Vuonna 1991 se tapahtui. Toimintagenre sai uuden valtiaan. James Cameronin ohjaama Terminator 2: Judgement Day -elokuva mullisti toimintaelokuvien kuivuneen muotin. Kyborgit, räjähdykset ja kiihkeät takaa-ajot täyttivät elokuvateatterit, ja sysäyksen antanut elokuva sai lukuisia jäljittelijöitä. Kuten neljä vuotta myöhemmin valmistuneen Cyber-Trackerin, joka tuhosi kaiken, mistä Terminatorit olivat kuuluisia.

Kaikki alkoi myrskyisenä syyskuisena yönä Illinoisin osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Don Wilsoniksi ristitty nuorukainen syntyi, ryhtyi kick-boxeriksi ja menestyi. Kuten monet martial arts -taiturit ja viihdetähdet häntä ennen, sekä valitettavan lukuisat hänen jälkeensä, hän keksi loistavan idean: minä ryhdyn näyttelijäksi. Syntyi Don "The Dragon" Wilson.

Näyttelijänlahjojen puutteessa Wilsonin elokuvaura käsitti käytännössä pelkkiä ö-luokan mätkintäleffoja, kuten kahdeksanosainen Bloodfist-saaga. Miehen uran kohokohta lienee ollut Batman Forever, jossa hän pääsi näyttelemään nimetöntä jengiläistä. Cyber-Tracker edustaa samaa aivotonta mätkintää, josta mies on viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan tullut tutuksi. Muista elokuvista poiketen on pelottavaa, että Wilson tekee myös elokuvan parhaimman roolisuorituksen.

Senaattorin salamurhausyritys epäonnistuu, kun salaisen palvelun agentti Eric Phillips (Wilson) estää kapinallisten yrityksen ja surmaa kaikki osalliset. Lahjakkaasti toiminutta Phillipsiä pyydetään senaattorin ja hänen henkivartijansa Rossin (Richard Nortonin) palvelukseen, jossa hänen potentiaalisuutensa saataisiin lunastettua. Phillips kuitenkin huomaa, ettei senaattorilla ole aivan puhtaat jauhot pelissä, ja kieltäytyy. Hänestä tulee pian entinen agentti ja etsintäkuulutettu. Hänen peräänsä lähtee paitsi Ross, myös uudet kyborgit, jotka toimivat niin tuomareina kuin teloittajinakin. Mikä pahinta, he ovat tuhoutumattomia.

Paitsi että koko kuolematon kyborgi -teema tuhotaan ensimmäisen puolen tunnin aikana, Phillipsin tuhotessa yhden kyborgin itsekseen. Tämän ihmeellisen teon myötä Phillips liittyy kapinallisten puolelle ja aloittaa sodan entistä työnantajaansa vastaan. Matkan varrella tuhotaan vielä pari muuta "tuhoutumatonta" kyborgia, räjäytellään useampi auto identtisellä tavalla, potkitaan ja hakataan vartioita, sekä käydään lopulta jokaisen b-luokan elokuvan pakollinen lopputaistelu nemesiksen kanssa, eli tässä tapauksessa Rossin. Julkaisun takakannen mukaan Wilson joutuu "eräisiin elokuvan historian jännittävimmistä kamppailuista mies miestä vastaan". Allekirjoittanut on eri mieltä.

Kun elokuvan pääteema käytännössä katsoen unohdetaan jo alkuhetkien aikana, ei loppu voi olla järin mielenkiintoinen. Cyber-Tracker ei ole poikkeus, ja loppu ei todellakaan ole järin mielenkiintoinen - tosin ei se ollut alussakaan. Juonessa edetään taistelusta toiseen, joissa ei tunnu olevan järjen häiventäkään saatikka omaperäisyyttä. Kaikki vähänkin erikoisemmat kohtaukset on viety tylysti Terminaattorista; nahkatakki-mieltymys, takaa-ajo parkkihallissa, kyborgien näyttö, sekä karkea kopio ensimmäisen Terminator -elokuvan poliisiaseman hyökkäyksestä. Tosin Cyber-Trackerissa kyseinen kohtaus käydään kapinallisten salaisessa tukikohdassa, mutta varustus on sama; nahkatakki, rynkky ja pistooli.

Elokuvan lukuisat stuntit ovat itseään toistavia ja aiheuttavat naurunpurskahduksia ensimmäisestä "kunnollisesta" stuntista lähtien. Huima autojen välinen takaa-ajo pysähtyy siihen, kun Wilsonin tähdittämä Phillips kurvaa oman henkilöautonsa keskelle tietä, suoraan kapinallisten päälle tulevan pakettivaunun eteen. Seuraus? Phillipsin auto pysyy liikahtamatta paikallaan, samalla kun kapinallisten paku heittää sivuttaisvoltilla katolleen ja räjähtää valtavan tulipallon kera. Samaa stunttia toistetaan kaikissa elokuvan kolmessa muussa autostuntissa, mistä parhaimman naurun irroittaa paloauto ja tielle jäänyt henkilöauto. Arvaatko kumpi autoista lentää volttia?

Mies miestä vastaan käydyistä taisteluista voisi kuvitella löytävän näyttäviä koreografioita, onhan mukana kaksikin kehua saanutta martial arts -taituria. Tuloksena on kuitenkin varsin mitättömät ja amatööritason tappelukohtaukset, jotka paitsi näyttävät teennäisiltä niin koreografisin keinoin, ovat myös tekniseltä tasolta heikohkoja näkyvine vetonaruineen. Vaikka elokuva onkin halvalla tehty, olisi rahoja voitu panostaa hieman enemmän perusasioiden korjaamiseen. Sen sijaan varat on käytetty autoista lentäviin kymmenenmetrisiin tulipalloihin, jotka saavat Renny Harlininkin tuotokset häpeään. Koomista on myös kyborgi-teloittajien taiturimainen ampumataito kaikkia muita paitsi päähenkilöä kohti. Oli matkaa sitten viisi tai viisitoista metriä, ja välimatka autio tai yhden tuolin täyttämä, ei kyborgit osu sankariin ei sitten millään. Sen sijaan kaikki sivulliset ja apurit ammutaan milloin minkä pilarin takaa (jotka tosin suojaavat sankariamme naarmuilta).

Muutaman promillen humalassa, aivot narikassa ja mittari käännettynä huumoriasentoon, elokuvasta saa huomattavasti enemmän irti kuin sellaisena, johon se on alkuperäisesti tarkoitettu. Ei tätä silti kehtaa suositella kenellekään, ei edes kaikkein kovapintaisimmille The Dragon -faneille. Mutta mikäli joku epäonninen kaverisi omistaa kyseisen sci-fi-genren mestariteoksen, ei muuta kuin mäyräkoirat kainaloon ja katsomaan tätä erästä elokuvataiteen unohtumattomimmista teoksista.

Kuva
1.33:1-suhteinen kuvan tarkkuus on karvan verran keskitason alapuolella, värit toistuvat luonnollisina ja mustan tasokin on melko hyvää. Pakkautumista ja lievää staattisuutta on havaittavissa läpi elokuvan. Roskat ja naarmut ovat vähissä, ja ne harvat eivät pääse häiritsemään.

Ääni
Valittavissa on joko Dolby Digital 5.1 tai Dolby Digital 2.0. Kumman tahansa valitseekin, on lopputulos säälittävä. Ensimmäinen tarjoaa sentään jonkinasteista tilantuntua ja hieman ne matalammat taajuudetkin siellä jyrisevät, mutta siihen se sitten jää. Kumpaakin raitaa vaivaa vähän väliä ääniraidan katkaiseva virhe, mikä on häiritsevää - tosin erittäin lievää verrattuna itse elokuvaan.

Lisämateriaali
Julkaisu sisältää trailerit elokuviin Extramartial, Counterforce, The Shepherd ja Road Ends. Lisää laatuviihdettä.

Yhteenveto
Cyber-Tracker on elokuva, jota ei voi ottaa tosissaan. Moninkertaisen kick-boxing mestari Don "The Dragon" Wilsonin tähdittämä sci-fi-rymistely on kertakaikkisen huono ja surkuhupaisa tekele, joka on oivaa viihdettä oikeassa mielentilassa (lue: muutaman promillen kyllästyttämänä). Kaikki muut: pysykää kaukana!