Elokuva
Lontoon East Endissä sijatsevan suuren kerrostalon Wyndham Towerin korttelia hallitsee Moses (John Boyega) jengeineen. Teini-ikäiset kriminaalit ryöstelevät ohikulkijoita ja diilaavat huumeita, joita tylyin keinoin seudulla markkinoi armoton Hi-hatz (Jumayn Hunter) ja tämän höveli välittäjä Ron (Nick Frost). Kun samassa rakennuksessa asuva sairaanhoitoharjoittelija Sam (Jodie Whitaker) joutuu Mosesin porukan rullaamaksi, uhkaavaksi kehittyvän tilanteen katkaisee äkisti taivaalta maahan pamahtava meteoriitti, jonka sisältä paljastuu jotain varsin elävää ja vaarallista. Väkivaltaiseksi menevän välikohtauksen jälkeen maahan mossahtelee enemmänkin outoja möhkäleitä, joiden matkustajiksi paljastuvat karvaiset ja pimeässä hohtavilla suurilla torahampailla varustetut, verenhimoiset oliot. Kohta kotikulmien ankea asfalttiviidakko toimiikin suuremman luokan survivaalin taistelukenttänä ja on lopulta kaikkien vihaamista ongelmanuorista kiinni, millaisena seuraava aamu sarastaa suurkaupunkiin.

Joe Cornishin esikoispitkänään ohjaama ja käsikirjoittama Attack The Block on valmis paketti. Sopivassa suhteessa sekoiteltu yhdistelmä napakkaa realismia, sysimustaa huumoria ja tosissaan tehtyä toimintajännää tuo mieleen toisenkin esikoisleffa, Neill Blomkampin huikean District 9:n (2009), jossa myös nuoren ja intohimoisen elokuvantekijän visiot tuotiin valkokankaalle omaperäisen innovatiivisina. Siinä missä District 9 operoi 30 miljoonan budjetilla, Cornish on työstänyt teostaan kolmasosalla tästä, mutta saa silti elokuvansa näyttämään huomattvasti suuremmalta kuin se itse asiassa onkaan. Tukenaan kovaa vauhtia isojen sakkiin nousevalla Cornishilla on ollut kekseliäästi pienuuden maksimoiva kuvaaja Thomas Townend ja työnsä tarkkaan tietävä leikkaaja Jonathan Amos, joiden saumattoman yhteistyön kuroo umpeen nerokkaasti klubisoundeja ja perinteisempiä pelotteluelementtejä hyötykäyttävä säveltäjä Steven Price, jonka tykin scoren laukoo kajareihin Felix Buxtonin ja Simon Ratcliffen hittiduo Basement Jaxx.

Attack The Block kasvaa kuin varkain täysiveriseksi trilleriksi, jonka henkilöistä välittää, vaikka näistä suurin osa toimiikin hyvän ja pahan harmaalla alueella. Pointtina on oman kodin ja itsenäisyyden puolustaminen, jonka rintamalinjoilla ei lopulta tunnusteta eikä katsota väriä. Attack The Blockin taustalla on myös vahva yhteiskunnallinen sanoma ja synkempääkin sosiaaliraporttia laatuleffa esittää pistäessään yhden jengiläisistä aprikoimaan, että invaasion taustalla ovatkin maan oma hallitus ja poliisivoimat, joiden mielestä vähäosaiset nuoret eivät itse tapa toisiaan tarpeeksi nopeasti. Käsikirjoittajana Cornishilla lienee yhtä hyvä tulevaisuus kuin ohjaajanakin, sillä parhaillaan valkokankaita kiertää myös miehen edellinen hengentuotos, Steven Spielbergin Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus, jonka Cornishin kanssa kynäilivät niin ikään hyvissä tuulissa seilaavat Steven Moffat ja Edgar Wright.

Pääparina raikaskasvoinen Jodie Whitaker ja hienoin nyanssein turhautumisen ja auktoriteettivihansa pintaan tuova John Boyega toimivat hienosti yhdessä ja saavat oikeanlaisen vastakkainasettelun tuntumaan realistiselta.
Vetävän vinon viihdepommin nimekkäin naama on Simon Peggin kyljessä maailmanmaineeseen kavunnut Nick Frost, joka lienee ottanut pienen roolin vastaan silkasta solidaarisuudesta nuoria elokuvantekijöitä kohtaan, ja hyvä niin, sillä Frostin Ron tuo kokonaisuuteen sen tarvitsemaa huumoria ja lämpöä. Mosesin jengiläisinä nähdään Luke Treadaway, Alex Esmail, Leeon Jones ja Franz Drameh, joista jokainen täyttää paikkansa niin ikään kunnialla. Aavistuksen turhana lisäyksenä mukana koheltavat myös rääväsuiset pikkupojat Probs (Sammy Williams) ja Mayhem (Michael Ajao), mutta niin vain hekin lunastavat paikkansa ajatellussa finaalissa.

Yhteenveto
Omaperäinen ja raikas tulkinta kuluneesta aiheesta nostaa Attack The Blockin vuoden positiivisimpien yllätysten joukkoon.