Vuosina 1962 ja 1966 yksi maailman kaikkien aikojen suosituimmista yhtyeistä, The Beatles, oli aktiiviisimmillaan. Bändi tahkosi kiertueilla ympäri maailmaa ja valloitti myös Amerikan, missä ei vielä tänäkään päivänä yksikään artisti tai yhtye ole pystynyt samaan kuin Fab Four, saamaan viittä peräkkäistä kärkisijaa Yhdysvaltain viralliselle sinkkulistalle, kuten The Beatles teki teki 1964. Pitkä rundit eivät kuitenkaan olleet pelkkää juhlaa, sillä amerikkalainen yhteiskunta oli tuohon aikaan vahvassa murroksessa ja myös rotusortopolitiikan kourissa.

Ron Howardin ohjaama ja Mark Monroen kirjoittama The Beatles: Eight Days a Week – The Touring Years nostaakin esiin myös maailman muuttumisen, niin Vietnamin sodan, John F. Kennedyn salamurhan, poliittisen kuohunnan ja kansalaisliikkeiden synnyn myötä. Howardin näkökulma onkin vahvasti amerikkasidonnainen, varsinkin kun yhtenä elokuvan kertojana toimii Larry Kane, reportteri, jonka työnantaja määräsi nelikon mukaan kiertueelle.

Vaikka pääpaino onkin bändin käytännössä studioerakoksi ajanut äärimmäisen kuluttava kiertue-elämä, myös levytyssessioita käydään läpi, joiden aikana kahden yhtyeelle tärkeimmän tekijän, manageri Brian Epsteinin ja tuottaja George Martinin, jolle elokuva on omistettu, merkitys yhtyeelle tuodaan selväksi. Runsaaan arkistomateriaalin ohella Kanen lisäksi ääneen pääsevät alkuperäisjäsenet Paul McCartney ja Ringo Starr, sekä muisteluillaan mm. Sigourney Weaver, Eddie Izzard, Whoopi Goldberg, Richard Curtis ja Elvis Costello, jotka kaikki saivat kokea The Beatlesin elävänä ja josta muodostui heille koko elämän kestänyt rakkaus heidän musiikkiinsa.

The Beatlesinsa tuntevalle ei Eight Days a Week tarjoa järisyttäviä paljastuksia tai vuosikausia haudottuja salaisuuksia, vaan sitä puhdasta musiikin luomisen iloa ja yhdessä soittamisen riemua. Samalla se pääsee paikoin äärimmäisen lähelle sitä hurmiota ja massahysteriaa, jota The Beatlesin konserteissa esiintyi kerta toisensa jälkeen.

Dokumentin, joka päättyy bändin viimeiseen julkiseen esiintymiseen, Let It Be -albumin äänitysten aikaan levy-yhtiön katolla heitettyyn yllärikeikkaan, jälkeen nähdään vielä puolituntinen restauroitu taltiointi New Yorkin Shea-stadionilta, jossa The Beatles 15.8.1965 esiintyi liki 60000 ihmiselle.

Hatunnosto Howardille, joka omalta osaltaan jatkaa yhtyeen perintöä ja maailman parhaan musiikin siirtämistä aina seuraaville sukupolville.