Elokuva:

 

Christmas in August kertoo vakavasti sairastuneen miehen elämästä. Yu Jung-won (Han Suk-kyu) on joutunut pohtimaan, miten viettää elämänsä viimeiset päivät. Hän on päättänyt jatkaa elämäänsä aivan kuin mitään poikkeavaa ei olisi tapahtunut. Hän on lähes koko ikänsä työskennellyt valokuvausliikkeessä Seoulin laitakaupungilla ja kehittänyt asiakkaiden kehitettäväksi tuomia tärkeitä valokuvamuistoja. Jung-won on tyytyväinen elämäänsä nauttien joka hetkestä surematta lainkaan tulevasta kohtalostaan. Hän on hyväksynyt tulevan kohtalonsa, mutta ei kuitenkaan halua kertoa siitä kenellekään. Ainoastaan hänen isä (Goo shin) ja sisko Jung-sook (Oh Ji-hye) tietävät hänen sairaudestaan.

 

Salaamalla sairautensa Jung-won näyttäisi haluavan varmistaa normaalin elämän jatkumisen loppuun saakka. Ja kaikki näyttäisi etenevän samaan malliin minkään häiritsemättä. Jung-won palvelee tyytyväisenä asiakkaitaan omassa liikkeessään. Eräs vakioasiakkaista on pysäköinninvalvoja Darim (Shim Eun-ha), joka käy päivittäin työn merkeissä. Hän ottaa todisteeksi kuvia väärin pysäköidyistä autoista ja käy kehityttämässä ne Jung-wonin liikkeessä. Ajan myötä heidän välilleen kehittyy ystävyys, joka voisi kehittyä paljon pidemmällekin. Jung-won ei voi kuitenkaan kertoa sairaudestaan, eikä aio paljastaa tunteitaan Darimia kohtaan tietäessään aikansa käyvän vähiin.

 

Christmas in August on Hur Jin-hon ensimmäinen elokuva ohjaajana. Hän tuntuu olevan omassa elementissään henkilöohjaajana ja elokuvassa näemmekin lukuisia mainioita näyttelijäsuorituksia. Jung-wonin puodissa käy monia mielenkiintoisia hahmoja, jotka kuitenkin asiansa hoidettuaan katoavat niin Jung-wonin kuin katsojankin elämästä. Mitä ilmeisimmin monet asiakkaista ovat kuitenkin vakioasiakkaita, jotka käyttävät säännöllisesti Wong-junin kuvankehityspalveluja. Jung-wonin ja Darimin välisessä suhteessa ei esitetä elämää suurempia tunteita. Pikemminkin he ottavat varovaisia ja haparoivia askeleita toisiaan kohti. He ikään kuin tunnustelevat maastoa uskaltaakseen ryhtyä läheisempään ihmissuhteeseen. Sairaudestaan huolimatta Jung-won ei heittäydy synkkään itsesääliin, vaan haluaa nauttia jäljellä olevasta ajastaan niin hyvin kuin pystyy. Ehkä siksi hän ei uskalla puhua Darimille sairaudestaan pelätessään sen mahdollisesti tuhoavan aluillaan olevan ihmissuhteen. Samalla hän kuitenkin salaa omat todelliset tunteensa ja ajatuksensa hankaloittaen todellisen ja aidon ihmissuhteen kehittymistä. Muutoinkin Jung-won vaikuttaa haluttomalta tai kykenemättömältä ilmaisemaan tunteitaan. Surunkin hetkellä hän pyrkii näyttämään ulospäin iloista naamaa.

 

Niin kuvaus kuin musiikki toimivat mainiosti tukien tarinaa ja luoden sille ominaista tunnelmaa.  Cho Sung-woon säveltämä herkistelevä musiikki toimii mainiosti. Sung-woon on aiemmin säveltänyt musiikia mm. elokuviin Nowhere to Hide ja Memento Mori. Myös Han Suk-kyun laulama tunnussävel ansaitsee erityismaininnan. Toki soundtrack toimii kokonaisuudessaankin mainiosti. Pitkän uran elokuvabisneksessä tehnyt kuvaaja Yu Young-gil vangitsee Seoulin esikaupunkialueen dokumentaariseen tyyliin; hyvin todentuntuisena ja uskottavana. Oman vaihtelevuuden miljööseen tuo vuodenaikojen vaihtuminen. Young-gil onnistuu kuitenkin taltioimaan niin kesäisen kuumuuden kuin hyytävän kylmyyden lumikinoksien keskellä. Elokuvaa varten on onnistuttu löytämään siihen mainiosti sopivat kuvauspaikat ja ne on taltioitu filmille mainiosti mielenkiintoisina ja värikkäinä. Asuinalue tuntuu aivan luontevalta ja Jung-won näyttäisi olevan siellä kuin kotonaan.  

 

Näyttelijätyöskentely on kautta linjan mallikelpoista. Pääosien esittäjät vetävät omat roolinsa mallikelpoisesti. Näyttely ei ole suuria tunteita ylenpalttisesti korostavaa melodraamaa, vaan pikemminkin pienimuotoista ja pidättäytyvää. Lausuttuja sanoja tärkeämpiä viestejä ovat sanomatta jääneet sanat, jotka on tulkittavissa henkilöiden ilmeistä ja hienovaraisista eleistä. Monet vähäisempiä roolejakin esittävät  näyttelijät suoriutuvat rooleistaan mainiosti. Jung-wonin sukulaisista mukana on isä ja sisko Jong-sook. Heidän lisäksi muita Jung-wonille läheisiä ja tärkeitä ihmisiä edustavat hyvä, mutta sittemmin etääntynyt ystävä Chul-ku (Lee han-wi) ja entinen tyttöystävä Ji-won (Jun mi-sun).

 

Elokuva ei keskity pelkästään Young-wonin sairauteen. Itse asiassa missään vaiheessa ei edes tarkemmin kerrota, mistä sairaudesta oikein on kysymys. Tarinan varsinaisena pääaiheena on hänen suhtautuminen elämään ja sen rajallisuuden tiedostaminen. Tavallaan Christmas in August on hienovarainen kunnianosoitus elämälle. Se on tunteellinen, muttei kuitenkaan millään muotoa paatoksellinen tarina vakavasti sairastuneen miehen ihmissuhteista ja elämänasenteesta. Vaikeuksistaan huolimatta Jung-won pyrkii nauttimaan elämän hyvistä hetkistä mahdollisuuksien puitteissa. Kuitenkin hän tuntuu pelkäävän muutoksia, eikä halua aloittaa uusia ihmissuhteita. Hän ei ilmeisestikään halua tai kykene paljastamaan aitoja rehellisiä tunteitaan ympärillään oleville läheisille ihmisille, jotka elokuvan katsojien tavoin saattavat tuntea itsensä sivullisiksi ja kykenemättömiksi samaistumaan Jung-wonin tunne- ja ajatusmaailmaan.

 

---