Elokuva
Nuori asianajaja (Michael Fassbender) elää hyvää elämää rakastavan morsiamensa Lauran (Penélope Cruz) kanssa, mutta urakiituri haluaa jotain paljon enemmän. Ystävänsä Reinerin (Javier Bardem) ja liukkaan liikemiehen Westrayn (Brad Pitt) kanssa asianajaja solmii sopimuksen huumebisneksen kasvottomien amnmattilaisten kanssa suuren lastin toimittamisesta Yhdysvaltoihin, mutta jokin menee pahasti vikaan. Mies saa pian huomata, että vastoinkäymisten sattuessa kartelli rankaisee armottomasti kaikkia osapuolia, niin syyllisiä kuin syyttömiäkin.

Mestariohjaaja Ridley Scottin jäätävän tehokas The Counselor on armottoman ajankohtainen trilleri maailmasta, jossa elämme. Alituiset raportit huumekartellien välisistä sodista ja niiden käyttämistä barbaarimaisista keinoista ovat uutistoimitusten joka päiväistä leipää, mutta fiktiivisen elokuvan keinoin tätä lohdutonta todellisuutta on harvoin, jos koskaan, esitetty yhtä kyynisen toteavasti kuin nyt. Scott ohjaa vahvasti, antaa tapahtumille tilaa kumuloitua ja myös päähenkilöille aikaa sisäistää ne. Äärimmäisen taitavasti ohjaaja tiivistää tunnelmia kalman varjon levitessä kaikkien pelureiden päälle ja iskee hirmumyrskyn voimalla ruman kuoleman korjatessa satoaan.

The Counselor on yhtä aikaa äärimmäisen kaunista elokuvaa, valon ja varjon seesteistä leikkiä, jonka katkaisee ruhjovina iskuina katsomossa asti tuntuvat väkivallanteot, jotka kaikesta glooriasta riisuttuna saavat aikaan miltei fyysistä pahoinvointia. Kasvoton kartelli kuvataan kuin ylivertaisena demonina, jolta pakeneminen on mahdotonta. Sen kanssa ei voi keskustella eikä järkeillä, sillä tärkeää ei loppupeleissä ole lainkaan se kuka varasti ja keneltä, vaan se, että sääntöjä rikottaessa kaikki saavat maksaa. Harvoin elokuva kiehtoo ja pelottaa yhtä aikaa samalla hypnoottisella tavalla kuin The Counselor.

The Counselor perustuu Menetetty maa (No Country for Old Men, 2007) ja Tie (The Road, 2009) kaltaisten mestariteosten kirjoittajana tutuksi tulleen Cormac McCarthyn alkuperäiskäsikirjoitukseen ja todistaa miehen olevan yhä armottomassa terässä. Monimerkityksellisillä metaforilla rikastettu dialogi soljuu kuin kaunein runo, vaikka ääneen sanotut asiat ovatkin helvetillisiä ja brutaalin julmia. McCarthyn hyytävässä maailmassa totuudella ei ole lämpötilaa eikä surulla arvoa ja siellä kuoleminen on äärimmäisen helppoa. Siellä ei ole kyse edes siitä, joutuuko tekijä helvettiin, vaan siitä, mitä ja kenet hän vie mukanaan. Ultrakyyninen dystopia on todellisuutta, jossa ihmishengen arvo on minimaalinen verrattuna saatavaan hyötyyn, eikä kukaan ole korvaamaton.

Michael Fassbender tekee huikean hienon roolityön järjettömien tapahtumien keskipisteeseen imaistuna miehenä, jonka valinnan mahdollisuudet hupenevat kuin sekunnit. Yhtä lailla loistavaa näyttelijäntyötä tarjoilevat myös Javier Bardem pintaliidosta huumantuneena Reinerina ja Brad Pitt pelin vaarallisuuden jo ennalta tietävä Westrayna. Penélope Cruzin naiivi Laura tuo karmaiseviin tapahtumiin hitusen koskettavaa inhimillisyyttä kun taas Cameron Diaz tykittää täysillä Malkinana, uransa raadollisimpana naispaholaisena, jonka hahmossa on jotain samankaltaista maanisuutta kuin McCarthyn luoman Menetyn maan pahan ruumiillistumassa Anton Chigurhissa. Sivummalla nähdään muun muassa Edgar Ramirez, Natalie Dormer, John Leguizamo, Rubén Blades, Rosie Perez, Bruno Ganz, Goran Visnjic ja Dean Norris.

Yhteenveto
Vuoden hyytävin ja kylmin elokuvakokemus. Trilleri, joka viettelee kauneudellaan vain paljastaakseen raateluhampaansa.