Elokuva
Normaali sunnuntainen jumalanpalvelus pienessä irlantilaisessa rannikkokaupungissa päättyy Isä Jamesin (Brendan Gleeson) osalta shokkiin, kun hän saa rippituolissa kuulla suoran tappouhkauksen. Syntiensä tunnustamisen sijaan tuleva murhaaja kertoo joutuneensa lapsena pedofiilipapin kynsiin ja kärsineen tämän teoista vuosia, mutta nyt rikoksen tehnyt kirkon mies on jo ehtinyt kuolla, eikä pahan papin tappaminen muutenkaan olisi kenellekään yllätys. Sitä vastoin hyvän sielun paimenen murhaaminen tultaisiin muistamaan aina ja se saisi ihmiset miettimään tapausta syvemmin, joten näin ollen Isä Jamesin murhaaminen on mitä loogisin teko. Isä James saa viikon aikaa hoitaa asiansa kuntoon, kohdatakseen kohtalonsa seuraavan sunnuntaina rannalla, mutta persoonallisen pikkukaupungin muu asujaimisto moninaisine ongelmineen vievät valmistautumiselta kaiken ajan.

Toistan itseäni täysin tietoisesti, kun kirjoitan, että traagisten tapahtumien, sysimustan huumorin ja hirtehisten hirmutekojen saumaton yhteenliittäminen tuntuu olevan vahva taito McDonaghin suvussa. Velipoika Martin McDonaghin työnäytteitä ovat sellaiset mustan huumorin helmet kuin Kukkoilijat (2008) ja Seitsemän psykopaattia (2013), kun taas John Michael McDonaghin esikoinen oli yhtä lailla kieron kiehtova The Guard (2011).

John Michaelin uusin, Calvary, on täydellinen esimerkki erinomaisesta elokuvasta, jossa saumattomasti yhdistyvät terävä käsikirjoitus ja sitä loistavasti esittävät näyttelijät. Omien sanojensa mukaan ohjaaja halusi, katolisen kirkon kaikkien pedofiiliskandaaleissa ryvettymisten jälkeen, tehdä elokuvan hyvästä papista, ja juuri tuo lähestymistapa tuokin asioihin omaperäisyyttä ja persoonallisuutta. Sävyt ovat McDonagheille tuttuun tapaan tummia ja synkkiä, kamalia asioita tapahtuu ja sanotaan ääneen, mutta niin lempeän hassuin sutkauksin, että traagisten aiheiden käsittely saa aivan omanlaisensa atmosfäärin.

Parasta kaikessa on McDonaghin taito kirjoittaa rikasta ja värikästä dialogia, joka vilisee partaveitsen teräviä huomioita maailmasta, taloudesta, uskonnosta ja ennen kaikkea ihmisestä kaiken muutoksen keskellä. Calvary, joka tarkoittaa Golgataa, paikkaa, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, yhdentyy raamattuun myös nostamalla Isä Jamesin rinnalle, opetuslasten tapaan, kaksitoista sivuroolia, joista jokaisella on oma tärkeä paikkansa koskettavan melankolisen kertomuksen kuljetuksessa. Hienon ja henkisyyttä korostavan kokemuksen kruunaa Patrick Cassidyn jumalaisen kaunis musiikki, johtotähtenään niin alussa kuin lopussa kuultava Na Mbeannaíochtaí - The Beatitudes.

Suurin paino lepää Brendan Gleesonin leveillä harteilla, karismaattisen luonnenäyttelijän tehdessä raudanlujan roolityön uskossaan vahvana miehenä. Isä James on teräväkielinen ja katuviisas kaitsija, joka on ryhtynyt papiksi vasta keski-iäkäisenä, vaimonsa kuoltua. Maanläheisen viisaasti kaikkeen suhtautuva mörrimöykky on yhtä kotonaan sakastissa kuin lähipubissakin, eikä jätä koskaan ketään lohduttamatta.

Tärkeä osa kokonaisuudessa myös on vahvasti kirjoitetuilla ja mainosti näytellyillä sivuhahmoilla, jotka tuovat tarinaa väriä ja särmää. Herkkä Kelly Reilly on Isä Jamesin itsemurhaa yrittänyt tytär Fiona, ärmäkkä Aidan Gillen paikkakunnan kyyninen ateistilääkäri Frank Harte ja Dylan Moran kaupungin laidalla komeassa kartanossa asusteleva rikas Michael Fitzgerald.

Paremmin komedioista tuttu Chris O`Dowd nähdään teurastaja Jack Brennanin roolissa, Orla O`Rourke on tämän huikentelevainen vaimo Veronica, Isaach de Bankolé kaupungin naiset hullaannuttanut maahanmuuttaja Simon ja David Wilmot Jamesin hömelö apupappi, Isä Leary. Osansa kirkonmiehen viheliäisessä viikossa on myös Gary Lydonin outoja seksimieltymyksiä kannattavalla poliisitarkastaja Stantonilla, Pat Shortin äkkipikaisella pubinpitäjä Lynchillä, Killian Scottin itseään etsivällä baariapulaisella Milolla sekä kuolemaa tekevällä kirjailijalla, jota esittää maanmainio sivuosaspesialisti M. Emmet Walsh. Brendan Gleesonin poika, itsekin jo ansioitunut näyttelijä Domhnall Gleeson (Anna Karenina ja Oli aikakin (2013), Murtumaton (2014)) piipahtaa yhdessä kohtauksessa seutukuntaa pelossa pitäneenä kannibaalisarjamurhaajana Freddie Joycena.

Tekniikka

Kuvan ja äänen osalta julkaisu on moitteeton.

Lisämateriaalit

Lisämeriaalina on kolme viisi minuuttista lyhäriä. A Matter of Faith käsittelee elokuvan esittämiä suuria kysymyksiä uskosta ja synneistä, ja niitä puivat kirkonihmiset, psykologit sekä elokuvan tekoon osallistuneet henkilöt ohjaaja McDonaghin ja päätähti Brendan Gleesonin johdolla. The Role of a Good Priest syväluotaa nimensä mukaisesti Gleesonin esittämää Isä Jamesia ja A Father & His Daughter tämän suhdetta moniongelmaiseen tyttäreensä Fionaan. Kuvagalleriasta löytyy otoksia niin kohtauksista kuin elokuvan tekemisestäkin.

Yhteenveto
On suuri sääli, ettei Calvary saanut Suomessa ensi-iltaa valkokankailla, mutta toivottavaa on, että tämä pieni suuri helmi löytäisi yleisönsä kotikatsomoiden kautta, sillä kyseessä on yhtä aikaa hauska, surullinen, jännittävä ja eri toten älykäs elokuva.