Elokuva

"I've seen it all."

Jos haet ajanvietteksi kevyttä kertakäyttöviihdettä, voit lopettaa tämän arvostelun lukemisen. Tanskan ihmeen Lars von Trierin omaperäinen musikaali Dancer in the Dark poikkeaa siinä määrin amerikkalaisten dominoimasta elokuvakulttuurin valtavirrasta, että sen väittäminen viihteeksi on lähestulkoon jumalanpilkkaa.

Islannin menninkäinen Björk näyttelee Selmaa, Tsekkoslovakiasta Yhdysvaltoihin 1960 -luvun alkuvuosina muuttanutta siirtolaista, jonka päivät täyttää raskas työ tehtaassa. Iltaisin Selma pakkaa hiuspinnejä lisätuloja saadakseen. Raadannan täyttämän elämän ainoat valopilkut muodostavat satumaiset takavuosien musikaalit, sekä poika Gene. Selma kärsii perinnöllisestä silmäsairaudesta, joka johtaa vääjämättömään sokeutumiseen. Genellä (Vladica Kostic) on sama sairaus. Syy Selman Yhdysvaltoihin muuttoon onkin se, että maasta löytyy lääkärit, jotka voivat kalliilla leikkauksella korjata hänen poikansa silmät. Uutteralla säästämisellä hän on onnistunut säästämään kunnioitettavan rahasumman karkkilaatikkoon, kun koko hänen maailmansa luhistuu: Joviaali vuokraisäntä, velkojensa kanssa tuskaileva poliisi Bill (taas kerran erinomaisen roolityön tekevä David Morse) varastaa Selman säästöt ja vielä syyttää Selmaa omien rahojensa varastamisesta. Tästä alkaa absurdit mittasuhteet saava painajainen, jota keventävät vain Selman fantasiamaailmassa tapahtuvat tanssijaksot.

Ensimmäistä ja omien sanojensa mukaan myös viimeistä kertaa näyttelijänä nähtävä Björk tekee elokuvassa uskomattoman roolisuorituksen traagisena naispuolisena kristushahmona, jonka hyväntahtoisuus ylittää kaikki järjelliset mittasuhteet. Selman työtoveria ja parasta ystävää Kathya näyttelevä ihastuttava Catherine Deneuve (onko hän tosiaan jo 57 -vuotias!?) onnistuu niinikään osassaan hienosti. Coen-veljesten Fargossa loistanut Peter Stormare pääsee vaihteeksi näyttelemään mukavaa kundia ja tekeekin Selmaan ihastuneen, hieman simppelin Jeffin roolin todella hienosti. Kun myös sivurooleissa nähdään mainioita roolisuorituksia niin Udo Kieriltä kuin myös von Trierin edellisessä kärsimysnäytelmässä Breaking the Waves nähdyltä Stellan Skarsgårdilta vain pari mainitakseni, ei tämä elokuva ainakaan näyttelijätyöskentelyyn kaadu.

Erikoisuutena kerrottakoon, että vaikka elokuvan tapahtumat sijoittuvat nimettömäksi jäävään amerikkalaiseen tuppukylään, Von Trierin vastenmielisyys Yhdysvaltoja kohtaan on niin voimakasta, ettei hän edes harkinnut elokuvan kuvaamista USA:ssa, vaan amerikkainen pikkukaupunki löytyi Billingsforsista, Ruotsista.

Kuva
Elokuva on kuvattu Von Trierin oppien mukaiseksi enimmäkseen käsivarakameralla, jota pääasiassa on käyttänyt ohjaaja itse. Vain tanssijaksoissa on käytetty kiinteästi asennettuja miehittämättömiä kameroita, joilla on taltioitu jokainen tanssikohtausten liike. Näytellyissä jaksoissa kuva on lähes dokumentinomainen kameran toimiessa aktiivisesti yhtenä näyttelijänä kohtauksissa. Hollywood - elokuvien steriiliyteen tottunut katsoja saattaa aluksi vierastaa karua kuvallista ilmaisua.

DVD:n kuva on anamorfinen ja alkuperäisellä cinemascope-kuvasuhteella. Kuva on kauttaaltaan häiriötön, eikä terävyydessäkään ole moittimista. Vain muutamassa kohtauksessa kuvassa esiintyy herkästä filmimateriaalista johtuvaa kohinaa, joka kuitenkin kuuluu oleellisesti itse elokuvaan. Von Trierin oppien mukaisesti kuvauksissa ei ole käytetty keinovaloa, joten värien toisto poikkeaa hieman räikeästi valaistujen jenkkielokuvien vastaavasta. DVD tarjoilee kuitenkin elokuvan juuri siinä muodossa, kuin se on tarkoitettu esitettäväksi.

Ääni

Von Trierin asketismi ulottuu myös elokuvan ääni-ilmaisuun. Dancer in the Dark on kuvattu suurimmaksi osaksi ilman jälkiäänityksiä, joka luonnollisesti vaikuttaa käytössä olevaan äänimaailmaan, kuten myös DVD:lle tallennettuun 5.1 -kanavaiseen Dolby Digital -ääneen. Näytellyissä kohtauksissa ääni painottuu voimakkaasti etukanaviin, mutta musikaalijaksoissa myös surroundkanavat ovat aktiivisesti mukana tunnelmaa luomassa. Subwooferillekin tarjotaan näiden tanssijaksojen aikana hieman pureskeltavaa, vaikka suurimman osan elokuvasta LFE -kanava on varsin toimeton. Dynamiikkaakin ääniraidalta löytyy melkoisesti, senkin tosin huomaa lähinnä musikaalijaksojen aikana.

Elokuvan ihastuttava musiikki on Björkin luomaa, lukuunottamatta näytelmäkerhon harjoituksissa esitettyjä Hammerstein - Rodgers -sävellyksiä. Perinteisesti Von Trierin elokuvissa ei juuri musiikkia käytetä. Tässäkin elokuvassa musiikkia kuullaan alkusoiton lisäksi vain tanssijaksojen aikana. Näillä jaksoilla on kuitenkin tärkeä merkitys elokuvan tunnelmien ja Selman sisäisen maailman kuvaamisessa.

Lisämateriaali

Lars von Trierin metodeista kiinnostuneille on tarjolla rautaisannos materiaalia: Ensinnäkin levyllä on koko elokuvan pituinen tanskankielinen kommenttiraita, jossa von Trierin lisäksi äänessä on äänisuunnittelija Per Streit. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen onnistuneimpiin kuuluvista kommenttiraidoista, jonka kuunteleminen tarjoaa, paitsi runsaasti mielenkiintoista informaatiota tämän elokuvan tekemisestä ja taustoista, myös herkullisia mielipiteitä amerikkalaisuudesta ja valtavirtaviihteestä. Lisäksi levyllä on niinikään tanskankielinen 55 -minuuttinen Von Trierin 100 silmää -dokumentti, jossa pääsemme kurkistamaan kulissien taakse Dancer in the Darkin kuvauksiin. Näemme mm. millaisen paniikin aiheutti Björkin yllättävä katoaminen kuvauspaikalta ja miten Lars von Trier siihen reagoi. Mikäli tanskankieli ei suju, on sekä kommenttiraita että dokumentti mahdollista katsella myös englanniksi tekstitettynä.

Levyllä on myös 10 -minuuttinen Lars von Trierin haastattelu. Tämä on englanninkielinen ja miehen lausunnot ovat huomattavasti siloitellumpia kuin kotiyleisölle tarkoitetulla materiaalilla. Valitse tanssi -toiminto tarjoaa suoraan valittavaksi elokuvan kahdeksan tanssikohtausta. Lars von Trierin biografia tarjoaa peräti 17 englanninkielisen tekstiruudun verran informaatioa ohjaajan elämästä ja urasta. Loppusivuilta löytyy myös linkit neljän miehen edellisen elokuvan trailereihin: Europa, Riget - The Kingdom, Breaking the Waves ja The Idiots - Idioterne. Luonnollisesti tarjolla on myös Dancer in the Dark - traileri. Tuotantovaiheessa otettuja valokuvia on tarjolla 32 kappaletta.

Oheismateriaali on valitettavasti tarkoitettu vain englantia tai tanskaa taitaville katsojille.

Yhteenveto

Lars von Trier ei petä tälläkään elokuvalla. Dancer in the Dark on muutamasta ylilyönnistä huolimatta yksi koskettavimmista valkokankaalla nähdyistä tragedioista. Eikä tässä muutaman vuoden takaisessa pohjoismaisessa DVD:ssäkään moittimista ole. Täysiin pisteisiin elokuva ei kuitenkaan yllä siitä yksinkertaisesta syystä, että tätä elokuvaa ei kovin mielellään katso toistamiseen, niin voimakkaasta tunne-elämyksestä on kyse.