Elokuva
Cashin perhe on erilainen. Isä Benin (Viggo Mortensen) johdolla Washingtonin osavaltiossa syvällä metsässä yli vuosikymmenen asuneesta seitsenhenkisestä survivalistiperheestä on tullut omavarainen. Uniikisti nimetyt lapset, esikoispoika Bodevan (George MacKay) ja tämän nuoremmat sisarukset Kielyr (Samantha Isler), Vespyr (Annalise Basso), Rellian (Nicholas Hamilton), Zaja (Shree Crooks) ja Nai (Charlie Shotwell), ovat sotilaallisen kurin ja jatkuvan harjoittelun ansiosta oppineet selviytymistaitoja, metsästyksen, ravinnon kasvattamisen ja toisistaan huolehtimisen saralla, samalla kun heidän aatemaailmansa on kotiopetuksen keinoin täytetty omatekoisella, sosialistis-buddhistisella filosofialla, jolla pyritään pitämään materiaalisen maailman houkutukset kaukana. Kun Cashien äitiä Leslieta (Trin Miller) kohtaa tragedia, perheen on tultava ulos piilopaikastaan ja tutustuttava lopulta paikoista pelottavimpaan, nykymaailmaan. Kun lapset alkavat kyseenalaistaa isänsä opetuksia, myös Ben joutuu miettimään itsekeskeisen jääräpäisyytensä todellisia vaikutuksia jälkikasvuunsa.

Matt Rossin kirjoittama ja ohjaama Captain Fantastic on aavistuksen komediallisia aineksia sisältävä draama äärimmäisyyksistä, ajatusmaailmoista ja realiteeteista, jotka, kommunismin tavoin näyttävät hyvältä paperilla, mutta eivät välttämättä toimi käytännössä. Käsikirjoitus herättää paljon ajatuksia ja pohdintoja kasvatusmetodeista ja siitä, voiko maailmaa lopulta muuttaa jättämällä sen taakseen? Lopulta kysymys on myös siitä, mitä ajatuksia ja aatteita vanhemmat voivat lapsilleen jakaa, ja ennen kaikkea, onko se oikein?

Captain Fantasticin maailmankatsomus on yhtä aikaa sekä avara että ahdas, äärimmäisen kärjistetty joko-tai, kaikessa tinkimättömyydessään koominenkin, mutta myös paikoin ahdistava ja melankolinen. Lapset käyvät syvällisiä keskusteluja marxismin ja maolaisuuden olemuksesta, analysoivat Nabokovin Lolitaa ja juhlivat joulun sijaan kuuluisan yhteiskuntakriitikon Noam Chomskyn syntymäpäiviä. Elokuvan yleisessä olemuksessa on jotain samankaltaista kuin vaikkapa Peter Weirin Moskiittorannikossa (The Mosquito Coast, 1986) tai Jonathan Daytonin ja Valerie Farisin Little Miss Sunshinessa (2006), joissa niin ikään persoonallisen eksentriset oman tien kulkijat halusivat vain elää omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla, mutta törmäykseltä reaalimaailmaan ei voitu lopulta välttyä.

Sormusten herrojen (2001-2003) megamenestyksen jälkeen supertähden paikkaa tarjottiin Viggo Mortensenille useampaankin otteeseen, mutta mies oli roolivalinnoissaan tarkka, eikä hypännyt hittikelkkaan. Aragornin jälkeen Mortensen teki muun muassa David Cronenbergin kanssa kolme hienoa elokuvaa (A History of Violence (2005), Eastern Promises (2007) A Dangerous Method (2011)), huikean dystopian Tie (2009) John Hillcoatin ohjauksessa sekä elokuvan Matkalla (2012) Walter Sallesin kanssa. Rooli Captain Fantasticin katalysaattorina, isä Beninä sopii herran CV:hen yhtä lailla, sillä perheensä kiistaton kapteeni on tunteita puolesta ja vastaan vahvasti herättävä ristiriitainen hahmo. Mortensen hallitsee roolinsa tuttuun tapaan täydellisesti ja antaa jälleen kirjaimellisesti kaikkensa.

Vähintään yhtä hienoon liitoon kohoaa myös George MacKayn (mm. Uhma (2008), Pride (2014)) Bodevan, Cashien vanhin lapsi, joka joutuu puntaroimaan vakavasti rakkauttaan isäänsä kun tarjolle tulee opiskelupaikkoja huippukouluihin. Itse asiassa kaikki Cashin perheen lapsia esittävät nuoret näyttelijät tekevät vallan erinomaista työtä, varsinkin perheen nuorimpina, Zajana ja Naina, Shree Crooks ja Charlie Shotwell. Tärkeimmissä sivurooleissa nähdään Kathryn Hahn Benin siskona Harper, Steve Zahn on tämän mies Dave, ja Frank Langella Leslien katkera ja kiukkuinen isä Jack.

Yhteenveto
Loistavasti näytelty ja ajatuksella kirjoitettu draama, ja täten myös erittäin suositeltava elokuva.