Elokuva
Äidittömäksi jäänyt Ella (Lily James) tahtoo aina kaikille vain parasta, ja siksipä hän toivottaakin isän (Ben Chaplin) uuden vaimon, Lady Tremainen (Cate Blanchett), ja tämän kaksi tytärtä, Druzellan (Sophie McShera) ja Anastasian (Holliday Grainger), sydämellisesti tervetulleiksi perheeseen. Mutta vielä kun isäkin kohtaa kohtalonsa kaukomatkoillaan, paljastuu, että uusi äitipuoli onkin sysi-ilkeä, eikä tämän jälkikasvukaan sieltä mukavimmasta päästä. Ellan onneksi tällä on kuitenkin mukava ja taian taitava kummitäti (Helena Bonham Carter), jonka avulla tyttö halajaa päästä tanssiaisiin…No mutta kyllähän te tiedätte miten tämä jatkuu: On salskeaa prinssiä, jalkaan passelia lasikenkää, kurpitsavaunuja ja muutama rohkea digihiiri.

Brittien armoitettu Shakespeare-tulkki Kenneth Branagh jatkaa Thor (2011) ja Jack Ryan - Shadow Recruit (2014) -elokuvilla alkanutta ohjaajan uraansa rapakon takana umpisiirappisella Disney-leffalla Cinderella - Tuhkimon tarina, jonka pohjana on Mikkihiiritehtaan oma menestysanimaatio Tuhkimo vuodelta 1950. Chris Weitzin käsikirjoitus Grimmin veljesten sadun pohjalta tuntuu painottavan sitä seikkaa, että saadakseen onnellisen elämän, nuoren naisen ainoa mahdollisuus on naida rikas ja vaikutusvaltainen mies. Haris Zambarloukosin kamera taltioi Sandy Powellin pukuloiston ja Dante Ferretin häikäisevät lavasteet, mutta kaikki on pelkkää pintaa ja taustalla satukin saippuoitu niin, ettei mistään saa kiinni.

Sinällään on hankalaa edes keksiä, miksi tämä versio Tuhkimosta on yleensäkään tehty. Tosin onhan sillä ollut toki työllistävä vaikutus, kun Amerikan mantereellakin Tuhkimon tuunaaminen on taatusti tarjonnut leivän muutamalle sadalle leffaduunarille. Leipäjonoista kärsivässä Suomessa sen anti kohdistuu kuitenkin lähinnä teattereiden lipunmyyjiin ja portsareihin sekä jokuseen kriitikkoon, jotka saavat näennäisen korvauksen sen katsomisesta ja analysoinnista.

Downton Abbeysta tuttu Lily James tekee mitä pitää Tuhkimona, mutta eipä hahmon kehityskertomus sen suuremmin irtiottoihin mahdollisuuksiakaan tarjoa. Jamesin kanssa yhtä lailla tv:stä tunnetun (Game of Thrones) Richard Maddenin prinssillä ei ole tehtävää sitten senkään vertaa. Ylivedetyin ilmeily fantasiaan taipuvaisessa faabelissa on Cate Blanchettin julmisteleva lady Tremaine, joka on äärimmäisen ohut rooli, jopa Disney-mittapuulla. Yhtä lailla lapsellisen kliseisiä ovat myös Sophie McShera ja Holliday Grainger pahoina siskopuolina. Stellan Skarsgård juonittelee suurherttuan roolissa ja Branaghin vakkarituki Derek Jacobi on kuningas. Sietokyvyn ajaa lopullisesti äärirajoille suomalainen dubbaus, jossa ulkolukuna pölisevät Alina Tomnikov (Ella), Sari Ann Stolt (Lady Tremaine), Mikko Leppilampi (prinssi Kit) ja Katja Aakkula (hyvä kummitäti, joka tolimii myös kertojana).

Yhteenveto
Jos katsoja on 7-10 vuotias tyttölapsi, Branaghin äitelä silmäkarkki voi toimiakin, mutta kaikkien muiden kannattaa ottaa insuliinia mukaan, ja ennen kaikkea tarkistaa, että valkokankaalta näkyy originaali versio, ei aivot solmuun ajava kotimaaksi päälle puhuttu hömpötys.