Elokuva:

"That is a giant cock."

Yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista ohjaajista, Paul Thomas Anderson, löi itsensä lopullisesti läpi vuonna 1997 valmistuneella Boogie Nightsilla. 70-luvun värikkääseen ja huolettomaan pornobisnekseen pureutuva Boogie Nights on andersonimaisen hauska, tyylitelty, epätoivoinen sekä syvästi inhimillinen elokuva. Pastellin värinen Kalifornia toimii purkkamaisen kepeästi etenevän elokuvan päänäyttämönä, 70-luvun hittien pauhatessa taustalla, säestäen yli kaksituntista aktia, jonka jälkeen jokainen on henkisesti hajalla, tauteja täynnä ja pikkuhousut väärinpäin katuojassa.

Eddie Adams (Mark Wahlberg) on pikkukylästä ponnistava nuori, koulunsa kesken jättänyt yökerhon tarjoilija. Eddien mukaan jokaiselle annetaan yksi lahja, erikoiskyky. Hänen lahjansa on suhteettoman kookas penis. Yökerhon takahuoneessa masturbointiesityksiä kauppaava Eddie päätyy lopulta pornoteollisuuden veteraanin, tuottaja/ohjaaja Jack Hornerin (Burt Reynolds) avoimeen haaviin. Tähti on syntynyt. Neonvalot räjähtelevät säkenöivän kirkkaalla valotaululla: Dirk Diggler on laskeutunut taivaasta jakamaan suunnatonta lahjaansa.

Boogie Nights on hyvin omintakeinen elokuva, joka kertoo perheeksi muodostuneesta tuotantotiimistä - he nyt vain sattuvat valmistamaan pornografisia elokuvia. Elokuvan erikoisen värikäs henkilögalleria tuo mieleen Coen-veljesten hupaisat arkihahmot. Don Cheadle esittää sinnikkäästi western-tyyliään ylläpitävää Buck Swopea, countrysta diggailevaa stereomyyjää. William H. Macy on epätoivoinen tuotantoapulainen, joka saa nukkua sohvalla vaimon jyystäessä makuuhuoneessa joka yö eri miestä. Heather Graham esittää Rollergirliksi ristittyä nuorta ja huoletonta Brandya, joka ei ota rullaluistimiaan pois edes sängyssä. Lukuisista sivuosistaan tunnettu Philip Seymour Hoffman näyttelee niin ikään varsin epätoivoista äänimiestä, joka on onnettomasti rakastunut alan suurimpaan lupaukseen, Mark Wahlbergin näyttelemään Dirk Diggleriin. Julianne Moore esittää tiimiä pyörittävän Jack Hornerin kokaiiniin menevää vaimoa, joka toimii äitihahmona nuoremmille alan näyttelijöille.

Eräänlaista kulttimainetta nauttiva Boogie Nights on pornobisneksen tapaan julkisivuaan raadollisempi kokonaisuus. Mustan huumorin sävyttämä elokuva tarjoaa erinomaisen erikoista draamaa, huolellista ohjaustyötä, loistavia näyttelijäsuorituksia ja vapaamielisen 70-luvun svengiä. Anderson on lukenut populaarikulttuurin läksynsä ja elokuva on mitä nautittavin kooste kuvaamansa ajan värikkään huolettomasta maailmasta, akteja purkittavan tuotantotiimin näkökulmasta seurattuna. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan - kaikki: 70-luku, erektio, kokaiinikilo ja järki.

"What can you expect when you're on top? You know? It's like Napoleon. When he was the king, you know, people were just constantly trying to conquer him, you know, in the Roman Empire. So, it's history repeating itself all over again."

Anderson kirjoitti Boogie Nightsin 17-vuotiaana ohjaamansa The Dirk Diggler Storyn (1988) pohjalta. Tarina soljuu vakuuttavasti eteenpäin ja ottaa mitä ilmeisimmin vaikutteita alan suurimmasta nimestä, John Holmesista, sekä Wonderland-murhista, jotka pyörivät Holmesin ja Eddie Nashin ympärillä vuonna 1981. Anderson ujuttaa elokuvaansa taitavasti myös silloisen populaarikulttuurin ilmentymiä, ja aikajana on hyvin eheä ja tarkastelua salliva. Anderson pistääkin oivallisesti Dirk Digglerin kapulaa Quentin Tarantinon rattaisiin, joka niin ikään on tullut tunnetuksi suurieleisestä populaarikulttuurin kierrättämisestä.

Rohkea Boogie Nights on Paul Thomas Anderson -elokuva alusta loppuun. Ohjaajan tuntomerkiksi muodostuneet pitkät otot ovat jälleen kerran tyylikkäästi edustettuina huikean pitkinä ja hallittuina kamera-ajoina. Henkilöhahmot ovat mitä mielenkiintoisimpia erikoisten piirteiden yhdistelmiä, mutta silti vahvan realistisia ja inhimillisen arkisia. Boogie Nights on maalattu värikkään monimuotoiseksi ja huumaavan vauhdikkaaksi, mutta pinnan alla piilee hyvinkin ihmisläheinen tarina, jolla on tarjottavanaan yksinkertaisia kysymyksiä jokapäiväisestä elämästämme.

Kuva:

Elokuva kuva (2.35:1 anamorfinen) on laadultaan varsin tasokas. Boogie Nightsin värimaailma on hyvin rikas, täynnä kontrasteja ja kokonaisuudessaan jopa päällekäyvä. DVD:n kuva suoriutuu kuitenkin tehtävästään miltei moitteetta, vaikkakin pientä rakeisuutta on paikoitellen laajoissa pinnoissa havaittavissa. Kokonaisuudessaan kuvaa on erittäin miellyttävää katsella ja Andersonin visuaalisuus pääse levyllä kiitettävästi oikeuksiinsa.

Ääni:

DVD:n äänet toistuvat niin ikään kiitettävän hyvin. Harhaanjohtavasta takakannesta huolimatta DVD sisältää Dolby Digital 5.1 -ääniraidan, joka ajaa asiansa varsin mallikkaasti. Dialogi toistuu selkeästi ja taukoamatta musiikkia suoltava elokuva hyödyntää myös paikoitellen monikanavajärjestelmääkin osuvasti. DVD:n äänipuoli on kaikin puolin hyvässä kunnossa, vaikkakin miksaus olisi paikoitellen voinut olla hieman mielikuvituksellisempaa ja takakanavillekin olisi varmasti löytynyt enemmän käyttöä.

Elokuvan scoren on säveltänyt Michael Penn, mutta saa usein väistyä taukoamatta pauhaavan soundtrackin tieltä. Boogie Nights on täynnä mitä svengaavimpia 70-luvun muusikillisia helmiä, jotka tahdittavat elokuvaa hyvin osuvasti. Ääniraidalla jammailevat muun muassa Marvin Gaye, Walter Egan, Rick Springfield, The Beach Boys, Three Dog Night sekä monet, monet muut aikansa huippunimet. Kerta kaikkisen nautittavaa.

Lisämateriaali:

Lisämateriaaliakin on levylle läimäisty kourallinen, joskin suurin osa siitä on varsin hätäillen koottua mainosmateriaalia. Parasta antia on ehdottomasti Paul Thomas Andersonin kommenttiraita, jolla nuori, mutta näkemyksellinen elokuvaohjaaja kertoo kokemuksiaan Boogie Nightsin tekemisestä, osoittaen kuitenkin tärkeää kritiikkiä omaa materiaaliansa kohtaan. Anderson paljastaa kosolti mielenkiintoisia yksityiskohtia sekä hauskoja hetkiä ja ideoiden kehittelemistä. Laahaavia taukoja ei juuri synny ja kommenttiraita osoittautuu hyvin mielenkiintoiseksi sekä myös ilahduttavan informatiiviseksi.

Cast-osion takaa löytyy lyhyet päänäyttelijöiden haastattelut sekä tekstimuodossa pyörivät biografiat. Haastateltavat näyttelijät kertovat minuutin pari omista henkilöhahmoistaan, eikä rasittavasti pätkityt haastattelut tarjoa juurikaan mielenkiintoista informaatiota.

B-roll on niin ikään varsin tönkösti pätkitty kooste kuvauspaikoilta, joka ei kykene päästämään katsojaa mukaan kuvauspaikan tunnelmaan. Ohjaajaa on toki hienoa nähdä työssään, mutta hätäillen leikelty kooste on kaiken kaikkiaan varsin vaisu ja jopa rasittava lisämateriaali.

Lisäksi levyltä löytyy elokuvan TV-spotti ja teatteritraileri.

Yhteenveto:

Paul Thomas Andersonin Boogie Nights on miehen toiseksi kokopitkäksi elokuvaksi hämmästyttävän hallittu kokonaisuus. Hersyvän hauska, inhimillisen epätoivoinen ja kerta kaikkisen puoleensavetävä elokuva on äärimmäisen nautittava katsaus 70-luvun hilpeän huolettomasta pornoteollisuudesta. Tähtinäyttelijöillä työstetty Boogie Nights on laatutietoisen elokuvaharrastajan varma valinta.

DVD on laadultaan varsin hyvä. Tekninen puoli on kutakuinkin moitteettomassa kunnosa, ja lisämateriaaliakin löytyy jonkin verran. R1- ja R2 (Ranska) -alueilla on julkaistu myös kahden levyn Collector's Edition -julkaisut, joiden puoleen kannattanee myös kääntyä.