Elokuva

Arvostelu julkaistu aiemmin FilmiFINissä 5.12.2010.

Titanicin valmistuttua 1997 James Cameron vietti hiljaiseloa elokuvarintamalla aina seuraavaan elokuvaansa Avatariin (2009) asti. Syy ei tosin ollut toimettomuus, vaan odotus tekniikan parantumiseen. Cameron halusi tuoda Avatarin valkokankaalle jo ennen vuosituhannen vaihtumista, mutta ennustettu budjetti peräännytti halukkaat studiot toisaalle. Tekniikan hiljainen kehitys ja varsinkin Taru sormusten herrasta -trilogia sai ohjaajan viimein vakuuttuneeksi, että hänen visionsa on viimein valmis yleisölle. Vuonna 2005 alkanut tuotanto sai ensi-iltansa ja vankan fanilauman neljä vuotta myöhemmin. Jatkoakin on luvassa trilogiaksi saakka.

Avatarin viehätys ei ole tosin sen käsikirjoituksessa, joka lainaa vuosisatoja takaisesta konfliktista eurooppalaisten ja Amerikassa asuneiden alkuperäiskansojen välillä. Elokuvallisin termein lähimpiä vertailukohteita on Kevin Costnerin tähdittämä Tanssii susien kanssa -eepos. Tulevaisuuteen Pandora-nimiselle planeetalle sijoittuva elokuva kertoo ihmisten ja kissamaisten na'vi-muukalaisten välisestä yhteenotosta, jossa luonnonvaraiset na'vit joutuvat ihmisten rautaisen nyrkin alle planeetalta löytyvän arvokkaan mineraalin vuoksi.

Alkuperäiskansan keskuuteen lähetetään entinen sotilas Jake Sully (Sam Worthington), jonka on määrä tiedustella sotilasjohtoa varten mahdollisia heikkouksia. Käytettäväksi Sully saa ihmisten ja muukalaisten DNA:sta risteytetyn avatarin, jonka ulkomuoto on kuin na'vit, mutta oma tietoisuus siirretään ruumiiseen laitteita pitkin. Alkuun puhtaasti sotilaallisena alkanut projekti kuitenkin muuttuu, kun Sully hiljalleen rakastuu na'vien kulttuuriin ja etenkin yhteen heimolaiseen.

Juonellisesti elokuva ei tarjoa yllätyksiä. Käsikirjoitus kulkee kuluneimpia uria, mutta Cameron hallitsee viihteellisen kerronnan, eikä kokemus muodostu missään vaiheessa tylsäksi. Syynä on myös miehen perusteellisesti suunniteltu maailma, jonka teknofiili Cameron maalaa pienintä yksityiskohtaa myöten parasta tekniikkaa käyttäen. Värikäs ja täynnä elämää oleva Pandora-planeetta on viimeiseen asti ajateltu ekosysteemi, jossa eläimien ja kasvillisuuden kiertokulku jaksaa hämmästyttää useammillakin katselukerroilla. Ruutu ruudun perään yksityiskohdillaan hengästyttävä kuvallinen anti on monien satojen tuntien lopputulos, jossa kuvastuu tekijänsä rakkaus aihetta kohtaan. Jokainen na'vin äänne, heidän musiikkinsa, kulttuuri ja Pandoran monimuotoisuus henkii elämää, joka on yhtaikaa täysin uutta ja silti kovin kaltaisemme.

Omasta maailmastamme Cameron on myös ottanut kantavaksi teemakseen luonnonsuojelun, jopa vähän liiankin tungettelevasti. Jo pelkkä asetelma luonnonvaraisten na'vien ja rikkauksia tunteitta riistävien ihmisten välillä on kärkäs. Erotusta alleviivataan paikoin turhankin kornilla dialogilla, jossa syyttävä sormi osoitetaan elokuvan kautta kohti nykyistä käyttäytymismalliamme Maassa. Cameron puoltaa toki erinomaisen asian puolesta ja johtaa omaa ympäristöaktivismiansa nimenomaan Avatarin välityksellä luultavasti paremmin kuin yksikään organisaatio yksinkertaisesti pystyy, mutta toisaalta se saa elokuvan myös tuntumaan puhtaasti tähän tarkoitukseen räätälöitynä.

Luonnonsuojeluteema uhkaa tosin pahasti peittyä teknologiademon alle. Pandoran digitaaliseen luomiseen poltettu raha todellakin näkyy ruudulla. Detaljikas maailma on piirun tarkasti luotu niin 3D- kuin normaalikatseluolosuhteisiin. Jo ensimmäisistä elokuvistaan lähtien James Cameron on pyrkinyt edistämään teknologista osaamista, eikä Avatar tee tässä suhteessa poikkeusta. Lähes täysdigitaalisesta käsittelystä ja äärimmäisen värikkäästä maailmasta huolimatta elokuva ei sorru Wachowskin sisarusten karkki-ilottelu Speed Racerin tasolle, jossa katsoja tunsi pelaavansa peliä elokuvan katsomisen sijaan. Vaikka paikoin tehosteet näyttäytyvätkin hivenen muovisina, ei visuaalista antia voi kokonaisuudessaan kuin juuri kehua.

Tekniikka
Julkaisu ei 3D:tä lukuun ottamatta poikkea kuvan- tai äänenlaadullisesti aiemmasta teräväpiirtojulkaisusta, joten näiltä osin alla oleva teksti on 3D-osiota pois lukien identtinen Avatarin keräilijäversion arvostelun kanssa.

Avatar on odotetusti yksi teräväpiirtojulkaisujen helmiä, eikä 1.78:1-kuvaa voi muulla sanalla kuvata kuin häikäisevä. Pandoran vehreät maisemat piirtyvät äärimmäisen tarkasti ja värikylläisinä. Vaikka päällisin puolin kuva koostuukin vihreän ja sinisen eri sävyistä, sukeltaa Avatar parhaimmillaan koko spektrin kirjossa. Valkokankaalla harvemmin nähdyt värisävyt toistuvat erinomaisina. Mustan taso pysyy kauttaaltaan kiitettävänä, minkä vuoksi Pandoran öiset kohtaukset säkenöivät kauneudella.

Aidoilla 3D-kameroilla kuvattu elokuva saa arvoisensa julkaisun. Jo ennestään priimaluokan kuvaa parannetaan suorastaan sanattoman upealla kolmiulotteisuudella, joka tuo kohtauksiin luonnollista syvyyttä tinkimättä juuri lainkaan laadusta. Syvyysvaikutelma on kauttaaltaan äärettömän onnistunut, ja etenkin lukuisat Pandoran viidakoissa tapahtuvat kohtaukset heräävät aivan eri tavalla eloon. Mikä parasta, 3D:n kääntöpuolena usein laskevat kontrasti ja terävyys ovat lähes ennallaan. Avatar on lasit silmilläkin huikean tarkka ja värisävyiltään rikas kokemus. Jos jostain täytyy ryhtyä nillittämään, niin tekstityksissä ja aivan muutamin sormin laskettavissa kohtauksissa on havaittavissa hienon hentoista haamuefektiä. Muutoin kyseessä on kaikin puolin ehtaa esittelymatskua 3D:n osalta.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on kuvan lailla demomateriaalia. Pienimmätkin yksityiskohdat toistuvat kristallisella tarkkuudella ja parhaimmillaan äänimatossa on useita hienovaraisia äänitehosteita päällekkäin. Lukuisat ajokohtaukset tuovatkin olohuoneeseen ilmiömäisen tilantunnun pelkästään ääniraidan avulla. Kanavaerottelu onkin virheetön, eikä lepsu missään vaiheessa. Viimeisen silauksen täyteläiselle raidalle antaa muhkea LFE-kanava, joka muun äänimaailman tapaan huolehtii niin pienivaraisista kuin perustuksia järisyttävistä tehosteista kiitettävästi.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Avatar on viihdyttävä vaikkakin juonellisesti hivenen heppoinen kokemus, jonka upea maailma imaisee välittömästi mukaansa.