Elokuva
Ökyrikas Viv-täti (Jamie Lee Curtis) omistaa hemmotellun chihuahuan Chloen (äänenä Drew Barrymore). Kun Viville pukkaa keikka Eurooppaan, täti tuuppaa karvakuonon sukulaislikkansa Rachelin (Piper Perabo) vastuulle. Riehakkaalla Meksikon reissulla Chloe kuitenkin katoaa ja Rachel joutuu turvautumaan väheksymänsä puutarhurin Samin (Manolo Cardona) apuun, tällä kun on Chloeen hännänhuippuaan myöten rakastunut poikachihuahua Papi (George Lopez), joka halajaa tulisesti pelastamaan sydämen valittuaan. Samaan aikaan Chloe on joutunut koiratappeluita järjestävän, inhan ilkeän Vasquezin (José María Yazpik) kynsiin, mutta saa yllättävää apua ketkun muilta vangituilta nelijaloilta, erityisesti entiseltä poliisikoiralta Delgadolta (Andy Garcia), jonka kanssa kulttuurishokin slummeista saanut hienostohauveli aloittaa pitkän ja vaaroja täynnä olevan pakomatkan kohti kotia Beverly Hillsissa.

Ensimmäinen kysymys on, onko Raja Gosnell kaikkien aikojen huonoin elokuvaohjaaja, joka on onnistunut tekemään katsojalistojen ykkösen? Vai onko Raja Gosnell kaikkien aikojen huonoin elokuvaohjaaja yleensäkin?
Vastaus molempiin on kyllä, sillä juuri kun luulit, että on turvallista katsoa elokuva loppuun, Gosnell keksii vielä yhden idioottimaisuuden tai täydellisen typeryyden, jolla aiheuttaa katsomossa ainoastaan pahoinvointia ja pakokauhua. Tällä Amerikan visamäkisellä on plakkarissaan sellaisia mestariteoksia kuin Home Alone 3 - Yksin kotona 3 (1997), Big Momma´s House - Hamekyttä (2000) ja molemmat Scooby-Doot (2002 ja 2004), joiden jälkeen herralta olisi viimeistään pitänyt poistaa joko elokuva-alan lupakirja, Green Card tai vaikka molemmat. Analisa LaBiancon ja Jeff Bushellin käsikirjoitus on pohjimmiltaan opettavainen, mutta jokainen arvokkaampi ajatus tai harkitumpi huomio peitetään älyttömään mekastukseen ja kömpelöön komiikkaan.

Ollakseen Disneyn rahoilla kyhätty, Beverly Hillsin hienostohauva sisältää alkeellisen huonoja digitaalitehosteita ja edustaa Mikki Hiiri -tehtaan siirappisia koko perheen komedioita pahimmillaan. Kaiken nähtävän hölmöyden lisäksi Beverly Hills Chihuahua tukkii myös kuuloaistin, sillä Gosnellilla on tapana vielä tunkea jokainen sekunti täyteen joko muka nokkelasti juoneen liittyviä biisejä tai pöhöttyneitä pehmorockesityksiä. Scoren on leffankuvatukseen luonut mm. Hans Zimmerin taustalla näppäillyt kitarajumala Heitor Pereira, jonka kaihoisat kappaleet ja riehakkaat vauhtiteemat ovat pientä palkintoa kokonaisuuden tuottamasta kärsimyksestä.

Originaalissa eläinten ääniksi on palkattu monta persoonallista, latinoaksentin verenperintönään saanutta tulkkia: Andy Garcia, Cheech Marin, Luis Guzmán, Edward James Olmos sekä chihuahuakuningas Montezumaksi itse mestaritenori Placido Domingo, mutta hukkaan heitettyjä talentteja kaikki tyynni. Kotimaisen dubbauksen taustalla ovat mm. Pamela Tola (Chloe), Matti Ristinen (Papi), Antti Reini (Delgado), jotka toimivat aivan tyydyttävillä tasoilla, kun kohteena ovat eläinesiintyjät, mutta oikeiden ihmisten tulkkeina (Raili Ruutu (Rachel), Kristiina Halttu (Viv) ja Samuli Vauramo (Sam)) härmäläinen ulosanti on yhtä helvettiä. Kuriositeettina mainittakoon, että kultakurkku Domingoa paikkaa meillä toinen, melkein yhtä hyvin menestynyt artisti Jari Sillanpää.

Yhteenveto
Tarhaikäisille suunnattu Beverly Hillsin hienostohauva syyllistyy pahemman kerran pilttien aliarvioimiseen, sillä ei kai nyt mukelotkaan mitä tahansa sokerista hubbabubbaa purematta niele. Luoja meitä suojelkoon Beverly Hillsin hienostohauvan pennuilta.