Elokuva

Oikein hyvää iltaa arvoisat matkustajat ja tässä puhuu lentoemäntänne Elaine. Minun ja henkilökuntani puolesta toivotan teidät tervetulleiksi Trans American lennolle 209 Chicagoon. Pahoittelen äskettäisiä töyssyjä, mutta ne on saatu kuriin laittaessamme lennon autopilotille. Kohta puoliin lentokoneen henkilökunta tulee kysymään teiltä mahdollisiin sairastumisiinne liittyviä kysymyksiä, joilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tämän matkan aikana syötyyn kala-ateriaan. Muuten, mikäli matkustamossa sattuu olemaan henkilö, joka osaa lentää tätä konetta, tulisitteko ystävällisesti ohjaamoon?

Airplane!:n (suom. Hei me lennetään) synty on seuraavanlainen tarina. Ensimmäistä elokuvakäsikirjoitustaan (Kentucky Fried Movie) varten ZAZ-kolmikko (Jim Abrahams sekä David ja Jerry Zucker) jätti aina videokasetin nauhoittamaan aamuyön ohjelmaa, tarkoituksenaan etsiä hyviä pilankohteita. Eräänä yönä vastaanottimesta sattui tulemaan Zero Hour! -niminen (1957) kalkkuna, jonka surkuhupaisa dialogi ja onneton näyttely saivat kaverukset ulvomaan naurusta. Tästä oli lyhyt matka elokuvan oikeuksien ostamiseen ja Airplane!:n työstämiseen. Alkuperäisteoksen juuret näkyvät lähes kaikkialla, sillä juoni, dialogi, korniudet ja kalkkunat siirrettiin lähes sellaisinaan. Mukaan lisättiin myös tukkukaupalla omaa materiaalia. Käytännössä puhumme kuitenkin Zero Hour! -elokuvan uudelleenfilmatisoinnista.

Airplane! edustaa kolmikolle tuttua konekivääri-huumoria, jossa vitsi toisensa perään kannatellaan elokuvaa eteenpäin. Vitsien tykittäminen sarjatulella varmistaa sen, että ainakin yksi laaki koko lippaasta on suurella todennäköisyydellä täysosuma. Airplane!:n ei tarvitse kuitenkaan huolestua – vitsien osumaprosentti on lähempänä kahtasataa. Elokuva on, jos ei nyt välttämättä ZAZ:sin paras, niin yksi niistä parhaimmista, mitä kolmikko on uransa aikana tuottanut meille nautittavaksi. Siinä ohella Airplane! on myös yksi hauskimmista komedioista, mitä maailmasta löytyy.

Vitsien toimivuutta ei voi arvostelussa selittää, ne pitää kokea itse. Huumoria venytetään laidasta laitaan ja mukana on niin dialogiakrobatiaa, slapstickia, parodioita muista elokuvista, suoria lainakalkkunoita Zero Hour!:sta sekä tusinoittain kuvallisia gageja. Airplane! ei jätä katsojaa moneksikaan sekunniksi kyllästymään, vaan ampuu täyslaidallista toisen perään jatkuvalla temmolla koko kestonsa ajan. Oli kyseessä sitten katuslangia puhuvat matkustajat, Kareem Abdul-Jabbaria muistuttava apupilotti, pahasti addiktoitunut lennonjohtaja (erinomainen Lloyd Bridges), kylmän rauhallinen tohtori (Leslie Nielsen ensimmäisessä komediaroolissaan) tai traumaattiset sotamuistot, onnistuvat vitsit naurattamaan yhtä paljon kuin tuulettimeen lentävä sontakasa. Uusintakerratkaan eivät elokuvaa onnistu heikentämään, vaan päinvastoin - kerta toisensa jälkeen huomaa yhä uusia gageja, eivätkä ne vanhat ole menettäneet tehoaan minnekään.

Tekniikka
Anamorfinen 1.78:1-kuva on kohtalaisen tarkka ja roskaton. Värit ovat lievästi haalistuneita ja mustan taso vaihtelee laadullisesti laidasta laitaan. Staattisuutta tai kohinaa ei juuri ole. Kuva on kaiken kaikkiaan hyvälaatuinen. Ääniraitoina löytyy saksankielinen dubbaus monona sekä Dolby Digital 5.1 -miksaus englanniksi. Monikanavaisuudesta ei ole juuri hyötyä, sillä niitä ei liiemmin käytetä. Dialogi ja tehosteet kuuluvat kuitenkin selkeästi ja häiriöittä, joten raita hoitaa tehtävänsä.

Lisämateriaali
Levyltä löytyy elokuvan traileri sekä ohjaajien kommenttiraita. Kolmikko kertoo raidalla varsin mielenkiintoista informaatiota, mutta valitettavan usein ollaan hiljaa tai nauretaan vitseille.

Yhteenveto
Airplane! on komediagenren klassikko ja takuuvarma naurutehdas. Jos nauru todellakin pidentää ikää, yksi katselukerta nostanee elinvuosijanne kymmenellä. Jos arvion analyysin puutteessa on valittamista, niin tässä yksi analyyttinen lause: katso ja nauti.