Future Film julkaisi vuoden 2005 lopulla Cube Trilogy -nimisen kokoelman, joka sisältää nimensä mukaisesti kaikki siihen mennessä ilmestyneet kolme Cube-elokuvaa. Trilogian aloittanut Cube ilmestyi vuonna 1997, ja oli Evil Dead -elokuvan kaltainen kaveriporukassa tehty pikkubudjetin yllätyshitti. Menestyneen Cuben jatko-osat eivät tulleetkaan suurena yllätyksenä, ja ensimmäinen, vuonna 2002 ilmestynyt Hypercube oli pikemminkin spinoff alkuperäisestä elokuvasta. Vuonna 2004 ilmestynyt Cube Zero puolestaan päätti matkia Ringu 0 -elokuvaa, sijoittuen aikaan ennen ensimmäistä Cubea ja selvittäen mysteerisen kuution salaisuuksia. Cube-trilogian laajentuminen quadrilogiaksi tai jopa Friday the 13th -elokuvien kaltaiseksi franchiseksi ei ole kovinkaan kaukaa haettu ajatus, ja sitä ennen Future Filmin trilogia-julkaisu on oiva tapa tutustua mysteeriseen kuutioon.

Joukko ihmisiä herää metallisesta huoneesta, jonka jokaisella sivulla on oviaukko samankaltaiseen huoneeseen. Tietämättä missä he ovat, miten he sinne joutuivat tai miksi he siellä ovat, ryhmä alkaa tutkia mysteeristä rakennelmaa syvemmin. Osa rakennelman huoneista sisältää kuitenkin kuolettavia ansoja, eikä poispääsy ole mahdollista ilman porukan saumatonta yhteistyötä - mikäli paikasta on edes mahdollista päästä pois.

Vincenzo Natalin ohjaama Cube oli tarkoitus olla vain opiskelijaprojekti, jota katseltaisiin aika ajoin kaljailtojen lomassa. Kohtalolla oli kuitenkin näppinsä pelissä, ja elokuva sai ensi-iltansa Toronton elokuvafestivaaleilla, jossa Cube pokkasi parhaan kanadalaisen esikoisteoksen palkinnon. Pikkubudjetin projektista tuli pian suosiota nauttiva kauhuteos, joka on luonut itselleen vahvan fanipohjan. Jopa niin vahvan fanipohjan, ettei elokuvan jatko-osia ole suostuttu katsomaan mysteerin paljastumisen pelossa.

Cuben idea on erittäin yksinkertainen, mutta siitä huolimatta mielenkiintoinen. Juonen ideoineet Vincenzo Natali, Graeme Manson ja André Bijelic ovat budjettisyistä johtuen tehneet käytännössä yhteen paikkaan keskittyvän selviytymistaistelun, jonka taustalla on kuitenkin loogisesti toimiva ja kysymyksiä herättävä idea. Katsoja voi ratkoa kuution mysteereitä samaan tahtiin kuin elokuvan päähenkilötkin, mikäli rahkeet riittävät. Eri värisävyt, numeroidut huoneet ja askeettinen karuus luovat mitä erilaisimpia ideoita kuutiosta, sen alkuperästä ja tarkoituksesta. Katsoja on yhtä tietämätön tapahtumista kuin päähenkilötkin, ja tämä luo hienoista jännitteen tunnetta ja yritystä ratkoa mysteeriä ennen kuin on liian myöhäistä.

Trilogian toinen osa, Hypercube, on Quentin Tarantinon alkupään tuotoksien kuvaajana toimineen Andrzej Sekulan ohjaama jatko-osa, joka on idealtaan lähes identtinen alkuperäisen kanssa. Jälleen joukko henkilöitä herää muistinsa menettäneinä salaperäisen kuution sisältä. Alkuperäiseen Cubeen verrattuna kuutio on nyt neliulotteinen, lisäten uutena ulottuvuutena ajan. Siinä missä ensimmäisen osan vahvuutena kuution mysteereitä pystyi päättelemään itsekin, on Hypercubessa unohdettu logiikka täysin, ja tilalla on monille lähes mahdoton neljännen ulottuvuuden käsite. Jopa tekijät tuntuvat olleen hieman hukassa käsitteen kanssa, esittäen vain omasta mielestään hienoja aikavariaatioita, eikä todellisia herkkupaloja juuri nähdä. Ideana ajan lisääminen on loistava veto, mutta toteutus pätkii pahemman kerran, eikä mahdollista potentiaalia hyödynnetä tarpeeksi.

Hypercube paljastaa hieman kuution mysteereitä, mutta nämä ovat vain elokuvan käsikirjoittajan näkemyksiä, eikä alkuperäisen Cuben luojien virallisia totuuksia. Tämän takia jatko-osien paljastuksia voidaankin pitää kyseenalaisina. Aluksi teos toimii kohtalaisen hyvin, mutta loppua kohden juoni sortuu käsiin ja muuttuu tylsäksi hurmehipaksi.

Välihuomautus! Mikäli pidät Cuben mysteerisyyttä elintärkeänä, etkä halua pilata ensimmäisen osan salaisuuksia, älä lue pidemmälle elokuva-osiota. Cube Zero ei kuitenkaan sisällä spoilereita elokuvaa näkemättömille.

Cube Zero siirtää puolestaan juonen ja ajan lähemmäksi alkuperäistä teosta, vaikka idea pysyykin samana. Jälleen joukko henkilöitä on suljettu kuution sisään tietämättöminä sitä missä he ovat, miksi he ovat täällä ja miten he sinne joutuivat. Edelleen osa huoneista on ansoitettu, eikä deja vu -tunnetta voi olla huomaamatta. Kolmannen osan valttikortti on juonen siirtäminen kuution ulkopuolelle, kuutiota valvovien henkilöiden luokse. Eric Wynn (Zachary Bennet) kuuluu kuution alimpaan henkilökuntaan, jonka tehtävänä on arkistoida ja valvoa kuution tapahtumia. Kun Wynn huomaa, ettei yksi kuution sisällä olevista henkilöistä ole ollut halukas vaihtoehtoiseen ratkaisuun, lähtee hän uhkarohkealle pelastusretkelle.

Kolmas osa ei uudista ideaa tarpeeksi, ja takakannen lupaamien paljastuksien sijasta elokuva heittää eteen vielä suurempia kysymyksiä. Paljastukset ovat myös osin ristiriidassa aikaisempien osien kanssa, eivätkä eräät juonenkäänteiksi tarkoitetut lisäykset toimi. Koko elokuva on varman päälle pelattua saman toistoa. Hienoisia vihjeitä viljellään samalla, kun suuria kysymyksiä nostetaan ilmoille, jottei tulevien jatko-osien mahdollisuutta pilata vahingossakaan. Cube-fanit ovat varmasti innoissaan, mutta mikäli taso pysyy kahden jälkimmäisen osan tasolla, ei sekään fanius kestä kauaa.

Cube - 3½/5
Hypercube - 2/5
Cube Zero - 1½/5
 
Kuva
Cube:

Takakannen tekstistä poiketen, elokuva esitetään anamorfisena laajakuvana, jonka kuvasuhde on noin 1.78:1. Alkuperäisestä 1.85:1-suhteesta on hieman poikettu, mutta täyskuvaan ei tarvitse sentään tyytyä. Tarkkuus on kohdillaan, eikä värienkään kanssa ole ongelmia. Mustan taso on hyvä, ja hämärämmätkin kohtaukset toistuvat kohtalaisesti. Eniten silmään käy kuvan huojunta satunnaisissa kohtauksissa, mutta onneksi nämä ovat vähäisiä.

3/5

Hypercube:

Anamorfinen 1.78:1-suhteinen kuva on kertaheitolla parempi kuin Cubessa, eikä alun filtteröinnistä kannata huolestua, sillä se kestää vain ensimmäisen kohtauksen ajan. Kuva on suurimman osan ajasta erittäin tarkka. Valkoisiin huoneisiin sijoittuva elokuva ei kärsi ylivalottuneisuudesta, ja väribalanssi on muutenkin kohdallaan. Kaiken kaikkiaan askeettisen yksinkertaisessa kuvassa ei ole juuri valittamista.

4½/5

Cube Zero:

Anamorfinen kuva esitetään 1.78:1-suhteisena, ja kuva on kohtalaisen hyvä. Tarkkuus on hyvä, vaikkakin rakeinen. Suurimman osan ajasta hämärissä lavasteissa kuvattu elokuva kärsii jatkuvasta staattisuudesta. Pahimmassa tapauksessa kuvassa on havaittavissa jopa pikselöitymistä. Värit toistuvat kohtuullisesti, vaikkakin eriväriset huoneet antavat oman sävynsä kuvalle.

3/5

Ääni
Cube:

Dolby Digital 2.0 -ääniraita hoitaa tehtävänsä kohtuullisen hyvin. Dialogi on selkeää, ja minimaalinen äänimaailma kuuluu niin ikään hyvin. Mark Korvenin säveltämä musiikki tulee vain taustalle hieman toiminnallisemmissa kohtauksissa, mutta suurimman osan ajasta äänimaailma on melko hiljainen. Askelten äänet, epätasaiset hengitykset ja hiljaisuuden odottaminen luovatkin jännitystä onnistuneesti.

3/5

Hypercube:

Jälleen takakansitiedoista poiketen, elokuva sisältää Dolby Digital 5.1 - sekä DTS-ääniraidan. Äänimaailma on tuttua ensimmäisestä osasta. Dialogi on kristallinkirkasta, vaikka ajoittain huulisynkka tuntuu olevan hieman pielessä. Muissakaan tehosteissa ei ole moitittavaa. CGI-tehosteiset ansat ja aikavääristymät kuulostavat sentään pelottavilta, vaikka visuaalinen anti onkin kovin mitäänsanomaton. Kuution mekaaninen äänehdintä toistetaan hienosti, luoden oivaa tilantuntua. Ajoittain lähes täydellisessä hiljaisuudessa vellova ääniraita herää ajoittain Norman Orensteinin säveltämään musiikkiin, joka ei kuitenkaan ole mitenkään erityinen.

4/5

Cube Zero:

Kuten Hybercube, myös Cube Zero sisältää Dolby Digital 5.1 - ja DTS-ääniraidat. Taustamaailma elää erilaisten tehosteiden varassa, mikä myös kuuluu ääniraidoissa. Pitkälti dialogivetoisen elokuvan äänimaailma toistuu luontevasti ja tilantuntua käyttäen. Hypercubeen säveltäneen Orensteinin musiikkia kuullaan tässäkin osassa ja jatkuvasti. Kuten Hypercubessa, myös Cube Zerossa se on varsin mitäänsanomatonta.

3/5

Lisämateriaali
Elokuvan sisältävät levyt eivät muutamia trailereita lukuun ottamatta kanna muuta lisämateriaalia. Suurin osa elokuvasarjaan keskittyvästä lisämateriaalista onkin laitettu erilliselle bonus-levylle.

The Directors:

Osio sisältää lyhyet biografiat Vincenzo Natalista ja Andrzej Sekulasta, sekä melko mitäänsanomattoman haastattelun jälkimmäiseltä (5:58). Sen sijaan Natalin lyhytelokuva, Elevated (19:12), on varsin mielenkiintoinen pikku teos.

Extras Cube:

Cuben lisämateriaali koostuu suhteellisen hienoista kuvakäsikirjoituksista (20:58), kolmesta poistetusta kohtauksesta (2:53) ja kuvagalleriasta.

Extras Hypercube & Cube Zero:

Hypercube on saanut eniten lisämateriaalia, johon lukeutuvat kuvakäsikirjoitus (2:42), seitsemän kappaletta poistettuja kohtauksia (16:42), joista suurin osa on pikemminkin kuvamateriaalia ilman erikoistehosteita. Tarjolla on myös vaihtoehtoinen loppu, joka on hieman elokuvassa nähtävää pidempi. Lopun kruunaa vielä pelkkiin tehosteisiin keskittyvä making of -dokumentti (35:09), jossa joukko spesialisteja kehuu elokuvansa olemattomia tehosteita. Cube Zerosta ei sen sijaan ole kuin kuvagalleria.

Explanation Phenomenon Cube (10:53) -featurette käyttää runsaan kymmenminuuttisen selventääkseen neljännen ulottuvuuden katsojalle. Ottaen huomioon, että neljäs ulottuvuus on vasta teoreettisella asteella tiedemiestenkin keskuudessa, voi kuvitella, miten tämä esitelmä auttaa tavallista katsojaa ymmärtämään hyperkuutiota. Tosin positiivisesti ajatellen, tämä dokumentti saattaa herättää katsojassa piilevän fyysikon.

Lisäksi bonus-levyltä löytyvät trailerit jokaiselle elokuvalle, sekä hieman triviaa elokuvista.

Yhteenveto
Cube Trilogy on hyvä valinta hieman erilaisista sci-fi-jännäreistä pitäville katsojille, vaikkakin kaksi jatko-osaa on ala-arvoisia teoksia. Ensimmäisen osan matemaattinen lähestymistapa ja uudenlainen idea ovat piristävä uutuus lajityypissään, jota sitten toistetaan kyllästymiseen asti jatko-osissa. Teknisesti julkaisu on hyvää jälkeä.