Elokuva
Salakuunteluexpertti Harry Caul (Gene Hackman) on ammattinsa arvostetuimpia osaajia niin kollegoiden kuin asiakkaidensakin mielestä. Harry ei ota kantaa kuulemaansa, ei tuomitse eikä armahda, vaan ainoastaan toimittaa laittoman aineiston sen tarvitsevalle, juuri kuten hänen työnantajansa määräävät. Rankka ja yksityisyyttä uhkaava työ on vaatinut kuitenkin veronsa, sillä Harry suojelee itseään lähes maanisesti tarkastaen tasaisin väliajoin oman asuntonsa ja työpaikkansa salakuuntelun varalta. Vainoharha pahenee entisestään, kun Harry ja kollegansa Stan (John Gazale), nappaavat harmittomalta vaikuttavan pariskunnan, Annin ja Markin (Cíndy Williams ja Fredric Forrest) keskustelun, jonka yksi tappamiseen viittaava lause jää kummittelemaan Harryn mieleen. Pelätessään nuorenparin puolesta, Harry alkaa kaivaa tapauksen taustoja enemmänkin, mutta siitä ei taas asiakkaan edustaja Martin Stett (Harrison Ford) ole lainkaan mielissään. Pian Harry saa huomata olevansa kaltaistensa kohteena maailmassa, missä ei kukaan voi koskaan olla täysin varma kuuleeko joku, mitä juuri sanoit.

Francis Ford Coppolan napakka psykologinen trilleri The Conversation liittyy saumattomasti 1970-luvulla toden teolla syttyneeseen salaliittoteorioilla leikitelleeseen jännärigenreen, joista vankimpia edustajia ovat Coppolan tehokkaan jännärin lisäksi Alan J. Pakulan saman vuonna valmistunut Ansa - Parallax View (1974) ja poliittisten trillereiden kruunamaton kuningas Presidentin miehet (All the President`s Men) vuodelta 1976. Coppolan vahva ja detaljeihin taidokkaasti keskittyvä ohjaus on yksi elokuvan kantavista voimista Hackmanin huikean intensiivisen roolityön ohella, ja vaikka ohjaajan päätyöksi miellettävä Kummisetä (The Godfather, 1972) olikin saanut ensi-iltansa kaksi vuotta aiemmin ja luonut tekijälleen suuret odotukset eeppisen kerronan jatkumisesta, The Conversationissa Coppola ottaa paljon enemmän vapauksia kuin Corleonen mafiaperheen tarinan kertovassa saagassaan.

The Conversation voi nykykatsojista tuntua hiukan lapselliseltakin, varsinkin kuin operaatioissa käytettävät instrumentit kuuluvat nykyään jo vakoilumuseoiden vakikalustoon, mutta itse tapahtumana se on yhä miltei yksi yhteen: kohdetta on pakko päästä mahdollisimman lähelle ja toisen yksityisyyden rikkominen on yhä yhtä anteeksiantamaton teko, olipa motiivit suorittaa moinen henkinen raiskaus sitten kuinka perusteltuja tahansa.

Hackman on huikeassa vedossa patologisen paranoiaiseksi muuttuvana Harry Caulina, jonka hahmon vainoharhaisuudessa on paljon samaa kuin Hackmanin roolissa Tony Scottin elokuvassa Valtion vihollinen (Enemy of the State, 1998) vakoilu- ja salakuuntelumestari Brillinä, molempien jakaessa yhtä pohjattoman epäluottamuksen kanssaeläjiään kohtaan. Harry on kaikessa ulkopuolisuudessaan pohjattoman surullinen ilmestys, omien demoniensa yksinäisyyteen ajama ihmisraunio, jonka ainoa luottokumppani on miehen soittama saksofoni. Yhden hienon uransa hallituimmista tulkinnoista tekevän Hackmanin lisäksi myös muut näyttelijät ovat ajan tasalla. Monien vahvojen sivuroolien veteraani John Gazale tekee monisärmäisen tulkinnan Harryn kollegana Stanina, Teri Garrin tuodessa hyvinkin miehiseen elokuvaan herkkyyttä Amyn roolissa. Fredric Forrest ja Cindy Williams vakuuttavat kaiken katalyyttinä toimivana salaperäisenä parivaljakkona, Robert Duvall operoi sivummalla ilman kredittejä ja nuori Harrison Ford vakuuttaa itselleen harvínaisemmassa pahiksen roolissa.

Tekniikka

Onnistunut teräväpiirtosiirto on alkuperäiselle negatiiville uskollinen, ja värimaailma on aikakaudelle tyypillinen.
Paikoin naarmuinen printti ei haittaa hienoa katselukokemusta, vaan omalta osaltaan vain lisää teoksen autenttisuutta. Paljon tehosteita sisältävä äänimaailma on siirtynyt digitaaliseen muotoon hienosti ja taitava äänimiksaus tuo runsaasti detaljeja sisältävän rikkauden hyvin esille.

Lisämateriaali
Elokuvan kahdella kommenttiraidalla tapahtumia taustoittavat ohjaajaja Francis Ford Coppola sekä tämän monivuotinen yhteistyökumppani, ja omalta osaltaan elokuvien äänimaailmaa monilla innovaatioillaan huikeasti rikastuttanut äänittäjä/leikkaaja Walter Murch. Kumpikin narraatio sisältää paljon teknistä nippelitietoutta ja mielenkiintoisia yhtymäkohtia jenkkillä ravistelleeseen Watergate-skandaaliin. Mukana on myös Coppolan ihka ensimmäinen lyhytelokuva No Cigar vuodelta 1956, jonka päähenkilön Coppola kertoo olleen yksi Harry Caulin hahmotelmista.

Extrat sisältävät myös Cindy Williamsin ja Harrison Fordin koekuvaukset rooleihinsa, sekä Gene Hackmanin että säveltäjä David Shiren haastattelut. Lisäksi mukaan on mahtunut otteita Coppolan vuotta ennen kuvauksia nauhalle lukemasta käsikirjoitussanelusta, joita höystetään itse elokuvaan kuvatuilla jaksoilla, sekä osion Then & Now, jossa vertaillaan miten San Francisco on muuttunut sitten The Conversationin kuvausten. Napakat bonukset niputtaa vielä vanha Making of, Close-Up on The Conversation sekä elokuvan traileri.

Yhteenveto
Yksi aikakautensa tehokkaimmista vainoharhatrillereistä toimii yhä.