Elokuva
Äveriään perheen elämä järkkyy liitoksistaan, kun ovelle kolkuttaa apua pyytävä resupekka Camiel Borgman (Jan Bijvoet). Perheenpää Richard (Jeroen Perceval) pieksää epäsiistin kulkurin siltä istumalta pahanpäiväisesti, mutta tämän kurja kohtalo herättää vaimo Marinan (Hadewych Minis) myötätunnon, ja jotain muutakin, ja saa tämän tarjoamaan tälle salaa majapaikan puutarhan perällä. Se on laupias teko, jolla on äärimmäisen kohtalokkaat seuraukset, sillä mitä enemmän Marina Borgmania auttaa, sitä syvemmälle hän tulee vedetyksi keskelle tapahtumaketjua, jota Borgman kirugisen tarkasti joukkoineen johtaa.

Kotimaassaan Hollanissa arvostetuimpiin elokuvantekijöihin lukeutuvan Alex van Warmerdamin ohjaama ja käsikirjoittama, kymmenillä festivaaleilla palkittu Borgman on uudempien euroelokuvien eliittiä, perverssi psykologinen trilleri, kauhelokuvienkin konventioita taitavasti kierrättävä kuvaus nykyaikaisesta luokkayhteiskunnasta. Se on yhtä aikaa äärimmäisen raadollinen satiiri, jonka tuonenmusta huumori yhdistyy pisteliään älykkääseen sosiopoliittiseen kommentaariin ja surrealistiseen ivakirveen terävään heilutteluun.

Nerokas käsikirjoitus tarjoilee koukkuja ja tukirakenteita, joista jokainen osoittautuu kuitenkin matkan varrella joksikin vallan muuksi. Ovatko Borgman ja kaltaisensa paremman yhteiskuntaluokan omatunnon demonisia ruumiillistumia vai edustavatko he/ne sitä eläintä, jonka moderni maailma on ihmisen sisältä jo ammoin vaientanut? Niihin elokuvan synnyttämiin ilmeisimpiin kysymyksiin mistä ja miksi Borgman tulee ja kuka tai mikä hän on, vastaamiseen ja tulkinnan van Warmerdam jättää hypnotisoidulle katsojalle.

Tunnelma on yhtä aikaa kutkuttavan kiehtova ja äärimmäisen häiriintynyt, van Warmerdamin hallitessa kuvaa (kameran takana kliinisen kiihkeää työtä tekevä Tom Erisman), tilaa sekä äänimaailmaa (scoren tekijänä ohjaajan veli Vincent van Warmerdam), ja varsinkin hiljaisuutta, mestarin lailla. Verrokkeja on mahdoton löytää, koska Borgman on tyystin uniikki teos, mutta joitain yhtäläisyyksiä tunnelmasta voi havaita Davidien Lynch ja Cronenberg elokuvista kuin myös Michael Hanekenin pelkistetyn tylyistä teoksista.

Yhtään heikkoa roolityötä ei erinomaisen omaperäiseen elokuvaan ole eksynyt, mutta ehdottoman suvereenisti nimiroolin vetävä Jan Bijvoet on silti yksi ylitse muiden. Jeroen Perceval on oikean oloinen öky, jolle vain mammona ja status takaa onnellisuuden eikä yhtään heikommaksi jää myöskään kultaisesta vankilastaan ulospääsyä kaikin keinoin halajavana Marina-vaimona nähtävä Hadewych Minisikään. Tom Dewispelaere, Eva van de Wijdeven sekä ohjaaja van Varmerdam että tämän vaimo Annet Malherbe esittävät Borgmanin oudon heimon fataaleja jäseniä.

Yhteenveto
Outo, kiehtova ja vaarallinen elokuva, joka menee uniin pitkäksi, pitkäksi aikaa.