Elokuva
Kuusitoistavuotias Sylvia Likens (Ellen Page) ja vuotta nuorempi pikkusisko Jennie (Hayley McFarland) elävät vaatimatonta, mutta onnellista nuoruutta. Vaikka tytöt ovat tottuneet matkustamaan kiertävässä sirkuksessa työskentelevien isän (Nick Searcy) ja äidin (Romy Rosemont) mukana, on heille löydettävä pidemmän kiertueen ajaksi sijaiskoti, jottei koulunkäynti kärsisi. Seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti Gertrude Baniszewski (Catherine Keener) tuntuu luotettavalta, eikä vaadi kohtuutonta korvaustakaan. Kirkossa käyvä perhe samanikäisine lapsineen ja rauhallinen lähiö saa tytötkin tuntemaan olonsa turvalliseksi, ja eihän järjestely kestä kuin muutamia viikkoja. Kaikki sujuukin aluksi hyvin, kunnes päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivä Gertrude ottaa Sylvian silmätikukseen ja ikävien väärinkäsitysten seurauksena alistaa hänet henkiselle ja fyysiselle väkivallalle.

Osavaltion (Indiana) kammottavimmaksi rikokseksi nimetty tapaus vuodelta 1965 vaatii elokuvana asiallisen ja hienovaraisen dramatisoinnin, jollainen An American Crime hyvin pitkälti onkin. Järkyttävä tositarina käydään ravistelevasti, ilman silkkihansikkaita läpi, tiukasti objektiivisessa totuudessa pysyttellen, yrittämättäkään
ymmärtää Gertrude Baniszewskin tekojen perimmäisiä syitä. Yhtäaikaa vihattavasta ja säälittävästä henkilöstä ei ole kuitenkaan tehty yksiselitteisesti läpeensä pahaa, vaan käsikirjoitus muistaa kertoa myös kovia kokeneen äidin inhimillisistä piirteistä. Juuri siksi suhtautuminen häneen on katsojalle hyvin ongelmallinen.

Niin tärkeä ja ravisteleva muistutus ihmisen julmuudesta kuin An American Crime onkin, ei voi olla välttymättä ajatukselta tarkoituksellisesta sensaationhakuisuudesta. Sosiaalipornon kapea, mutta häilyvä raja tulee helpomminkin vastaan kuin shokeeraamalla pelkän itseisarvon takia. Onko esimerkiksi uhrin omaisten/jälkeläisten mielestä aikanaan mediassa läpikotaisin reposteltu tapahtumasarja ollut tarpeen avata vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen uudelleen? 

Huomattavasti kevyempiä elokuvia aikaisemmin tehnyt Tommy O'Haver saatetaan muistaa teinikomediasta Älä jätä minua (2001) ja koko perheen fantasiasadusta Lumottu Ella (2004), mutta An American Crime on kiistatta paitsi hänen toistaiseksi vakuuttavin näyttönsä, myös mahdollinen ponnahduslauta järeämmän kaliiberin
draamaohjaajaksi. Ajankuvaltaan autenttinen ja kaikesta ylimääräisestä riisuttu An American Crime on tiiviisti kerrottu ja intiimisti kuvitettu independent-tuotanto. Vasta lopun tehokeino ja sitä seuraava yllätysmomentti on turha rinnakkaisena tarinalinjana kerrotun oikeudenkäynnin, jossa syyttäjä (Bradley Whitford) tenttaa asianosaisia ja todistajia, antamien vihjeiden myötä. Myös graafista väkivaltaa olisi voinut näyttää säästeliäämmin psykologisen ulottuuvuuden vahvistamiseksi; vähemmän olisi ollut enemmän. 

Ikäluokkansa vahvimpiin näyttelijättäriin lukeutuva ja monia mieleenpainuvia sivurooleja (Elämäni John Malkovichina, Capote, Erämaan armoille) viime vuosina tehnyt Catherine Keener hallitsee haastavan osan täydellisesti, vailla ensimmäistäkään harkitsematonta painotusta. Suorapuheisena Junona (2007) tähtikartalle kivunnut pippuri Ellen Page on kilttinä Sylviana herkkä ja haavoittuva. Muilta osin näyttelijätiimi on ilahduttavan tasavahva ilman heikkoja lenkkejä. 

Yhteenveto
Iljettävästä rikoksesta kertova rankka rikosdraama jää mieleen ennen kaikkea Catherine Keenerin ja Ellen Pagen vaikeiden, mutta sydänverellä piirrettyjen voimaroolien ansiosta.