Elokuva
Tositapahtumiin perustuva Alpha Dog tarkastelee dokumentinomaiseksi fiktioksi peitellyn elokuvan turvin Yhdysvalloissa vuosituhannen vaihteessa sattunutta nuoren pojan surmaa, jonka takana väitetään olleen teini-ikäinen huumediileri Jesse James Hollywood. Huumeiden ja velkojen aiheuttaman riidan seurauksena 1200 dollaria Hollywoodille pystyyn jääneen Benjamin Markowitzin velipuoli kidnapattiin ja lopulta surmattiin elokuun alkupuolella 2000. Murhasta pidätettiin Hollywoodin läheisin kaveripiiri, samalla kun mies itse päätyi nuorimmaksi FBI:n etsityimpien rikollisten listoille.

Elokuva-Hollywood ja muut oikean elämän filmatisointikumppanit ovat Alpha Dogissa nimetty toisin, mikä ei näyttelijävetoista draamaa heikennä. Emile Hirsch Johnny Truelove -aliaksena tulkitsee pikkudiilerin hetken mielijohteesta syntyneen tapahtumakierteen alullepanijaa, jonka sattumanvaraisen teon seuraamukset paisuvat yli hänen ja jenginsä kykyjen. Zack Mazurskyn (Anton Yelchin) kidnappaus ei ole kuitenkaan todellinen syy selkkaukselle, vaan juuret ovat syvemmällä hemmoteltujen ja rappioelämää viettävissä nuorissa. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaava Nick Cassavetes pitääkin fokuksensa perinteisen kidnappausdraaman sijaan elokuvan nuorissa ja heidän vääristyneessä ajatusmaailmassa.

Alpha Dogin kuvastama nuoriso on sellainen, jonka keskeisimmät kasvatusaineet ovat olleet nollakontrolli, väkivaltakulttuuri ja lastensa kasvatuksesta kiinnostumattomat vanhemmat. Elämään hemmotelluilta nuorilta uupuu tyystin karu realiteetti, ja maailmaa tarkastellaan musiikkivideoiden ja elokuvien luoman ihanteen läpi. Väkivaltaisissa kuvitelmissaan nuorten egon ylläpitäminen on tärkeintä, eikä perääntyminen ole vaihtoehto. Mazurskyn kidnappauksen tuomien todellisten ongelmien ja ihanteiden yhteentörmäys johdattavat elokuvan nuoret kurssille, josta ei ole enää paluuta. Vaikka henkilöt itsekin huomaavat tilanteen vakavuuden, he eivät pysty luomansa koodiston takia kuin jatkamaan samalla raiteella, vääjäämättömään loppuunsa saakka.

Mielenkiintoisesta premissistä huolimatta Alpha Dog ei onnistu nousemaan aivan sille tunnetasolle kuin sillä olisi mahdollisuudet. Cassavetesin dokumentaarinen ratkaisu pirstaloi elokuvan rakenteen haastattelujen ja silminnäkijöiden voimin, mikä tekee yleisilmeestä näyteltyjen dokumenttien tyylisesti keinotekoisen tuntuisen. Pahiten se näkyy elokuvan neutraaliutena, jota korostavat myös näyttelijöiden tulkinnat. Vaikka kunkin hahmon sisäinen ja ulkoinen maailma on selkeästi havaittavissa, eivät nuoret näyttelijät onnistu tuomaan hahmoihinsa tarpeeksi tarvittavaa voimaa kuljettaa rankkaa tarinaa eteenpäin. Hieman ironisestikin Alpha Dogin parhaimmaksi tulkiksi nousee pop-tähti Justin Timberlake, yhtään solistin näyttelijäntaitoja aliarvioimatta. Hänen roolisuorituksensa Trueloven jenginjäsenenä tuo tarinaan kaivattua inhimillisyyttä, ja on oikeastaan elokuvan ainoa todellisen tilanteen ymmärtävä henkilö. Toinen selkeästi esille nouseva nuori lahjakkuus on Ben Foster, jonka roolin ulkopuolella tehty tutkimustyö piripäiden elämään näkyy härän lailla meuhkaavan velipuoli-Mazurskyn hahmossa.

Alpha Dog on nuorisoelokuvien keskikastiin lukeutuva teos. Erilaisempi näkökulma perinteiseen kidnappausrainaan tuodaan hyvällä tavalla keskittymällä elokuvan nuoriin ja heidän ajatusmaailmaansa. Näyttelijät eivät kuitenkaan onnistu tuomaan elokuvaan tarvittavaa vakavuutta, mikä tekee kokonaisuudesta laimean. Cassavetesin tulkinta yhdysvaltalaisesta nuorisokulttuurista onkin mielenkiintoinen, mutta toteutukseltaan ja näyttelijävoimiltaan hyvin etäiseksi jättävä kokemus.

Tekniikka
Scanboxille ominaiseen tapaan Alpha Dog on tallennettu 1080i-formaatissa, mikä ei jää valitettavasti julkaisun ainoaksi huonoksi asiaksi – lähellekään. Ainoa positiivinen asia julkaisussa on se, että se on siirretty levylle alkuperäisessä suhteessa (2.35:1). Teatteri- tai dvd-julkaisua näkemättömänä en pysty sanomaan, mikäli kuvassa olevat virheet ovat tyylikeinoja vai aitoja siirrossa tulleita mokia, mutta Alpha Dogin kuva on parhaimmillaan hyvän DVD-julkaisun luokkaa. Noin 98 prosenttisesti se on kuitenkin ala-arvoinen suoritus millä tahansa mittapuulla mitattuna.

Aloitetaan hyvistä puolista: värit toistuvat luonnollisina lähes koko elokuvan keston ajan. Siirrytään sitten huonoihin. Terävyys on harvoin hyvä, kuvan ollessa usein oudosti fokusoitu johonkin tiettyyn pisteeseen, tehden muusta kuvasta ylisumean. Yksityiskohtien tarkastelu on turhaa puuhaa siinä määrin kuin teräväpiirto sen mahdollistaisi, vaan tatuoinnit ja vaatekankaat toistuvat DVD-julkaisuille tyypillisellä tarkkuudella. Kestoblurrin lisäksi lomitettu kuva tekee liikkuvasta kuvasta entistä epätarkemman ja jätättää hahmoihin selkeät haamukuvat. Jälkimmäinen korostuu silminnähden vähänkään hämärämmissä kohtauksissa. Heikosti valaistujen kohtausten toiseksi synniksi muodostuu myös huono väritoisto. Iho muuttuu lähes värittömäksi, eikä syvyyttä ole nimeksikään. Viimeisen puolituntisen aikana kuvassa on kaiken lisäksi havaittavissa reilusti staattisuutta.

Dolby TrueHD 5.1 -ääniraita ei onnekseen tuota samanlaista tuhoa korville. Diilereiden maailmaan uppoutuvissa elokuvissa valtti on musiikissa, mikä näissä tapauksissa on usein genreltään rappia. Takakanavat ja matalat taajuudet ovat hetkittäin käytössä tilan luonnissa, mutta pääsääntöisesti niillä hoidetaan elokuvan musiikki. Mojovan alapään lisäksi tuntumaa haetaan koko teatterijärjestelmää hyödyntävillä miksauksilla, jotka saavat elokuvan lukuisat bilekohtaukset elämään. Sillä välin kun ämyrit eivät huudata rappia, toistaa se etukanavapainotteisen äänimaailman erinomaisesti.

Lisämateriaali
Levyltä ei löydy lisämateriaalia.

Yhteenveto
Alpha Dog on tositapahtumiin perustuva näyttelijävetoinen draama, jonka dokumenttimainen ote käy osittain itseään vastaan. Usean henkilöhahmon avulla tarkasteltu tapahtuma tekee mukana olleista persoonista etäisiä ja tapahtumien kuluista neutraalin.