Marraskuussa vuonna 2011 J-P Passi soitti allekirjoittaneelle ja kyseli olisiko minulla kiinnostusta ja aikaa kirjoittaa pieni ennakkojuttu hänen ja Jarkko T. Laineen tulevasta elokuvasta Ajomies. Suostun muitta mutkitta avustamaan informaation levittämisessä ja sovimme tapaamisen elokuvan kuvauskaupunkiin Forssaan, joka sattuu olemaan myös kotikaupunkini. Istumme tunnelmallisessa ravintolassa ja keskustelemme tulevasta projektista. Mutta ennen kuin pääsemme itse asiaan, esitelkäämme kuitenkin herrat hankkeen takana:

J-P Passi: Paljon dokumetteja ja lyhytelokuvia tehnyt J-P Passi tunnetaan monista erilaisista töistään mm. elokuvissa Rukajärven tie (1999) ja Ganes (2007), Kansakunnan olohuone (2009) sekä varsinkin Cannesin festivaaleilla palkitusta elokuvasta Taulukauppiaat (2010), joka oli paitsi Passin kuvaama, myös perustui hänen käsikirjoitukseensa. Huippumenestyneestä dokumentista Kovasikajuttu Passi ja elokuvan toinen ohjaaja Jukka Kärkkäinen palkittiin Jussi-patsaalla. J-P on toiminut myös yhtenä käsikirjoittajana Matti Ijäksen elokuvassa Kaikella rakkaudella (2013).

Jarkko T. Laine: Tunnetuimpia Laineen kymmeniä elokuvia käsittävässä CV:ssä ovat mm. Klaus Härön ohjaamat menestykset Näkymätön Elina (2002), Äideistä parhain (2005) ja Uusi Ihminen (2007), jonka kuvauksesta Laine palkittiin Jussi-palkinnolla. Muita Laineen kuvaamia elokuvia ovat mm. Kummelin Jackpot (2006), Ganes (2007), Päätalo (2008) sekä Pussikaljaelokuva (2011)

”Ajomies sijoittuu tuulisiin kesäkuukausiin Suomen Hämeessä. Elokuvan visuaalis-tunnelmallinen tyylilaji on eräänlainen americana, mikä tarkoittaa sitä että seutua katsotaan kuin konsanaan Minnesotaa tai Pohjois-Dakotaa – niitä hiljaisten ja työteliäiden henkilöiden osavaltioita, joissa raha tai uskonto eivät näyttele kovinkaan suurta roolia, sitä seutua jolla pojat seuraavat isiensä renkaanjälkiä, jolla hiekka pöllyää sekä vanhan pick-upin että hevosten alla ja kitaramusiikki soi. ” Näin sanotaan Ajomies -elokuvan briiffissä, mutta mistä kaikki oikein sai alkunsa?

Kuvaaja Jarkko T. Laine tiesi haluavansa siirtyä ohjaajaksi, mutta miehen sanojen mukaan ensin on osattava kirjoittaa. ”Koko juttuhan perustuu nähtyyn ja koettuun, ja Ajomiehen tarina syntyi lopulta kuin itsestään, sanoo Laine. Kaksi vuotta sitten tiesin haluavani kertoa ihmissuhteista kertovan tarinan, mutta se, millaiseen maailmaan tarina sijoittuisi, oli vielä arvoitus", Laine muistelee. ”Se avautui minulle vasta, kun näin tv:stä urheilulähetyksen Pilvenmäen raviradalta, missä vanha Chevrolet El Camino toimi lähtöautona. Jotenkin tuo yksityiskohta avasi patoja, ja visuaalisesti vaikuttava ja yhtä aikaa suurelle yleisölle vähemmän tunnettu ravimaailma tuntui juuri oikealta paikalta sijoittaa kertomus erään lähtöauton kuljettajan tuulisesta kesästä”, Laine kertoo.

Kun ensimmäinen synopsis oli valmis, Laine esitteli ideansa pitkäaikaiselle yhteistyökumppanilleen ja kollegalleen J-P Passille, joka tunsi välittömästi tarinan omakseen. ”Ajomies tuntui heti siltä, että nyt on kyseessä elokuva millaisen haluan itsekin nähdä, ja on tietenkin luontevaa kertoa asioista, jotka ovat tosia”, sanoo J-P Passi. ”Olen kirjoittanut yhdessä luomiemme tapahtumien pohjalta tarinan auki ja pyrkinyt antamaan henkilöille aidon ja eletyn oloisen äänen”, kertoo Passi ja jatkaa: ”Totuudellisuus on kaikki kaikessa, oikeat ihmiset oikeassa ympäristössä tarjoavat katsojallekin laajan samaistumispinnan”. ”Me emme kosiskele ulkokohtaisilla seikoilla, pienten asioiden suuruus on voimavara”, lisää Laine. ”Antoisaa on ollut myös se, että toisen tuodessa kirjoitussessioihin jonkun aivan älyttömältä kuulostavan idean, sen käsittely on usein vain jalostanut jo aikaisemmin luotuja kohtauksia paremmiksi”, sanoo Passi. ”Nyt kierroksessa on jo yhdeksäs käsikirjoitusversio ja tarina elää yhä, ja elää varmaan vielä kuvausvaiheessakin”, sanoo Laine.

Näyttelijöitä rooleihin on myös jo etsitty, mutta siinäkin Laine ja Passi kulkevat omalla tiellään. ”Emme halua rooleihin julkisuuden henkilöitä, vaan haemme osiin mahdollisimman aitoja ihmisiä elämään tapahtumat oikeasti”, vakuuttavat molemmat. Lopulliset valinnat rooleihin tehdään vasta keväällä 2012 ja silloin tarkoituksena on täyttää myös pienemmät osat, joihin haetaan pääroolien tapaan aitoja ja oikeita ihmisiä.

Mahdollisia verrokkeja ei Ajomiehelle suoraan ole, mutta kerronnan ja kuvakielen osalta Ajomiehen rinnalla voisi mainita vaikkapa Darren Aronofskyn elokuvan The Wrestler - Painija (2008) tai Debra Granikin hienon Winter`s Bonen (2010). Nykyaikana, kun alalla valtaa tilaa digitaaliset kamerat, Ajomiehen tapauksessa ei formaatista ole edes keskusteltu. ”On koko ajan ollut selvää, että elokuva kuvataan 35 milliselle filmille”, sanoo Laine. ”Työnjakokin on tuntunut heti alusta alkaen luontevalta, kumpi tahansa voi tarttua kameraan, sillä olemme työskennelleet yhdessä monesti aiemminkin”, lisää Passi.

Ajomiestä tullaan kuvaamaan pitkin ja poikin Lounais-Hämettä, mutta se tärkein tapahtumapaikka, Pilvenmäen ravirata, on kaiken keskuksena osoittautunut jo nyt parhaaksi vaihtoehdoksi. "Muitakin ravikeskuksia Suomesta olisi toki löytynyt, mutta Pilvenmäki on alusta alkaen ollut mitä mainioin yhteistyökumppani”, sanoo Laine. ”Se on juuri sopivan kokoinen, kompakti ja aktiivinen keskus, josta löytyy kaikki, mitä elokuvaamme tarvitsemme”.
”Ja sieltä löytyy myös se El Camino”, lisää Passi.

Kevään 2012 aikana rahoitus varmistuu ja itse kuvaukset alkavat 1.7.2012. Sen lisäksi, että toimin elokuvassa mm. apulaisjärjestäjänä ja välillä puomimiehenä autellen ääniryhmää, saan kiristettyä itselleni myös roolin itse elokuvaan. Kyseessä ei varsinaisesti ole Jussi- ja muita elokuva-alan palkintoja haaliva performanssi kameran edessä, mutta aloitan ammatti-ihmisen tavoin valmistautumisen jo hyvissä ajoin kahlaamalla läpi Lee Strasbergin ja Konstantin Stanislavskin menetelmiä tavoittaa ns. Tila. Seuraavan neljän viikon ajan raahaan mukanani myös uskollista Nikoniani, joka toivottavasti osasi tallentaa edes jotain työntäyteisestä, mutta myös erittäin mukavasta ja antoisasta kuukaudesta.

Ensimmäisen kuvauspäivän fiilistelyjä. Kuvassa juuri SE legendaarinen El Camino, joka toimi elokuvan tapahtumamiljöön katalyyttinä. Kuvassa vasemmalta lukien toinen ohjaaja Jarkko T. Laine ja rekvisitööri Ville Grönroos, autossa sisällä kuskina elokuvan pääosanesittäjä, ajomies Anttia näyttelevä Matti Laine ja toinen ohjaaja J-P Passi, lavalla sivuroolissa nähtävä Raimo O. Niemi, ja tämän takana Ajomiehen järjestäjä Kimi Seppänen.

"Kamera tänne ja kuvakulma toi". Yhtenä tukikohtana kuvausten aikana toimi Pilvenmäen Raviradan autotalli. Caminon ympärille järjestettävää ensimmäisenä kohtausta järjestelemässä vasemmalla apulaisohjaaja Ralf Siig, toinen naispääosan esittäjä, ajomies-Antin kollegaa Maria esittävä Elina Ylisuvanto, ohjaajat Passi ja Laine sekä valaisija Kosti Lehikoinen. Lähimpänä kameraa seisoo puvustaja Pieta Haavisto.

"Vähän niinku varikolla". Kuten nimi saattaa vihjata, Ajomiehessä ajetaan paljon, autoja, asioita ja ihmisiä hulluuden partaalle. Ohjaaja Laine informoi apulaisohjaajaansa Siigiä, siitä miten kohtaus kuvataan. Myös grippinä toimiva valaisija Lehikoinen tarkistaa, että päähenkilön auto pysyy turvallisesti trailerilla kuvauksen aikana. Ajomiehen käsikirjoittaja/ohjaajat Laine ja Passi jakoivat myös kuvausvastuun vuoropäivinä, yhteistyön sujuessa kuin verisukulaisilta.

"Sit oot niinku ajaisit, kääntelet rattia ja valitat muista liikenteessä liikkuvista, samalla kun kieltäydyt kuuntelemasta miehes ajo-ohjeita". Toista naispääosaa, ajomiehen vaimoa Riikkaa esittävä Veera Degerholm kuuntelee ohjaajaduon ohjeita. Taaempana autossa kolmiodraaman muut osapuolet, ajomies Laine ja Maria esittävä Elina Ylisuvanto.

"Kamera käy, aja". Ajomies kuvattiin erittäin haastavasti kronologisessa järjestyksessä ja näyttelijöille paljastettiin käsikirjoituksesta ainoastaan seuraava kohtaus kerrallaan. Tekotapa vaatii ryhmältä venyvyyttä kun samoihin kuvauspaikkoihin ja jopa tilanteisiin piti palata useamman kerran samankin päivän aikana. Kulkuvälineiden riggaaminen turvallisesti traileriin on aikaa vievää puuhaa, mutta harjoitus tekee mestarin. Kuvausvuorossa oleva Laine tarkistaa etäisyydet.

"Mä sanon että mahtuu ja sä sanot, että ei". lavastaja Grönroos ja grippi Lehikoinen pähkäilevät El caminon saamista traileriin, kun ravilähdössä käytettävät siivekkeet tuottavat päänvaivaa. Kuten kuvista näkyy, myös sään Jumalat suosivat tuotantoa auringon helottaessa tasaisesti koko kuvausajan, heinäkuun 2012.

"Loppusuoran auetessa paina kaasu pohjaan". Kukaan ei laskenut, kuinka monta kierrosta lähtöauto Caminoa Pilvenmäen raviradalla yhteensä ajettiin ja vedettiin, mutta lukeman täytyy olla varsin mittava. Tässä otoksessa kyydissä ovat häkissä käkkivä Matti Laine, mikrofonillaan osoitteleva äänittäjä Juha Hakanen, kuvaajavuorossa ollut J-P- Passi sekä 1. kamera-assistentti Mika Ailasmäki.

"Pitäiskö meiän ostaa oikeesti joitain terveellisempiä tuotteita kuin vaan kaljaa ja makkaraa?" Veera Degerholm miettii kohtauksen sisältöä. Kuvassa oikealta lukien toinen äänittäjä Laura Kuivalainen, ohjaajat Laine ja Passi sekä apulaisohjaaja Siig. Toisessa kuvassa etualla tilannetta seuraa kamera-assari Mika Ailasmäki. Monitorista otosta tarkistavien ohjaajien takana myös puvustaja Pieta Haavisto sekä 2. kamera-assistentti Jesse Jalonen.

"Vain muutaman sekunnin tähden". Kuvasarja El Caminon stuntiksi hankitun sukulaisraadon kehityksestä rekvisitööri Ville Grönroosin käsissä. Koska tuotanto ei suin surminkaan halunnut vaarantaa legendaarista lähtöautoa, sijaiseksi hankittiin saman mallin romu, jonka Grönroos muiden hommiensa ohessa modifioi muistuttamaan erehdyttävästi esikuvaansa. Kuva oikealla näyttää lähtöauton kohtalon, joten stuntin käyttäminen oli ainoa vaihtoehto. Itse elokuvassa vaihtoa ei edes huomaa, vaikka tietäisi tarkkaan, missä kuvissa on kyseessä aito ajoneuvo tai pelkkä feikki.

"Safety First". Pienellä budjetilla toimittaessa harvoin on varaa tai edes aikaa erikoisten lisälaitteiden käyttöön. Grippi Lehikoinen varmistelee kuvaajavuorossa toimineen Passin turvallisuuden, tämän kavutessa ottamaan lähiksiä kasteluatuon nokalle. Ajomies Lainetta tilanne huvittaa.

Harvinaisen hehkeä hetki keskellä raviradan raadollisuutta. Kukilla aseistautuneet, Ajomiehen kuvausryhmän edustavammat jäsenet, piirittivät Raimo O. Niemen. Hymyilemässä oikealta still-kuvaaja Saija Mäki-Nevala, Maria esittävä Elina Ylisuvanto, äänittäjä Laura Kuivalainen, tuotantopäällikkö Vera Airaksinen sekä puvustaja Pieta Haavisto.

"In the future everyone will have their fifteen minutes of fame." Kokemuksesta tiedän, kuinka vähän valaisijat, eli gafferit, saavat julkisuutta kuvausryhmän muiden jäsenten rinnalla. Kunniantekona kaikille maailman valaisijoille seuraavassa mielellään kameran edessä kikkailevan Kosti Lehikoisen oma tähtihetki. Ensimmäisenä vasemmalla harvinainen taltiointi todellisesta huispauksesta, lajista, jonka on todellisuudessa kehittänytkin Lehikoinen, eikä J.K. Rowling. Itsensä lisäksi mielellään kaikkea suurta esittelevä Kosti osoittaa tavallista järeämpää mäntää ja yhtenä kuvauspaikkana toimineen Loimaan maamerkkejä, siiloja. Oikealla nähtävä otos sai jo kuvaushetkellä nimen "Light Man`s Burden", eli erittäin vapaasti suomennettuna Valomiehen taakka.

"Rest in peace". Dramaattisessa hautajaiskohtauksessa avustajia oli useita kymmeniä ja tilaisuus harras ja koskettava. Vasemmalla Passi antaa viime hetken ohejita näyttelijöille, kuvassa sateenvarjojen alla Tapio Aarre-Ahtio, Matti Laine ja Veera Degerholm. Keskikuvassa Aarre-Ahtion lyömätön Jeff Bridges -imitaatio, kainalossaan pienessä sivuroolissa vilahtava Elmeri Stork. Oikealla kuvassa avustajajoukko nauttimassa kahvia siunaustilaisuudessa.

"Asioita, jotka eivät liity mihinkään". Vasemmalla kuvauspaikalla piipahtanut kaikkien suomalaisten elokuvantekijöiden tuttu, alansa todellinen veteraani, järjestäjä Timo Jyllikoski. Toisessa kuvassa elokuvan pääparin kotitaloa asuttanut kissa, joka, kuten kuvasta näkyy, ei suuremmin häiriintynyt paikalla pörräävästä kuvausryhmästä.

"Toys `R`Us" Rekvisitööri Ville Grönroos esittelee ylpeänä juuri hankkimaansa GoPro -kameraansa, jonka kätköihin mies tallensi kuvausten materiaalia, jota ei toivottavasti tulla koskaan julkaisemaan. Tarina kertoo, että minkä tahansa tavaran helposti miksi tahansa muuksi tavaraksi muuttava kädentaitaja Grönroos ihastui laitteeseensa niin, että perheen parempi puolisko puhui jo kolmannesta pyörästä parisuhteessa.

"Two bodies, one mind". Rasvatun koneen lailla yhteistyössä samaan maaliin tähdänneet ohjaaja/käsikirjoittaja/kuvaajat miettivät mikä paikallisista tavernoista olisi tällä kerralla vuorossa. Kulinaristin maineessa oleva Laine halusi mahdollisuuksien mukaan aterioida joka päivä eri kuppilassa, ja välillä ryhmän sisällä käytiinkin kovasanaistakin väittelyä kulmakunnan ruokapaikkojen paremmuudesta. Yhdeksi suosikkipaikaksi nousi Grilli Aikapoika, jonka ns. Mällit täyttävät suuremmankin syöjän. Tosin syynä juuri tämän nimenomaisen snäkkilän valitsemiseen saattoi olla myös se, että se sijaitsi vain kiven heiton päässä ryhmän majoitustilasta, äärimmäisen viihtyisästä ja palvelualttiista Hotelli Maakunnasta.

"The Bourne Identity". Koska näyttelijät saivat aamuisin tietää ainoastaan kyseisen päivän kohtaukset, tilanne loi käsikirjoituksen kokonaan lukeneille mahdollisuuden sekoittaa komeljanttareiden päitä entistäkin enemmän. Allekirjoittaneen lempipuuhaa olikin kuvailla varsinkin Matti Laineelle, miten seuraavassa kohtauksessa elokuva tekisi yllätyskäännöksen ja siirtyisimme verisen kauhu-sci-fin maailmaan zombeineen ja abduktioineen.

"Popquiz, hotshot". Tarkkasilmäisimmät katsojat voivat bongata valmiissa elokuvassa nähtävässä kohtauksessa myös bussissa pääparin takana kaukana istuvan yksinäisen hahmon, jota allekirjoittanut metodilla esittää. Jostain syystä ohjaajat eivät suostuneet antamaan hahmolleni sen enempää historiaa kuin nimeäkään, joten loin tälle surulliselle henkilölle aivan omanlaisensa tarinan. Etäinen mahdollisuus on myös sille, että jonain päivänä juuri Ajomiehen bussikohtaus tulee toimimaan alkuna esittämäni henkilön traagisessa tarinassa. Idea on tosin vielä ns. sikiöasteella ja ainoastaan omassa mielessäni. Kuvassa ohjaaja Laine pähkäilee liikkuvan bussin valaistusta. Apulaisohjaajaa Siig kurottaa siirtämään fokusta.

"Tolla valkoisella linnulla voi munia pommeja". Järjestäjä Kimi Seppänen esittelee kännykkänsä ihmeitä ohjaajakaksikolle. Rekvisitööri Grönroosia tilanne huvittaa, sillä mies oli juuri selvittänyt kentän kolmen tähden arvoisesti.

"Avion angsteja". Matti Laine ja Veera Degerholm mököttävät kotitalonsa ulko-ovella. Keskikuvassa ajomies huomaa leikin lähtevä lapasesta ja oikealla ohjaaja Passi esittelee tälle seuraavaa kohtausta, joka ei vihjailuistani huolimatta sisältänytkään alastomuutta ja väkivaltaa.

"Cool, dude, cool". Kuvassa vasemmalla Pilvenmäen raviradan erikoismies Janne Haapiainen, jonka apu ja hallinnoimat työkalut ja ajoneuvot olivat ensisijaisen tärkeitä elokuvan realistiselle ulkoasulle. Vieressä muuttomiehenä pienessä roolissa piipahtava Antti Latva, jonka isoisän mökki toimi yhtenä kuvauspaikkana.

"It`s not over, till it`s over". Viimeisen kuvauspäivän fiiliksiä Forssan sairaalassa. Vasemmalla kameraryhmä zoomailee viimeisiä otoksia, keskikuvassa Passi opastaa Lainetta ja sängyllä kipsissä makaavaa Aarre-Ahtiota ratkaisevan kohtauksen saloihin ja oikealla osa ryhmästä sairaalan nurmikolla, sen jälkeen kun radiopuhelimista on viimeisen kerran kuulunut: "Se olis siinä, kiitos".

"Kill your darlings". Yli puoli vuotta myöhemmin, helmikuussa 2013 ohjaajat Passi ja Laine istuvat Karkkilassa Aki Kaurismäen niin kutsutussa Navetassa editoimassa Ajomiestä lopulliseen muotoonsa. Vasemmassa kuvassa mukana myös elokuvan editoija Samu Heikkilä.

Heinäkuu 2012 oli helteinen ja hektinen. Pienellä ryhmällä Ajomiehen crew kiersi muutamankin tuhat kilometriä Lounais-Hämettä, kohdaten jokusen vastoinkäymisenkin, joista useimmat osuivat elokuvassa käytettyihin ajoneuvoihin, jotka pettivät tekijät jokusenkin kerran. Muuten juttu kulki kuin tanssi, tappeluilta vältyttiin eikä ketään joutunut, ainakaan julkisesti, intensiiviterapiaan. Omasta puolestani sydämellisin kiitos kaikille mukana olleille, enpä olisi voinut keksiä parempaa tapaa viettää kesää. Ajomies saa Suomen ensi-iltansa valkokankailla kautta maan 6.12.2013.

Teksti ja kuvat: Jussi U. Pellonpää