Elokuva
Eletään vuotta 2005. Arvostettujen opetuskirjojen tekijä Michael Stone (David Thewlis) on promoamassa uutta teostaan Cincinnatissa Ohiossa. Vaikka Michaelilla on vaimo ja poika, paljon tuttuja ja ystäviä, hän tuntee itsensä vieraantuneeksi maailmasta, jopa siinä määrin, että kaikki muut ihmiset, oma perhe mukaanlukien, kuulostavat samalta. Yksinäisenä hotellissa Michael päättää ottaa yhteyttä vanhaan heilaansa Bellaan, mutta tilanne päättyy katastrofiin. Kaikki muuttuu, kun Michael kuulee äänen, joka on tyystin omansa. Sen takana on Lisa (Jennifer Jason Leigh), nuori arpikasvoinen nainen, jonka persoonaan Michael ihastuu hetkessä. Romanssi on kuitenkin pian ohi, kun tulee kotiinlähdön aika, kotiin, jossa elämä palaa takaisin tylsille uomilleen.

Kummien tarinoiden kummisedän Charlie Kaufmanin Anomalisa on tekijälleen tuttu outojen otusten kerho. Kaufmanin ja Duke Johnsonin tarina täynnä niin tavallisia tapahtumia ja hetkiä, että ne kaikki muuttuvat matkan varrella surrealistisiksi, joko fantasioiksi tai painajaisiksi. Kaufmanin luoman maailman uniikkia atmosfääriä lisää toiseen potenssiin vielä se, että se on tehty non-stop-animaationa, jonka kaikki henkilöt ovat muutaman kymmenen sentin vahahahmoja. Maailma on jollain oudolla tavalla twinpeaksimäinen, mutta ilman metsiä ja vuoria, sävyt pastellisia, valaisu tunnelmallista ja henkilöhahmot kuin melekin oikeiksi kehittyneitä, mutta ei aivan sittenkään.

Käytetty tekniikka tekee kokemuksesta arkisen, mutta kuin sitä katselisi toisessa ulottuvuudessa, kiertoradalla, jossa ihmisten persoonallisuus on alkanut massoittua kaikkialla samanlaisiksi. Michael asustaa matkallaan Fregoli-hotellissa, jonka takana on Fregolin oireyhtymä, josta kärsivä luulee kaikkia ihmisiä ympärillään samaksi henkilöksi, joka vain vaihtaa nopeasti valepukuaan. Taudinkuvaan natsaava tunnelma korostuu siinä, että kaikkien muiden, sekä miesten että naisten, paitsi Michaelin ja Lisan äänenä kuullaan näyttelijä Tom Noonania.

Kaufmanin kirjoitamia elokuvia (Being John Malkovich (1999), Adaptation. Minun versioni (2002), Tahraton mieli (2004), Synecdoche, New York (2008)) on yhtä lailla vaikeaa, tai jopa mahdotonta, arviodia normaalein määrein, ja yhtä hankalaa niitä on suositella kenenkään katsottavaksi. Mutta avoimin mielin herran mystiseen maailmaan tutustuva tullaan kyllä aina palkitsemaan, tosin monin eri tavoin. Anomalisan tapaus on paikoin mustan huumorin kyllästämä kuvaus totaalisesti yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta, toisaalta pelottavan aidonoloinen uni, jollaisen voi helposti nähdä vuorokausien rännin jälkeen, mutta epäilenpä, ettei Kaufman tarvitse mitään ulkopuolisia stimulantteja luodessaan omia universumejaan. Ja jos viikko sitten ensi-iltansa saaneen Grimsbyn elefanttiseksikohtaus tuntui roisiudessaan häiritsevältä, yhtä kummallinen on Anomalisan lähtökohdiltaan täysin normaali seksikohtaus. Ainoina ääninäyttelijöinä Oscar-ehdokkaana parhaaksi animaatioksi olleessa Anomalisassa David Thewlis, Jennifer Jason Leigh ja Tom Noonan tekevät jokainen erittäin hyvää työtä.

Yhteenveto
Metaforia, arjen ihmeitä ja outouksia sekä aimo annos täysin omaperäistä elokuvan tekoa. 90 minuuttia Charlie Kaufmanin maailmassa ei taatusti ole kaikkien makuun, mutta jos uskaltaudut sinne sisään, et enää palaa samanlaisena.