvissa kekkaloiva Josh Hartnett on nyt mies paikallaan äärimmäisiin uhrauksiin kotinsa ja vaimonsa puolesta valmiina sheriffi Eben Olesonina, saaden hyvää taustatukea sähäkältä Melissa Georgelta.
Verenimijöiden johtajana nähdään viime vuosina vakuuttavia vierailuja valkokankaalla tehnyt Danny Huston (21 Grammaa 2003, The Aviator 2004, The Proposition 2005), joka on kaiken pahan alkujuurena ennen muuta oikeastikin pelottava ilmestys. Hustonin hiilisilmäinen Marlow on murhanhimoinen ja sieluton perkele, jolla ei ole mitään muuta motiivia tihutöilleen kuin pohjaton jano. Monenmoisia vinopäitä aiemminkin esittänyt (Hostage-Panttivanki 2005, Alpha Dog 2006, X-Men-Viimeinen kohtaaminen 2006) Ben Foster on niin ikään osuva pikkukaupunkiin etujoukkona saapuvana kuoleman kuriirina.
Yhteenveto
30 päivää kaamosta tekee väsähtäneelle vampyyrigenrelle onnistuneen verensiirron ja nostaa lyöntitiheyden mukavan korkeaksi katsomossakin. Hurmeista herkkua kaikille kauhuelokuvien vannoutuneimmillekin ystäville.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja