Pelkurimaiseksi epäonnistujaksi taantunut ehtoopuolen mafioso Lou (Burt Lancaster) rakastuu palavasti Atlantic Cityn pelihelvetissä työskentelevään naapuriinsa, Sallyyn (Susan Sarandon). Kaunottaren huumebisnekseen sotkeutunut aviosiippa tapetaan, ja tämän jälkeensä jättämä varastettu kokaiinierä päätyy Loun käsiin sillä seurauksella, että vanhus joutuu tappolistalle.

Ranskalaisen Louis Mallen ohjaama Atlantic City (1980) on ennen kaikkea kahden loistavan näyttelijän juhlaa. Jo edesmennyt näyttelijälegenda Burt Lancaster (1913-1994) tulkitsee yhden uransa vavisuttavimmista rooleista. Lancasterin näyttelijäura sai alkunsa jo vuonna 1946, jolloin mies teki vakuuttavaa jälkeä The Killers -filmin pääosassa. Burtin elokuvista on nostettava esille myös From Here To Eternity (1953) ja Elmer Gantry (1960), mestariteoksia molemmat. Edelleen suurta suosiota ja arvostusta nauttivalle Susan Sarandonille Atlantic Cityn päärooli oli ehkäpä koko uran tärkein virstanpylväs. Piakkoin 60 vuotta täyttävä näyttelijätär muistettaneen kuitenkin parhaiten Ridley Scottin Thelma & Louise (1991) -toimintaklassikosta.

Tarina ei ole lähtökohdiltaan järin omaperäinen, mutta sujuva kerronta sekä loppuun asti mietitty ja tarinaa eteenpäin vievä dialogi nostavat käsikirjoituksen keskikastin paremmalle puolelle. Kuvaus, lavastus, valaistus sekä äänisuunnittelu ovat hyvin toteutettuja, mikä näkyy tiiviinä tunnelmana ja ajankuvan autenttisuutena. Kasinoiden varassa elävä, ilmeisen näivettynyt kaupunki oli 1980-luvun vaihteessa varmasti juuri niin ankea paikka kuin miltä se valkokankaalla näyttää.

Atlantic Cityä voi erehtyä luulemaan tavanomaiseksi rikostarinaksi, mutta keskeisiksi teemoiksi nousevat lopulta nuoruuden, maineen ja rakkauden kaipuu sekä pyrkimys löytää elämälleen tarkoitus. Lancasterin ja Sarandonin välillä on suuresta ikäerosta huolimatta sähköä. Louta kiehtoo Sallyn viehättävä naapurintyttömäisyys sekä pinnan alla kytevä temperamenttisuus, Sallyä taas Loun kokemus, charmi ja epävarmuuden peittävä rauhallisuus. Hänen mafiataustansa sekä pelottaa että kiehtoo uusia kokemuksia janoavaa Sallyä, jolle Atlantic City on vain välietappi matkalla Monte Carloon.

Kuva
Anamorfinen kuva (1.77:1) on ikäisekseen kelvollinen, vaikka kohinaa esiintyykin läpi elokuvan. Myös pehmeys ja värien haaleus ovat kuvalle leimaa-antavia piirteitä. Roskien puute kielii kuitenkin jonkin sortin restauroinnista.

Ääniraita (DD Mono) kärsii dynamiikan puutteesta, mutta suoriutuu kuitenkin dialogin toistosta tyydyttävästi. Musiikkia on käytetty vähänlaisesti, ja sekin on lähinnä aavemaista ulinaa, jota ei kuuntele ilokseen.

DVD ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Kasinolla työskentelevä nuori nainen ja ikäloppu mafioso tapaavat 1980-luvun Atlantic Cityssä, tuntevat vetoa toisiinsa ja joutuvat lopulta alamaailman kovanaamojen jahtaamiksi. Atlantic City on tuotantoteknisesti laadukas, mutta tarinan kliseisyydestä kärsivä teos, jonka kantavia voimia ovat Burt Lancasterin ja Susan Sarandonin vahvat roolisuoritukset sekä kerrontaa jämäköittävä tunnelma. Tyylikkääseen digipackiin verhoiltu DVD on jätetty tyysin vaille lisämateriaalia.