ElokuvaOlemme jo nähneet kymmeniä kertomuksia lahjakkaista ihmisistä, jotka nousevat tähtiin omilla ansioillan, mutta murtuvat julkisuuden paineiden edessä, sortuvat alkoholiin ja huumeisiin ja romahtavat sanan kaikissa merkityksissä, ja tulemme niitä vielä taatusti yhtä monta näkemäänkin, mutta Amy Winehousen tarina on yksi surullisimmista.

Mainetta ja mammonaa hienolla dokumentillaan Senna F1-kuljettaja Ayrton Sennasta vuonna 2010 läpi lyönyt Asif Kapadia käsittelee Amy Winehousen (1983-2011) elämäntarinaa samaan tapaan, keräten arkistomateriaaleista ja haastatteluista kronologisesti etenevän kertomuksen, jota seuraa suurta myötätuntoa tuntien.

Todellista aikajanaa seuraava rakenne toimii dokkarin eduksi, jonka avulla Kapadia onnistuu rakentamaan koskettavan kokokuvan äärimmäisen lahjakkaasta, mutta myös moniongelmaisesta taiteilijasta, jonka kolkko kohtalo oli lopulta vain hänen omissa käsissään. Amy pysyi aidon katu-uskottavana koko kirkkaasti palaneen uransa ajan, lateli suoria totuuksia tv-lähetyksissä, eikä suostunut muuttumaan kaupallisten pirajoiden puristuksessa pelkäksi tuotteeksi. Kapadian kiihkotta kohti kaikkien jo tietämään loppuratkaisua kulkeva dokumentti poimii nerokkaasti Amyn lauluihinsa kirjoittamat henkilökohtaiset tekstit osaksi kerrontaa, jonka avulla surumieliset ja tuskan täyttämät lyyrikat saavat tarkemman ja syvästi henkilökohtaisen tarttumapinnan todellisiin tapahtumiin.

Amy ei myöskään erehdy syyttämään ketään laulajattaren aivan liian aikaisesta poismenosta, mutta ei myöskään millään tavalla vapauta vastuusta itsekin huumekoukussa sätkinyttä Blake Fielder-Civiliä, josta tuli ensin Amyn poikaystävä ja sitten aviomies, mutta joka toimi koko parisuhteen ajan myös Amyn diilerinä. Yhtä lailla arveluttavaan valoon nousee Amyn isä Mitchell Winehouse, joka jätti perheensä Amyn ollessa nuori, mutta palasi rooliinsa tytön kasvettua. Amyn lähipiirin ja lääkäreiden varoituksista huolimatta isä Mitch rohkaisi tytärtään lähtemään kiertueille, vaikka tämän huume- ja alkoholiriippuvuus lähenteli jo hengenvaarallista.

Sen suuremmin ei syyttävää sormea tarvitse heilutella myöskään lehdistön pohjasakkaa, paparazzeja, kohtaan, näiden piirittäessä pahoissa kriiseissä kieriskelevää tähteä 24/7. Vaikka Amyllä oli vahva ja vankka tukiverkko ystäviä ja aidosti hänestä välittäneitä läheisiä työtovereita, kun loppusuora heinäkuussa 2011 aukesi, hän oli yksin. Fielder-Civilin ja isä Mitchelin lisäksi ääneen pääsevät muun muassa Amyn lapsuudensta asti tunteneet Juliette Ashby ja Lauren Gilbert, ensimmäinen manageri ja luottoystävä Nick Shymansky sekä lopun aikoina vahvana tukena ollut henkivartija Andrew Morris. Bisnespuolelta Amya muistelevat lämmöllä niin Amyn levyjen tuottaja Salaam Remi kuin levypomot Guy Moot ja Nick Gatfield, sekä paremmin nimellä Mos Def tunnettu hiphoptähti Yasiin Bey.

Yhteenveto
Kaikin puolin asiallinen läpivalaisu kaiken nielevästä julkisuudesta, sen synnyttämästä ahdistuksesta ja addiktioista sekä tähdestä, jonka lento katkesi aivan liian varhain.