Elokuva
Syksyn 2007 kotimaisten ensi-iltojen sarjan avaa Claes Olssonin ohjaama eeppinen historiateos Colorado Avenue. Elokuva sijoittuu kuvitteelliseen Siklaxin pitäjään Pohjanmaalle ja kattaa noin 40 vuoden ajanjakson 1880-luvulta 1920-luvulle. Vuosisadan vaihteen muuttuva poliittinen ilmasto, Suomen itsenäistyminen, sisällissota ja kieltolaki kietoutuvat osaksi historiallista ihmissuhde-elokuvaa, jonka teemoiksi Olsson on nimennyt nöyryytyksen, häpeän, katkeruuden, hyväksynnän ja anteeksiannon.

Kymmenen Amerikassa vietetyn vuoden jälkeen Hanna Östman (Birthe Wingren) palaa kahden lapsensa kanssa Pohjanmaalle ja päättää perustaa kyläkaupan. ”Dollari-Hannan” mies on saanut surmansa suuren veden takana, mutta tämä ei tee Hannan yksinhuoltajuudesta kyläläisten silmissä yhtään sen hyväksyttävämpää: sitkeä nainen saa taistella vuosikaudet niin siklaxilaisten kunnioituksesta kuin oman tervaskanto-äitinsä rakkaudestakin. Alituista huolta työteliäälle ja suoraselkäiselle Hannalle aiheuttaa tämän poika Otto (Peter Kanerva), joka aikuiseksi vartuttuaan lähtee mukaan pirtuntrokausbisneksiin ja saattaa näin äitinsä häpeään. Merkittävää osaa tarinassa näyttelee myös kunnanmies Johannes Smeds (Nicke Lignell), Hannan elinikäinen ystävä, tuki ja turva.

Yhden kyläyhteisön ja kahden pohjalaissuvun tarinaa purkava Colorado Avenue perustuu Lars Sundin romaaneihin Colorado Avenue (1991) ja Puodinpitäjän poika (1997). Sundin maaginen realismi ja paikoin lyyrisyyttä hipova, tarkkanäköinen proosa eivät Olssonin käsittelyssä ole millään tahtoneet taipua elokuvan kielelle. Kirjoista on napattu mukaan ainoastaan runsas henkilögalleria ja osa juonesta, mikä ei miellyttäne Sundin romaanien ystäviä: poissa on leikkisä, postmoderni kerronta ja sen mukana myös teosten lempeä huumori. Naurun ohella haudanvakavasta sukukronikasta puuttuu selkeä näkökulma. Olsson juoksuttaa henkilöitään kohtauksesta toiseen, siirrellen fokusta hermostuneesti Hannan, Oton ja Smedsin välillä. Henkilöitä on liikaa, eikä heitä esitellä katsojalle sen kummemmin. Hätäiset, riittämättömästi perustellut leikkaukset ja useat eri aikatasot tekevät elokuvasta vaikeasti seurattavan. Jäykkä näyttämöllepano saa seuraa kankeasta näyttelijäntyöstä, vain tuore elokuvakasvo Peter Kanerva Oton roolissa ja Ylva Ekblad Hannan äitinä saavat puserrettua hahmoistaan elämää ulos. Rytmitön epookki tuntuu liikkuvaksi kuvaksi kummallisen pysähtyneeltä.

Colorado Avenue edustaa sitä perinteistä historiallista elokuvakerrontaa, jossa pääpaino on menneen maailman puitteiden mahdollisimman autenttisessa toisintamisessa. Siinä missä Sund survoo kieli poskessa ilakoiden faktaa ja fiktiota sekaisin, tarkastelee Olsson kansakunnan kohtalonvuosia matkan päästä kunnioittaen ja henkilöitään jalustalle kohottaen. Kotimaisten historiaeeposten ystäville tämä ei välttämättä ole huono uutinen, mutta mikään ei poista sitä epäkohtaa, että juonihyppelyn keskellä henkilöihin ei ehdi samastua, eivätkä heidän ajatuksensa välity katsomoon asti. Toivottavasti tunti lisäaikaa tepsii osaan elokuvan ongelmista – teatteriversion kanssa yhtä aikaa on nimittäin kuvattu myös kolmetuntinen, samaa nimeä kantava tv-sarja.

Rahaa elokuvaan on uponnut 2,8 miljoonaa euroa, mikä Colorado Avenuen laajamittaisuuden huomioon ottaen on liian vähän. Rahanpuute, tuo kotimaisia tuotantoja vääjäämättä piinaava piru, paistaa läpi liian monessa kohdassa, joista räikein on sisällissodan aikaista Tampereen taistelua simuloiva kömpelö taistelukohtaus. Tekijäpuolen ammattitaidon puutteesta ei ole kyse, sillä remmissä on ollut Olssonin vakioväkeä, mm. jo elokuvissa Akvaariorakkaus, Ihanat naiset rannalla ja Onnen varjot mukana olleet säveltäjä Yari ja kuvaaja Pertti Mutanen. Mutasen kameratyöskentely on komeaa, elokuvan puvustus ja lavastuskin huolellista, joskin hivenen persoonatonta. Kokonaisuus näyttää silti enemmän tv-elokuvalta, jonka ansiot lepäävät taiteellisten arvojen sijaan viitekehyksessä: ruotsinkielisen Pohjanmaan historian ja kryptisyydessään kiehtovan Uudenkaarlepyyn murteen tuomisessa valkokankaalle.

Yhteenveto
Colorado Avenue on tunkkainen sinne päin -epookki, jossa taitavat näyttelijät ja alkuteosten monisyiset henkilöhahmot menevät haaskuun. Hajanainen ja paperinmakuinen historiapala ei onnistu tuomaan kiinnostavaa ajanjaksoa katsojan tykö.