Elokuva

"The bastards have landed!"

Jostainhan jokaisen ohjaajan on aloitettava uransa, ja uusiseelantilainen Peter Jackson päätti valita splatterin. Oikeammin herran ensimmäinen täysipitkä elokuva oli splatter, mutta Jackson itse asiassa aloitti ohjaajauransa jo kahdeksanvuotiaana. Lukuisia lyhytfilmejä ja tehostekokeiluja tehneellä Jacksonilla oli jo nuorena silmää tehosteille.

Uuden kameran aiheuttaman alkuinnostuksen saattelemana Jackson keräsi vanhat kaverinsa mukaan kuvaamaan kymmenminuuttista lyhytelokuvaa. Kyseinen lyhäri laajeni kuitenkin nelivuotiseksi urakaksi, kaverusten kuvatessa elokuvaansa joka viikonloppu nollabudjetilla. Kaikki efektit tehtiin kotikeinoin, näyttelijät värvättiin naapurustosta ja käsikirjoitus oli tuntematon käsite. Näistä aineksista syntyi kuitenkin jonkin asteista kulttimainetta kantava Bad Taste. 

Uudessa-Seelannissa sijaitsevassa Kaihoron kaupungissa ei tunnu olevan kaikki kohdallaan. Kaupungin kadut ovat autiot, eikä tilanne taloissa ole yhtään sen parempi. Astro Investigation & Defence Service, eli AIDS on käsketty tutkimaan tilannetta ja sen vakavuutta. Tämä nelihenkinen joukko kohtaa oudon vihamielisiä, sinipaitaisia miehiä, joiden ainoa tavoite tuntuu olevan tunkeilijoiden eliminoiminen. AIDS on kohtalostaan eri mieltä, eikä suostu kaatumaan viemättä paria sinipukuista mukanaan - mitä verisemmin, sitä parempi.

Ensi-iltansa Bad Taste sai niinkin yllättävässä paikassa kuin Cannesin filmifestivaaleilla vuonna 1987. Palkintoa se ei napannut, eikä edes ehdokkuutta, mutta sitäkin enemmän suosiota lukuisilta splatterfaneilta. Palkinto saatiin vasta pari vuotta myöhemmin Italiassa järjestetyssä Fantafestivaalilla. Yleisö äänesti Bad Tasten vuoden 1989 parhaaksi elokuvaksi.

Bad Taste oli nuoruusvuosina jotain ratkiriemukasta. Uudempi katsaus elokuvaan ei purenut enää niin hyvin, mutta kyllä se edelleen pitää otteessaan. Nykymittapuulla kankeasti näytelty elokuva sisältää jonkinasteista camp-arvoa ja kyllä elokuvasta vielä oikeasti hauskojakin kohtauksia löytyy. Moni hauskoista kohtauksista liittyy tavalla tai toisella Derekiin (Peter Jackson), jonka kommelluksia seurataankin suurin osa elokuva-ajasta. Jacksonista saadaa nauttia kaksin verroin, hänen näytellessään myös yhtä sinipaitaisista muukalaisista, Roberttia. Elokuvan henkeä salpaavassa kaksintaistelussa Derek ja Robert ottavat mittaa toisistaan vaarallisella kallionkielekkeellä.

Huikeinta Bad Tastessa ovat kuitenkin siinä käytetyt tehosteet. Oli kyseessä sitten räjähtävä lammas tai kahtia ammutut päät, ovat ne kaikki tehty melkoisella ammattitaidolla. Varsinkin, kun tietää budjetin olleen alle nykynuorten viikkorahojen. Kyseisistä tehosteista saadaan pääosin kiittää Peter Jacksonia, joka toimi varsinaisena monitaiturina esikoisensa parissa. Herralle ei riittänyt pelkkä ohjaaminen, saatikka näytteleminen, vaan hänen piti päästä myös tuottamaan, leikkaamaan ja kuvaamaan sekä tietenkin leikkimään tehosteilla. Kaikki elokuvassa nähdyt maskeeraukset ovatkin ohjaajan käsin tekemiä, mukaan lukien aseet. Kyllä, elokuvassa nähdyt aseet eivät ole lähikaupasta ostettuja airsoft-aseita, vaan puusta ja metallista tehtyjä virityksiä. Mentiinpä tehosteissa jopa niinkin pitkälle, että läheinen kartano rakennettiin identtisenä kolmeen kertaan; viisimetrisenä, yksimetrisenä ja noin puolimetrisenä.

Vaikka elokuva onkin saavuttanut omassa genressään vahvan kulttimaineen, se on ehkä vielä tätäkin enemmän osoitus siitä, kuinka innovatiivisuudella päästään näyttävään lopputulokseen pienestä budjetista huolimatta. Kaikki efektit steadycamista räjähtäviin lampaisiin ja taloihin ovat itse tehtyjä. Elokuva tarjoaa edelleenkin piinaavan jännittäviä kohtauksia kuten jumissa olevan auton sivuikkunan tai hulvattoman Scarface-tribuutin ja Shiningin "Here's Johnny!" -imitaation. Puhumattakaan nyt Beatlesmobiilista.

Kuva

Kuva on 1.33:1-muotoon rajattu versio elokuvan alkuperäisestä 1.66:1-suhteesta. Kuvanlaadussa ei ole hurraamista. 16-millisellä kameralla kuvattu elokuva laajennettiin 35milliseen muotoon julkaisun yhteydessä. Ala-arvoisesta kamerasta johtuen elokuva onkin koko kestonsa ajan yhtä raejuhlaa, eikä naarmuilta ja roskiltakaan vältytä. Väribalanssissakaan ei ole hurraamista taivaan palaessa ajoittain puhki, jättäen samalla taivaan ja maan rajalle punertavia haloja. Väriskaalan tummempi puoli pitää sentään jotenkin puoliaan, ettei sentään ihan kaikki piiloudu mustan hunnun taakse. Tarkkuudessakaan ei ole juhlimista, vaikkei kuvanlaatu nyt aivan ylipehmeää olekaan.

Ei kuva nyt katselukelvoton ole, mutta parempaa olisi toivonut. Ainakin oikea kuvasuhde ja anamorfisuus olisi hyvä lisä. Mikäli haluat Bad Taste -julkaisun, joka täyttää nämä molemmat ehdot, suosittelen kääntymään R1 Limited Editionin puoleen, jonka kuvanlaatua on kehuttu lähes täydelliseksi.

Ääni

Dolby Digital 2.0 -koodattu äänimaailma ei juurikaan anna tilaa hienoille elämyksille, tosin tuskin tästä sellaisia nyt hirveästi saisikaan. Muutamia räjähdyksiä ja ammuskeluja lukuun ottamatta, en näe mitään tarvetta DD 5.1 - tai DTS -koodatuille ääniraidoille. Tosin musiikin ulossaanti lienee huomattavasti parempi jälkimmäisissä.

Uudelleen dubattujen puheiden takia alkuperäisten ääninauhojen hävitessä pienoista huulisynkkaa on havaittavissa, muttei kuitenkaan mitään vakavaa. Puheestakin saa ilman tekstityksiäkin riittävän hyvin selvää, vaikka näyttelijöiden käyttämä murre vaatiikin kuulijalta tarkkaavuutta.

Lisämateriaali

Levyltä itsestään löytyy vain lyhyehkö biografia Peter Jacksonista ja meriittilista aina vuoden 2003 Lord of the Rings: Return of the Kingiin asti. Peter Jackson -kokoelman mukana tulee myös Bad Tastesta kertova dokumentti Good Taste Made Bad Taste. Erikseen ostetulta Bad Taste -kiekolta ei löydy kyseistä dokumenttia.

Good Taste Made Bad Taste on lyhyestä kestostaan (24min) huolimatta erittäin kiinnostava dokumentti. Dokumentissa pureudutaan suurimmaksi osaksi Bad Tasteen, mutta mukaan on saatu muutama pätkä Jacksonin aikaisemmista lyhytfilmeistä. Kyseiset lyhärit ovat mielenkiintoinen katsaus alkutaipaleen kokeiluihin aina savianimaatiosta ensimmäisiin maskeerauksiin. Loppuosa dokumentista vietetäänkin sitten Bad Tasten esimerkillisien tehosteiden parissa.

Yhteenveto

Bad Taste ei nimestään huolimatta maistu pahalle. Peter Jacksonin esikoinen on paikka paikoin hulvatonta katseltavaa, mutta myös tätä elokuvaa on ikä haalistanut. Splatterfaneille pakollista hankittavaa, tosin elokuvasta on tarjolla teknisesti parempia julkaisuja kuin nyt arvosteltu Finnkinon julkaisu.