Elokuva

John Huston on elokuvantekijänä yksi merkittävimmistä amerikkalaisista nimistä. Asphalt Jungle lukeutuu ehdottomasti miehen kirkkaimpiin teoksiin. Juoni perustuu W.R. Burnett:n tarinaan, joka tarkastelee rikollista yhteiskuntaa ja petturuutta nimettömässä suurkaupungissa.

Elokuvan juoni keskittyy lähinnä Riedenschneider-nimisen vanhan konkarin ympärille, jota onnistuneesti tulkitsee Sam Jaffe. Riedenschneider on alamaailman elävä legenda; mies on juuri päässyt vapaaksi, kun hän jo suunnittelee toista tarkkaan harkittua ryöstöä. Pienten neuvottelujen jälkeen Riedenschneider pääsee yhteisymmärrykseen rikollisista yhteyksistään tunnetun lakimiehen, Emmerichin (Louis Calhern) kanssa. Suunnitelmat lyödään lukkoon ja Riedenschneider alkaa kerätä asiansa osaavaa rikollisjoukkoa. Ryhmään palkataan osaava kassakaappiekspertti Louis Ciavelli (Anthony Caruso), kovaksi keitetty rikollinen Dix Handley (Sterling Hayden) ja pakoautoekspertti Gus Minissi (James Whitmore). Epämääräisen ryhmän jäsenet saavat pian kemiat toimimaan keskenään ja ryöstösuunnitelmat saavat alkaa.

Asvalttiviidakko tunnustetaan yleisesti film noirin kirkkaimpiin jalokiviin ja sellainen se on vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Se kuvaa onnistuneesti rikolliselämän koettelemukset, mutta tarjoaa myös uutta näkökulmaa asioihin. Eri miesten motiivit ja heidän päämääränsä tulevat tutuiksi vasta ajan kanssa ja uusia ystävyyssuhteita luodaan, kun taas vanhoja siltoja poltetaan. Tässä tapauksessa rikollisia ei esitetä läpeensä pahoina olentoina, vaan heidän maailmankatsomukselleen annetaan myös tilaa. Tämä jos mikään tuo sopivaa realismia elokuvaan.

Hahmojen kehitys on elokuvan kantavia voimia ja tällaisten skenaarioiden luojana Huston on parhaimmillaan. Sterling Hayden tekee loistosuorituksen kovapintaisena rikollisena, joka ei ole tottunut antamaan kenellekään periksi. Mies tekee yhtä vakuuttavan roolisuorituksen kuin hän teki Stanley Kubrickin Killingissä tai Tohtori Outolemmessä. Emmerichin rooliin upotettu Calhern tekee myös vakuuttavaa työtä epätoivon partaalla olevana miehenä, joka on valmis äärimmäisiin uhrauksiin. Raha ei tuo onnea sopii enemmän kuin paremmin hänen tapauksessaan.

Sivurooleissaan nähtävät Whitmore ja Caruso vakuuttavat hekin omilla osa-alueillaan, tuoden sopivaa draamapainotteisuutta ja henkilökohtaisia ongelmia mukanaan, tämä etenkin edellisen tapauksessa. Sam Jaffe lukeutuu Haydenin ohella elokuvan kiintotähtiin, jonka suoritusta kelpaa katsella. Mies esittää kylmähermoista ja laskelmoivaa rikollista sellaisella tarkkuudella ja antaumuksella, että roolin voi lukea yhdeksi hänen parhaimmistaan. Sopivan tunteeton rooli, joka silti toimitetaan katsojan eteen sopivalla voimakkuudella. Ja nähdäänpä elokuvassa myös pienessä roolissa tuleva valkokankaiden kaunotar, Marilyn Monroe.

Asvalttiviidakko osoittaa hyvin Hustonin ohjaajankyvyt. Elokuva on tehty film noirin kulta-aikaan, joten kamppailu tuolloin oli kovaa. Rikoselokuvien edelläkävijänä Asvalttiviidakkoa voidaan silti pitää. Eikä tietenkään sovi unohtaa tässä tapauksessa hieman myöhemmällä ajankohdalla tehtyjä Melvillen elokuvia. Noirille tyypillisen synkkä ja urbanisoitunut ympäristö on elokuvassa vahvasti läsnä ja jaksotus toimii erinomaisesti. Huonoa sanottavaa Asvalttiviidakosta on paha löytää. Elokuva lukeutuu elämää suurempiin rikoselokuviin, jotka jokaisen olisi syytä nähdä. Lähes jokainen osa-alue on loppuun asti hiottu ja lopputulokseksi on saatu saumaton kokonaisuus, joka toimii vuodesta toiseen. Tunnelmaltaan on vaikeaa löytää Asvalttiviidakon veroista film noir –elokuvaa, toki näitäkin tapauksia on.

Jos rikoselokuvat ovat suosikkigenre, niin varauksetta voi suositella tätä Hustonin mestariteosta. Kylmää ja todentuntuista kuvausta, joka tarjoaa katsojalle moniulotteisia hahmoja ja kiehtovia juoniasetelmia toinen toisensa jälkeen. Asphalt Jungle on ryöstöelokuvien todellinen klassikko ja esikuva.

Kuva

Kuva on kauttaaltaan erinomaisesti restauroitu. Alkuperäistä 1,33:1 kuvasuhdetta kunnioitetaan, luonnollisesti. Kirkas ja terävä kuva tekee hyvää oikeutta elokuvalle. Pieniä printtinaarmuja on kuvassa havaittavissa, mutta mitään suurempia vikoja siitä ei löydy, kun ottaa huomioon tekovuoden. Taustakohinaa löytyy jonkin verran. Kokonaisuudessaan pitää jälleen kiittää Warner Brothersia hyvästä siirrosta.

Ääni

Äänenlaadulliset erot elokuvien kohdalla ovat varsin mitättömät. Jokainen raita on saatettu kunnialla sopivaan kuntoon. Dialogi on kirkkaankuuloista ja selkää, eikä ylimääräisiä rasahduksia saati äänen katkeamisia tapahdu. Joissain kohtauksissa erottaa lievää taustameteliä raidalta. Elokuvat tarjoillaan Dolby Digital Mono –raidoilla, aivan niin kuin ne oli tarkoitettu nautittaviksikin. Tasaisen varmaa laatua Warner Brothersilta jokaisella osa-alueella, josta kiitos heille.

Lisämateriaali

Intoduction-osuus aloittaa lisämateriaali-osion John Hustonin lyhyellä esittelyllä, jossa mies kertoo pikaisesti elokuvastaan.

Kommenttiraita on pyhitetty film noir – ekspertti Drew Casperille, joka saa parikseen elokuvassa sivuroolissa olleen James Whitmoren. Kommenttiraita on antoisaa kuultavaa, mikä on tavanomaista, kun on kyse suosikkielokuvista. Casper hoitaa analyyttisen roolinsa hyvin ja kertoilee mukavia pieniä trivianpätkiä kiinnostavalla tavalla. Whitmorelta olisi ehkä kaivannut vieläkin enemmän osallistumista raidan tekoon mutta hyvä näin. Varsin onnistunut kommenttiraita, jonka kuuntelee mielellään.

Elokuvasta on tarjolla traileri, joka esitetään 1,33:1-suhteella ja Dolby Digital mono –äänillä.

Yhteenveto

Asphatl Jungle on osa Film Noir Collectionia.

Film noir –elokuvien ystävillä Film Noir Classic Collectionin ostaminen on lähes pakollinen. Paketti tarjoaa viisi aikakautensa edustajaa, joista jokainen eroaa tyypillisesti ja temaattisesti toisistaan kohtalaisen paljon. Kaikki noir-elementit ovat siellä, mutta ne tuodaan esille mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja tapahtumaketjuissa. Rahansa arvoinen kokonaisuus, josta riittää iloa useampaankin illanistujaiseen tai sunnuntai-iltapäivän viettoon. Paketin kirkkaimmat tähdet ovat ehdottomasti Asphalt Jungle ja Murder, My Sweet, jotka edustavat noir-aallon kärkeä. Heti perässä seuraavat Out of the Past ja Gun Crazy, jotka tuovat hieman lisäympäristöä ja –sävyä noir-elokuviin. Lopun sitten viimeistelee keskinkertainen osoitus noir-elokuvista The Set Upin muodossa. Tietenkin makumieltymyksiä yhtä kaikki, sillä joissakin piireissä Set Upia tunnutaan ilmeisesti arvostavan. Eihän Martin Scorsese muuten olisi siihen kommentiraitaa tehnyt, eihän.

Jos kiinnostusta on yhtään rikoselokuviin tai haluaa aloittaa tutustumisen film noiriin, niin viimeistään tämä pakettijulkaisu on hankkimisen arvoinen. Kommenttiraidat itsessään ovat herkullisia ja itse elokuvat vieläkin herkullisempia. Tässä julkaisussa on jokaiselle jotakin.