Elokuva
René Goscinnyn ja Albert Uderzon luoma Asterix-sarjakuva on ollut kaikenikäisten suosikki jo kymmeniä vuosia. Näytelmäelokuvia tästä ovelasta gallista on tehty kolme: Claude Zidin ohjaama Asterix ja Obelix vastaan Caesar (1999), Alain Chabat'n Asterix ja Obelix: Tehtävä Kleopatra (2002) sekä viimeisimpänä estradille astunut Asterix Olympialaisissa (2008). Rahaa paloi jo kahden ensimmäisen sovituksen kohdalla Euroopan mittapuun mukaan huimia määriä. Frédéric Forestierin ja Thomas Langmannin ohjaama kolmas live-action-seikkailu katsoo ja korottaa. Filmin tuotantobudjetti on hurjat 78 miljoonaa euroa - se on enemmän kuin kahden aiemman seikkailun budjetit yhteensä. Tällä kertaa keltaviiksinen ystävämme tovereineen tutustuu olympialaisten tunnelmaan.

Julius Caesar (Alain Delon) on päättänyt, että olympialaisten voittaja saa vaimokseen kauniin ja kurvikkaan prinsessa Irinan (Vanessa Hessler). Umpilempix (Stéphane Rousseau), voittamattoman gallialaiskylän nuori asukki, on täysin lääpällään Irinaan. Hän näkee ainoaksi vaihtoehdoksi lähdön Kreikkaan kilpailemaan mukanaan teräväpäinen Asterix (Clovis Cornillac) ja vähemmän teräväpäinen, mutta voimakas Obelix (Gérard Depardieu) sekä tietenkin rutkasti yliluonnolliset voimat antavaa taikajuomaa. Heiveröisellä Umpilempixillä ei kuitenkaan ole tarvittavaa vartta voittotaistelua ajatellen, joten hän aikoo käyttää taikajuomaa "dopingina". Hänen epäonnekseen myös Caesarin kiero, mutta tyhjäpäinen poika Brutus (Benoît Poelvoorde) halajaa prinsessan omakseen. Elokuvan side samannimiseen sarjakuvaan on siis erittäin löyhä.

Rahanpaljoutta ei valitettavasti ole osattu suunnata oikeisiin asioihin. Elokuvaan on tungettu liian paljon asioita, ja se on johtanut melkoiseen sekasotkuun. Käsikirjoituksen puutteiden vuoksi elokuvassa on runsaasti juonen kannalta täysin irrelevantteja kohtauksia. Eritoten loppupuolella juoni laahaakin kuin kivitäytteinen Lada. Aukot käsikirjoituksessa on pakkeloitu pelkällä aivottomalla kohelluksella. Parituntisessa elokuvassa on reippaasti yli puoli tuntia löysää. Se on merkki siitä, että joku on laistanut töistään. Myös elokuvan viittaukset nykyaikaan ovat aika hengettömiä. Jotta viittauksesta saataisiin hauska, olisi tärkeää kehittää vitsi sen ympärille. Muuten se jää pelkäksi viittaukseksi, aivan kuten Asterixin tapauksessa. Sarjakuvista tuttu rempseä huulenheitto on toissijaista elokuvasovituksessa. Rahalla on kuitenkin saatu yksi asia kuntoon, elokuvan visuaalinen ilme kaikessa värikkyydessään ja mahtipontisuudessaan on nimittäin upea.

Yksi Ranskan tunnetuimmista näyttelijöistä, Alain Delon (mm. Ajojahti), on näyttelijäkaartin suurin onnistuja narsistisena, julkeana ja itseironiaan taipuvaisena Julius Caesarina. Aiemmissa elokuvissa nimiroolia näytellyt Christian Clavier oli huomattavasti vakuuttavampi kuin nykyinen Clovis Cornillac, jonka ainoa ansio on Asterixia muistuttava ulkonäkö. Gérard Depardieun Obelix ei ole myöskään aiempien elokuvien vireessä, vaikka edelleen lystikäs ilmestys onkin. Tähtipaluun elokuvamaailmaan tehneen Delonin tulkitsema Caesar tuntuu vieneen elintilaa muilta näyttelijöiltä. Elokuvaan on värvätty myös muutama urheilutähti tuloja tuomaan. Sivurooleissa nähdään muun muassa F1-maestro Michael Schumacher, Ferrarin ex-tallipäällikkö Jean Todt, jalkapallomestari Zinédine Zidane sekä tenniksen entinen maailmanlistan ykkönen Amélie Mauresmo. Erityisesti "Schumin" karisma toimii myös elokuvissa - itse asiassa jopa niin hyvin, että häntä olisi mielellään katsellut vähän pidemmänkin tovin.

Tekniikka
Teknisesti julkaisu on mainio. Anamorfinen 2.35:1-kuva on moitteeton ja häiriötön. Filmin rikas väripaletti toistuu DVD:llä koko komeudessaan. Dolby Digital 5.1 -ääniraita on myös puhdikas ja dynaaminen.

Lisämateriaali
Julkaisu sisältää lisämateriaalia ainoastaan yhden trailerin verran.

Yhteenveto
Puutteistaan huolimatta varsin lämminhenkinen Asterix-filmatisointi, joka ei kuitenkaan yllä kahden aiemman osan tasolle. Filmi on suunnattu aikaisempia osia enemmän lapsille - kypsempiä Asterixeja haikailevien kannattaa hakeutua sarjakuvien tai vanhempien animaatioelokuvien luokse. Siellä se todellinen Asterix on.