Elokuva
Itä-Saksa vuonna 1980. Barbara Wolff (Nina Hoss) toimii lääkärinä pienessä sairaalassa lähellä Itämerta. Työssään taitava nainen kärsii paikkakunnalla rangaistustaan, jonka täytäntöönpanoa Stasi valvoo jatkuvasti. Ainoa, joka osoittaa edes hiukkaa ymmärrystä paremmasta elämästä rajan toisella puolen haaveilevalle Barbaralle, on tämän esimies, tohtori André Reiser (Ronald Zehrfeld), mutta kaiken kattava luottamuspula ei auta ihmisiä avautumaan toisilleen. Kun Barbara ottaa ratkaisevan askeleen loikatakseen Tanskaan, sairaalaan tuodaan oudoista oireista kärsivä nuori tyttö Stella (Jasna Fritzi Bauer), jonka myötä pakosuunnitelmat saavat entistäkin vaarallisempia piirteitä.

Berliinin elokuvajuhlilla 2012 Hopeisella karhulla parhaasta ohjauksesta palkitun Christian Petzoldin Barbara on pohdiskeleva ja asiallinen kuvaus kolmen vuosikymmenen takaisesta Saksasta, jossa kommunistisen idän ja kapitalistisen lännen toisilleen aiheuttamat haavat ovat syviä eikä arpeutuminen ole monin paikoin päässyt vielä edes alkamaan. Arkojen aiheiden käsittely on Petzoldin komennossa analyyttistä ja tarkkaa ohjaajan tuodessa lihaksi tilanteen äärimmäisen epätoivon ja alituisen tarkkailun ja yksityisyyden puutteen synnyttämän vainoharhan. Paikka kansakunnan kaapin päällä kun ei ollut taattu edes tehokkaimmalle kielikellolle määräysten pudotessa pääkallonpaikalta Berliinistä sekä henkiseen että fyysiseen ruumiintarkastukseen täysin mielivaltaisesti.

Petzoldin ja Harun Farockin käsikirjoituksessa on samaa täydellisen luottamuspulan synnyttämää piinaavuutta kuin toisessa saksalaisessa, maan omaa menneisyyttää armotta ruotineessa elokuvassa, Florian Henckel von Donnersmarckin erinomaisessa sovitusnäytelmässä Muiden elämä (Das leben der Anderen, 2006), joka palkittiin aivan oikeutetusti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla vuonna 2007.

Hans Frommin pelkistetty kameratyöskentely, Bettina Böhlerin ideaali editointi ja Stefan Willin kaihoisa score luovat taitavasti ahdistavan atmosfäärin, jota seuratessaan pirunnyrkin puristuksessa jokaista omalla tavallaan sätkivää ihmistä ymmärtää entistä paremmin. Tunnelma elokuvassa vaihteleekin hallitusti melankolisesta epätoivosta epämiellyttävän ahdistavaan jännitykseen, henkilöhahmojen piilotellessa tunteitaan ja reaktioitaan kuin Don Siegelin scifiklassikossa Invasion of the Body Snatchers (1956).

Nina Hoss tekee erinomaisen pidättelevän ja pelkistetyn roolityön nimihenkilö Barbarana, joka joutuu kätkemään yksityisimmätkin ajatuksensa koneellisesti toimivan ulkokuoren alle. Hossin tulkinta on alusta loppuun äärimmäisen hallittua, ja toivottavaa onkin, että Barbara toimisi lopullisena ponnahduslautana läpilyönnille kansainvälisiin tähtiin. Ronald Zehrfeld piirtää niin ikään mielenkiintoisen kaksijakoisen kuvan tohtori Reiseristaan, joka toisaalta on sympaattinen ja ymmärtäväinen, mutta yhtä aikaa myös tietoinen vastapelurinsa Barbaran tilanteesta ja tuskasta. Tapahtumien katalyytteinä toimivat herkkähermoinen Jasna Fritzi Bauer poliittisen ilmapiirin pahimman puolen kokevana Stellana, sekä Jannik Schumann Mariona, joka päättää ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä.

Yhteenveto
Erinomaisen hyvin näytelty ja ajatuksekkaasti armoton draama lähimenneisyydestä, joka on monille vieläkin nykypäivää.