Elokuva
Titanicin valmistuttua 1997 James Cameron vietti hiljaiseloa elokuvarintamalla aina seuraavaan elokuvaansa Avatariin (2009) asti. Syy ei tosin ollut toimettomuus, vaan odotus tekniikan parantumiseen. Cameron halusi tuoda Avatarin valkokankaalle jo ennen vuosituhannen vaihtumista, mutta ennustettu budjetti peräännytti halukkaat studiot toisaalle. Tekniikan hiljainen kehitys ja varsinkin Taru sormusten herrasta -trilogia sai ohjaajan viimein vakuuttuneeksi, että hänen visionsa on viimein valmis yleisölle. Vuonna 2005 alkanut tuotanto sai ensi-iltansa ja vankan fanilauman neljä vuotta myöhemmin. Jatkoakin on luvassa trilogiaksi saakka.

Avatarin viehätys ei ole tosin sen käsikirjoituksessa, joka lainaa vuosisatoja takaisesta konfliktista eurooppalaisten ja Amerikassa asuneiden alkuperäiskansojen välillä. Elokuvallisin termein lähimpiä vertailukohteita on Kevin Costnerin tähdittämä Tanssii susien kanssa -eepos. Tulevaisuuteen Pandora-nimiselle planeetalle sijoittuva elokuva kertoo ihmisten ja kissamaisten Na'vi-muukalaisten välisestä yhteydenotosta, jossa luonnonvaraiset Na'vit joutuvat ihmisten rautaisen nyrkin alle planeetalta löytyvän arvokkaan mineraalin vuoksi. Alkuperäiskansan keskuuteen lähetetään entinen sotilas Jake Sully (Sam Worthington), jonka on määrä tiedustella sotilasjohtoa varten mahdollisia heikkouksia. Käytettäväksi Sully saa ihmisten ja muukalaisten DNA:sta risteytetyn avatarin, jonka ulkomuoto on kuin Na'vit, mutta oma tietoisuus siirretään ruumiiseen laitteita pitkin. Alkuun puhtaasti sotilaallisena alkanut projekti kuitenkin muuttuu, kun Sully hiljalleen rakastuu Na'vien kulttuuriin ja etenkin yhteen heimolaiseen.

Juonellisesti elokuva ei tarjoa yllätyksiä. Käsikirjoitus kulkee kuluneimpia uria, mutta Cameron hallitsee viihteellisen kerronnan, eikä kokemus muodostu missään vaiheessa tylsäksi. Syynä on myös miehen perusteellisesti suunniteltu maailma, jonka teknofiili Cameron maalaa pienintä yksityiskohtaa myöten parasta tekniikkaa käyttäen. Värikäs ja täynnä elämää oleva Pandora-planeetta on viimeiseen asti ajateltu ekosysteemi, jossa eläimien ja kasvillisuuden kiertokulku jaksaa hämmästyttää useammillakin katselukerroilla. Ruutu ruudun perään yksityiskohdillaan hengästyttävä kuvallinen anti on monien satojen tuntien lopputulos, jossa kuvastuu tekijänsä rakkaus aihetta kohtaan. Jokainen Na'vin äänne, heidän musiikkinsa, kulttuuri ja Pandoran monimuotoisuus henkii elämää, joka on yhtaikaa täysin uutta ja silti kovin kaltaistamme.

Omasta maailmastamme Cameron on myös ottanut kantavaksi teemakseen luonnonsuojelun, jopa vähän liiankin tungettelevasti. Jo pelkkä asetelma luonnonvaraisten Na'vien ja rikkauksia tunteitta riistävien ihmisten välillä on kärkäs. Erotusta alleviivataan paikoin turhankin kornilla dialogilla, jossa syyttävä sormi osoitetaan elokuvan kautta kohti nykyistä käyttäytymismalliamme Maassa. Cameron puoltaa toki erinomaisen asian puolesta ja johtaa omaa ympäristöaktivismiansa nimenomaan Avatarin välityksellä luultavasti paremmin kuin yksikään organisaatio yksinkertaisesti pystyy, mutta toisaalta se saa elokuvan myös tuntumaan puhtaasti tähän tarkoitukseen räätälöitynä. Keräilijänversion lisätyt kohtaukset tosin lisäävät elokuvaan myös toisenlaisia ulottuvuuksia, joiden vuoksi Avatar saa jossain määrin lisäsyvyyttä esittelemäänsä tarinaan. Kuudellatoista minuutilla ei tosin pystytä ihmeisiin.

Luonnonsuojeluteema uhkaa tosin pahasti peittyä teknologiademon alle. Pandoran digitaaliseen luomiseen poltettu raha todellakin näkyy ruudulla. Detaljikas maailma on piirun tarkasti luotu niin 3D- (odotuttaa vielä Blu-ray-julkaisua) kuin normaalikatseluolosuhteisiin. Jo ensimmäisistä elokuvistaan lähtien James Cameron on pyrkinyt edistämään teknologista osaamista, eikä Avatar tee tässä suhteessa poikkeusta. Lähes täysdigitaalisesta käsittelystä ja äärimmäisen värikkäästä maailmasta huolimatta elokuva ei sorru Wachowskin veljesten karkki-ilottelu Speed Racerin tasolle, jossa katsoja tunsi pelaavansa peliä elokuvan katsomisen sijaan. Vaikka paikoin tehosteet näyttäytyvätkin hivenen muovisina, ei visuaalista antia voi kokonaisuudessaan kuin juuri kehua.

Tekniikka
Avatar on odotetusti yksi teräväpiirtojulkaisujen helmiä, eikä 1.78:1-kuvaa voi muulla sanalla kuvata kuin häikäisevä. Pandoran vehreät maisemat piirtyvät äärimmäisen tarkasti ja värikylläisinä. Vaikka päällisin puolin kuva koostuukin vihreän ja sinisen eri sävyistä, sukeltaa Avatar parhaimmillaan koko spektrin kirjossa. Valkokankaalla harvemmin nähdyt värisävyt toistuvat erinomaisina. Mustan taso pysyy kauttaaltaan kiitettävänä, minkä vuoksi Pandoran öiset kohtaukset säkenöivät kauneudella.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on kuvan lailla demomateriaalia. Pienimmätkin yksityiskohdat toistuvat kristallisella tarkkuudella ja parhaimmillaan äänimatossa on useita hienovaraisia äänitehosteita päällekkäin. Lukuisat ajokohtaukset tuovatkin olohuoneeseen ilmiömäisen tilantunnun pelkästään ääniraidan avulla. Kanavaerottelu onkin virheetön, eikä lepsu missään vaiheessa. Viimeisen silauksen täyteläiselle raidalle antaa muhkea LFE-kanava, joka muun äänimaailman tapaan huolehtii niin pienivaraisista kuin perustuksia järisyttävistä tehosteista kiitettävästi.

Lisämateriaali
Levy 1:

Elokuvan kolmen eri version lisätyt kohtaukset pystyy katsomaan myös erikseen levyltä löytyvän ekstra-lisäkkeen takaa. Kaikki muu lisämateriaali on jätetty kahdelle muulle levylle.

Levy 2:

Julkaisun pääsisältö löytyy kakkoslevyltä. Lisämateriaalin aloittaa reilun tunnin edestä poistettuja kohtauksia, jotka ovat suurimmaksi osaksi vailla tehosteita. Elokuvan kannalta kohtaukset eivät tuo oleellista uutta, mutta faneille varsinkin Na'vien kulttuuria hivenen valottavat lisät ovat mielenkiintoista katsottavaa.

Yli puolitoistatuntinen, neljään osaan jaettu Making of -dokumentti Capturing Avatar on julkaisun helmiä. Yksityiskohtainen katsaus elokuvan tuotantoon on juuri sitä, mitä teknofiilit julkaisulta kaipaavatkin. Elokuvan tehosteita käydään läpi enemmän ihmisnäkökulmasta kuin bittejä koodaamalla, kerrotaan kuinka kaikki sai alkunsa, setvitään ongelmista ja läpikäydään jälkituotanto. Jopa uusi 3D-kamera saa hivenen ruutuaikaa.

A Message from Pandora on parikymmentä minuuttinen kooste Cameronin ympäristöaktivismista, jossa peilataan elokuvan teemoja Brasilian sademetsän tuhoihin ja seurataan ohjaajan osallistumista paikallisten heimojen kokouksiin.

Viimeinen Production Materials sisältää puolentoista tunnin edestä ylijäänyttä materiaalia. Lukuisat tuotantokuvat, tehostevertailut, testimateriaalit ja näyttelijöiden koesuoritukset päätyvät The Volume -nimellä kulkevaan hassutteluun, jossa seurataan Mocap-näyttelijän arkea.

Levy 3:

Interactive Scene Deconstruction on yhteiskestoltaan reilun tunnin mittainen. Se koostuu elokuvassa nähtävistä kohtauksista, joita pystyy katsomaan kolmessa eri tuotantovaiheessa: elokuvaversio, digitaalinen esivedos sekä näyttelijöiden taltioima. Osio antaa muita koosteita paremman kuvan näyttelijöiden ilmeiden tallentamisesta lopputulokseen, mutta jää muilta osin hivenen turhaksi.

Production Shorts nimen alta löytyy 17 kappaletta lyhyitä pätkiä, joissa käsitellään suunnitteluvedoksista lopputuotantoon. Muutama minuuttiset lyhärit sisältävät osin samaa materiaalia kuin emodokumentti, mutta myös paljon täysin uutta tietoa elokuvan tekovaiheista. Lopuksi levyltä löytyy vielä jättimäinen kuvagalleria, josta löytyy paitsi konseptitaidetta myös elokuvan käsikirjoitus, trailereita, kappaleiden sanoituksia sekä taustatiedoista kiinnostuneille Pandorapedia. Viimeksi mainittu on tekstimuotoon puettu rikas informaatiopankki Pandoran historiasta, olioista, kasvillisuudesta ja kulttuurista.

Yhteenveto
Avatarin keräilijäversio ei tuo varsinaiseen elokuvaan juuri mitään, mutta kahdelle levylle jaettu lisämateriaali on jokaisen teknofiilin märkä uni. Eikä levyn demomateriaalitarkoitus ole kadonnut mihinkään.