Elokuva
Dave Chappelle on täällä taas. Hersyvistä elokuvarooleistaan ja omasta Comedy Centralin tuottamasta ohjelmastaan tunnettu Dave Chappelle iskee jälleen veitsenterävällä huumorillaan Chappelle's Shown toisen tuotantokauden merkeissä. Huippusuositun ohjelman toinen tuotantokausi osoittautui vähintäänkin yhtä menestyksekkääksi kuin ensimmäinen, ja mikä parasta, sketsien taso on edelleen Daven omassa mielenvikaisessa mittakaavassa huikea. Irvokkaan huumorin määrä on jälleen rajaton, eikä mikään ole Davelle pyhää - paitsi presidentti. Toisaalta, voihan sitä aina miettiä, miten musta versio Bushista olisi selvinnyt mediasodasta ja öljysyytöksistä.

Chappelle on tuonut muutamia henkilöhahmoja mukanaan ensimmäiseltä kaudelta, mutta suurin osa sketseistä on varustettu täysin uusilla ideoilla. Vanhoina tuttuina näemme muun muassa rakastettavan crack-addiktin Tyronen, joka osallistuu Fear Factor -kilpailuun, sekä ykköskauden Playa Hater's Ballista tutut vihaajat, jotka matkustavat ajassa halventamaan Hitleriä ja orjamestareita. Uudet sketsit värikkäine henkilögallerioineen jatkavat hyvin pitkälti samaa linjaa, eli suurimmaksi osaksi mustien ja valkoisten eroavaisuuksille nauraen. Sarjan idean oivana esimerkkinä toimii The Racial Draft -sketsi, jossa syntyperiltään sekoittuneet julkkikset jaetaan etnisten ryhmien kesken. Saavatko mustat Eminemin, ja ketkä joutuvat tyytymään Lenny Kravitziin?

Toisen tuotantokauden Rick James -sketsi osoittautui todelliseksi pankin räjäyttäjäksi. Sittemmin luinen koomikkomme ei liene käynyt missään, jossa hän ei ole saanut tervehdykseksi "I'm Rick James, bitch!" -lausahdusta. Sketsi onkin erinomainen osoitus shown persoonallisesta huumorista, jollaista yhä harvempi hupailuohjelma pystyy tarjoamaan. Rick Jamesin irstaisiin menestysvuosiin palataan brutaalin hauskan Charlie Murphyn muistojen avulla Charlie Murphy's True Hollywood Stories -osiossa, jonka toisessa osassa seurataan Princen edesottamuksia koripallokentällä. Rick James -jakson kruunaa itse Super Freakin vierailu, joka ei jätä pimentoon miehen nuoruuden inspiraation lähdettä.

Edellä mainitun mainion Charlie Murphyn ohella sarjan näyttelijäkaarti koostuu pitkälti ykköskauden miehityksestä. Dave Chappelle on tietenkin suurimman osan ajasta valokeilassa, mutta tilaa riittää myös muille vakiokasvoille. Koomikko/kirjoittaja Paul Mooney on jälleen mukana Mooney on Movies - ja Negrodamus -osioilla, joista jälkimmäinen on mystisempi versio ykköskauden Ask a Black Dude -sketsistä. Myös osa laadukkaista musiikkivieraista on ottanut osaa sketsien tekoon, kärkipäässä Mos Def, joka on ollut jo ensimmäisestä kaudesta lähtien useasti Daven vieraana. Wu-Tang Clanista tutut RZA ja GZA vierailevat niin ikään The Racial Draft -sketsissä Mos Defin kanssa, kun taas Daven nukkeohjelmassa meitä hauskuuttavat Q-Tip sekä kirvelevästä peniksestä kärsivä Snoop Dogg.

Chappellen ja Neal Brennanin kirjoittamat sketsit jakautuvat karkeasti kolmeen eri ryhmään, ja ovat usein jopa näiden ryhmien yhdistelmiä. Sketsit ovat rakennettu joko irvailemaan nykyisen populaarikulttuurin ilmentymille, alleviivaamaan eri etnisten ryhmien eroavaisuuksia tai esittelemään Daven elämää humoristisin ottein. Juuri jälkimmäisin lähestymistapa tekee Chappelle's Showsta niin ainutlaatuisen, rehellisen ja suuren yleisön suosikin. Dave ei epäröi laittaa omaa ylpeyttään peliin, mistä oivana esimerkkinä on The Three Daves -sketsi, joka esittelee kolme eri ikävuotta Daven elämässä. 18-vuotias idealistinen musta mies vaihtui nopeasti 26-vuotiaaksi laittomia luonnontuotteita käyttäväksi amerikkalaiseksi painajaiseksi.

Chappelle's Shown toinen tuotantokausi onnistui vastaamaan hulvattoman ykköskauden jättämiin odotuksiin, säilyen raikkaana ja yhä niin ihanan anarkistisena illan piristäjänä. Tasoltaan kaksi ensimmäistä tuotantokautta ovat melko samanlaiset, kakkoskauden jättäen kuitenkin jälkeensä mieleenpainuvia huudahduksia ja jopa pienoista kulttihenkeä mustan komedian merkeissä. Dave Chappelle on todella tavoittanut yleisönsä ja siirtynyt mustien koomikkojen kärkikastiin. Chappelle's Show Season 2 -julkaisu on tuorein taidonnäyte miehen sysimustista komedian lahjoista.

Tekniikka

Julkaisun kuva (1.33:1) on laadultaan vaihteleva. Osa yöllä kuvatuista ulkokohtauksista on jopa häiritsevän rakeisia, kun taas studiossa kuvatut sketsit ovat suurilta osin miellyttävän tarkkoja. Kuva on tv-sarjaksi varsin hyvä, eikä muutamien sketsien heikko kuvanlaatu pääse häiritsemään, laadun ollessa yleisesti vähintäänkin keskitasoa.

Stereoraita hoitaa hommansa moitteetta tv-sarjan asettamissa puitteissa. Osa nauhoituksista on kuitenkin hieman tunkkaisia puheen osalta, mutta suurimmaksi osaksi dialogi on selvää ja helposti ymmärtettävissä, vaikkei julkaisu tekstitystä tarjoakaan. Kokonaisuudessaan DVD:n äänipuoli on tv-sarjaksi melko hyvää tasoa.

Lisämateriaali

Kahdelta ensimmäiseltä levyltä löytyy Dave Chappellen ja Neal Brennanin viisi jaksoa käsittävä kommenttiraita. Kommentit ovat valittavissa jakson valinnan yhteydessä. Chappellen ja Brennanin sanailu on oletettavasti varsin hupaisaa, Brennanin keskittyessä kertomaan myös hieman triviaa kuvauspaikoilta. Kommenttiraidat ovat erittäin suositeltavaa kuunneltavaa, menon yltyessä Daven ansiosta paikoitellen itse ruudulla nähtävää sketsiä hauskemmaksi.

Loput lisämateriaalista on sijoitettu omalle kolmannelle levylleen. Dave's Extra Stand-Up (17:00) on useasti pätkitty kooste Daven sanailusta mainoskatkojen ynnä muun säätämisen välillä. Hektisesti pomppiva kooste on hauskaa seurattavaa, valottaen myös Daven huumorin toimimista aktiivisen yleisön kanssa.

Bloopers & Deleted Scenes -osio (71:09) sisältää nimensä mukaisesta poistettuja sekä pilalle menneitä kohtauksia. Osa pilalle menneistä kohtauksista on vastustamattoman hauskoja Daven luhistuessa nauramaan järjettömälle päivätyölleen. Teknisesti pilalle menneitä kohtauksia toistetaan kuitenkin liian innokkaasti, ja poistetut kohtauksetkin ovat usein vain isoja kokonaisuuksia irtonaisia vitsejä, joista vain osa on päätynyt vilahtamaan sarjassa. Kooste on osittain mielenvikaisen hauska, mutta välillä myös hieman puuduttava. Kohtaukset on myös mahdollista katsoa Chappellen ja Brennannin kommenttien kera, jotka tekevät osiosta huomattavasti siedettävämmän.

Charlie Murphy's Rick James Memories -osio (14:57) sisältää Charlie Murphyn kertoman tarinan kokonaisuudessaan, kaiken tarpeellisen tullessa kuitenkin esille jo itse Rick James -jaksossa. Katsojalla on kuitenkin mahdollisuus kuunnella tarina yksityiskohtia myöten Charlien seisoskellessa vihreällä taustalla.

The Rick James Extended Interview -kooste (20:40) näyttää Rick Jamesin haastattelun kokonaisuudessaan. Charlie Murphyn tavoin suurin osa materiaalista kuultiin jo itse jaksossa, joten liiemmin uutta huulta ei mieheltä irtoa.

Charlie Murphy's Additional Hollywood Stories: I Want More (18:49) sisältää jälleen yhden Charlien Murphyn kertoman tarinan nuoruusvuosiltaan. Melko pitkä, mutta sitäkin hauskemmin esitetty tarina kertoo Murphy-veljesten kaverista, joka oli vain yksinkertaisesti hakattava.

Charlie Murphy's Additional Hollywood Stories: My Brother (10:13) on niin ikään hupaisa kertomus Charlie Murphyn suusta. Charlie kertoo kokemuksistaan veljensä Eddie Murphyn henkivartijana. Kaikki miehen kertomukset kannattaa ehdottomasti katsastaa, sillä Charlien tarinankertojan lahjat ovat vahvasti hallussa, eikä tylsiä hetkiä ole luvassa.

Yhteenveto

Chappelle's Shown toinen tuotantokausi jatkaa soljuvasti siitä mihin ykköskausi päättyi, eli toivottoman ilkeän mustavalkoisen huumorin parissa edetään edelleen. Sarja on onnistunut säilymään raikkaana ja vallannut markkinat uusien vitsiensä kera. Olipa kyseessä P. Diddyn juontaman Making the Bandin kohokohdat, Samuel L. Jacksonin oma olutmerkki tai arkoja aiheita käsittelevä nukkeshow, Dave Chappelle on huumorinsa kanssa loistavasti ajan hermoilla.

Kolmen DVD:n julkaisu on teknisesti vähintään yhtä hyvää tasoa kuin ensimmäinenkin kausi, mutta lisämateriaalia löytyy huomattavasti enemmän. Julkaisu onkin kokonaisuudessaan varsin kelpo paketti, joka valtaa myyntilistoja kuin Rick James aikoinaan.

Chappelle's Show Season 1 (R1) -arvostelu