Elokuva
Kevin Smithin hammaslankabudjetilla tehty debyytti Clerks. (1994) oli paitsi ohjaajan, myös koko tiskin takana työskentelevän, pepsiä kittaavan, lippistä väärinpäin pitävän, grungen ja hiphopin symbioosissa elävän, VHS-kasetteja kelailevan ja koulun kesken jättäneen sukupolven läpimurto. Generation X, joukko ihmisiä, joilla ei ollut sotaa taisteltavana - ei muuta tapettavaa kuin hitaasti mutta varmasti kuluva aika. Ja mikäpä olisi parempi tapa tappaa aikaa kuin puhumalla joutavia? Smithin Clerks. ei ollut juuri muuta kuin joukko puhuvia päitä ahtaassa ympäristössä, mutta se todisti jälleen laadukkaan, hauskan ja mielenkiintoisen dialogin arvon. Yli kymmenen mullistavan vuoden jälkeen nuo samat puhuvat päät ovat taas täällä.

Clerks II (2006) alkaa siitä, kun Dante (Brian O’Halloran) saapuu mustavalkoisen kuvan saattelemana työpaikalleen vanhaan tuttuun pikkukauppaan vain huomatakseen, että se on palamassa maan tasalle, koska Danten hyvä ja kaiketi ainut ystävä Randal (Jeff Anderson) oli jättänyt kahvipannun päälle. Kymmenen vuoden jälkeen kaverukset joutuvat vihdoin jättämään vanhan reviirinsä ja siirtyvät työskentelemään paikalliseen pikaruokalaan. Oiva paikka yli 30-vuotiaille miehille. Clerks II rakentuu Danten viimeisen pikaruokalatyöpäivän ympärille, hänen päätettyään muuttaa tulevan vaimonsa kanssa pois New Jerseystä Floridaan.

Clerks II on alusta loppuun Kevin Smith –elokuva (hieman hampaattoman Jersey Girlin (2004) jälkeen). Me tunnemme hahmot: kohtalaisen kunniallisen Danten ja halveksivaa vihaa huokuvan Randalin, seksistisen rääväsuun Jayn (Jason Mewes) sekä hänen vähäpuheisen ystävänsä Silent Bobin (Kevin Smith). Elokuvan katsominen on kuin hengailisi vanhojen ystävien kanssa, joiden naamoja ei kuitenkaan tarvitse katsella joka päivä. Clerks II onkin taattu viihdeputki kaikille Smithin elokuvien ystäville.

Elokuvan kantava voima on, totta kai, hauska ja rivo, mutta samalla myös jollain kierolla tapaa oivaltava dialogi. Kevin Smith saa hahmonsa puhumaan mitä epämiellyttävimmistä asioista ilman, että se tuntuisi katsojasta shokeeraavalta tai totaalisen mauttomalta. Smith osaa jokaikisen muunnellun ja väännellyn kirosanan, tietää kaiken kyseenalaisesta tai jopa häiriintyneestä seksistä, eikä mikään asia ole ainakaan hänen roolihahmoilleen pyhää - mutta Smith tunnistaa myös aidot, lämpimät ja inhimilliset tunteet, ja osaa sitoa kaiken edellämainitun toimivaksi kokonaisuudeksi niin hahmoissaan kuin dialogissaan.

Clerks II alkaa parhaana Kevin Smith –elokuvana sitten Chasing Amyn (1997). Mainio dialogi ja huvittavat näyttelijät ajavat elokuvaa vauhdilla eteenpäin naulaten katsojan kasvoille kestohymyn, mikä ei tunnu hyytyvän missään vaiheessa. Puolenvälin jälkeen elokuva kuitenkin hieman jämähtää väistämättömyyksien puintiin ja alleviivaamiseen. Dante on jälleen kahden naisen puristuksessa, ja tiedämme jo heti alusta lähtien kumman hän valitsee. Aivan kuten tiedämme, mitä Randal todellisuudessa ajattelee Danten jättäessä New Jerseyn. Lujaa rullaava komediaelokuva vaihtuu draamaa matkivaksi hauskuutteluksi, ja alun rakastettava hang around –fiilistely jää pakollisen loppuhuipennuksen jalkoihin. Ei elokuva yht'äkkiä huonoksi muutu, mutta se ei vain jaksa ajaa täysillä huipulle, vaan antaa ylämäen jarruttaa viimeiset metrit.

Tekniikka
Anamorfinen 1.85:1 kuva on suurimmaksi osaksi laadukkaan näköistä. Paikoitellen kuvasta saattaa huomata hivenen rakeisuutta, ja laajat pinnat esiintyvät hetkittäin hieman suttuisina. Kaiken kaikkiaan kuva on kuitenkin varsin hyvä. Dolby Digital 5.1 –ääniraidasta ei juuri pahaa sanottavaa löydy. Äänimaailma on kirkas ja dynaaminen, dialogi toistuu selkeästi ja matalatkin taajuudet saavat paikoitellen mukavasti kyytiä.

Lisämateriaali
Kahden levyn Widescreen Editionista löytyy kiitettävä määrä lisämateriaalia. Ensimmäisellä levyllä on kolme kommenttiraitaa. Yhdellä raidalla puhuvat ohjaaja Kevin Smith, tuottaja Scott Mosier sekä kuvaaja David Klein. Suosituin raita on varmasti ohjaajan, tuottajan sekä näyttelijöiden (Jeff Anderson, Trevor Fehrman, Jason Mewes, Brian O’Halloran ja Jennifer Schwalbach Smith) täyttämä kommenttiraita. Kolmantena on vielä Podcast-kommenttiraita (äänessä ohjaaja, tuottaja sekä Jeff Anderson), joka tehtiin alun perin teatterinäytöksiä varten, jolloin katsojat olisivat voineet kuunnella MP3-soittimesta kommenttiraitaa samalla kun katsovat elokuvaa. Idea kuitenkin vesittyi teatterinomistajien ja esittäjien vastustuksesta.

Lisäksi ensimmäiseltä levyltä löytyy poistettuja kohtauksia (37 min.), joista suurin osa on vain hieman pidempiä versioita, mitä itse elokuvassa nähdään, sekä lyhyt A Closer Look at Interspecies Erotica –kooste (9 min.). Pätkä käsittelee elokuvassa nähtävää eroottista showta, jota tähdittävät Zak Knutson ja aasi.

Kakkoslevyltä löytyy todella laaja puolitoistatuntinen Back to the Well: Clerks II –dokumentti elokuvan tekemisestä aina alkutuotannosta lähtien. Smith-faneille dokumentti on varmasti yksi julkaisun tärkeimmistä herkuista, mutta myös lyhyempi making of –dokkari olisi voinut olla paikallaan niille, jotka haluaisivat katsastaa elokuvan tekemisen pääpiirteet ilman kokoillan elokuvan pituista järkälettä. Parempi tottakai näin kuin toisinpäin.

Lisäksi toiselta levyltä löytyy Blooper Reel –kooste (27 min.) pilalle menneistä kohtauksista (joiden jostain syystä olisi olettanut olevan hieman villimpiä) sekä massiivinen Train Wrecks: Video Production Diaries –kooste (51 min.). Kooste sisältää kymmenen videoblogi-pätkää elokuvan tekemisestä ja tuotannosta aina hiustenpidennyksistä Quentin Tarantinon ja Robert Rodriguezin leffapalautteeseen. 

Yhteenveto
Clerks II on taattua Kevin Smithiä ja löytää varmasti tiensä miehen tuotannon ystävien koteihin. Jos ohjaajan tyyli ja tuotanto eivät ole entuudestaan tuttuja, voi elokuva vaatia hivenen lämmittelyä. Kahden levyn Widescreen Edition (R1) –julkaisu on kaikin puolin laadukas paketti, mikä sisältää runsaasti lisämateriaalia.