Elokuva

"Get 'em young, and the possibilities are endless."

Glasgowlainen koronkiskuri Bart (Bob Hoskins) hoitaa likaiset hommansa apurinsa Dannyn (Jet Li) avulla. Dannyä on pienestä pitäen kasvatettu kuin koiraa - hän on koira. Häkkiin suljettu, koiranpantaa kantava, vailla koulutusta oleva lapsenmielinen Danny on luotu omistajansa käsissä vain tappelemaan. Mikäli Bartin suojeluksen alaiset eivät maksa velkojaan, Dannyn kaulapanta irrotetaan ja koira päästetään valloilleen. Useimmille riittää pelkkä varoitus.

Erään välikohtauksen yhteydessä laittomia katutappeluita järjestävä henkilö huomaa Dannyn potentiaalin, ja sopimus koiran omistajan kanssa on pian tekeillä. Irralleen päästetty verenhimoinen rakki on takuuvarma rahalaitos Bartille, jonka tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta. Juuri kukoistavan uranvaihdon yhteydessä vanhat tuttavat päättävät kostaa taannoisen selkkauksen, jonka seurauksena Danny pakenee haavoittuneena aiemmin tavatun Samin (Morgan Freeman) tykö. Sam vie Dannyn kotiinsa, jossa hän yhdessä tytärpuolensa, Victorian (Kerry Condon), kanssa pyrkii saamaan Dannyn ihmispiirteet esille. Tavallisen elämän vietto loppuu kuitenkin vanhojen tuttavien tullessa uudestaan kuvioihin. Koiran on aika palata häkkiinsä.

Ranskalaisen Louis Leterrierin ensimmäinen ohjaustyö, Danny the Dog, pyrkii tuomaan Jet Lin myös länsimaalaisten tietoisuuteen. Aiemmin b-luokan toimintaelokuvissa potkinut Li on saanut osakseen nyt hieman vakavamman roolin. Luc Besson'n käsikirjoittaman (Besson toimii myös yhtenä tuottajista) elokuvan päärooli räätälöitiin erityisesti Litä varten, joka pyysi Besson'ta tekemään hänelle leffan Kiss of the Dragon -elokuvan kuvausten aikana. Hieman poikkeuksellisesti toimintaelokuvistaan tunnettu ohjaaja/tuottaja käsikirjoitti hyvin draamapainotteisen elokuvan, jossa näyttävät taistelukohtaukset ovat vain lisäkuorrutusta.

Käsikirjoitus on kuitenkin hieman vajavainen. Useat ovat lytänneet Danny the Dogin sen kahden täysin erilaisen painotuksen, draaman ja brutaalin toiminnan, aiheuttaman ristiriidan takia. Ääripäiden aiheuttamat rytmin muutokset eivät ole niin radikaaleja kuin moni antaa ymmärtää, vaan tasapainottelu toimii oikeastaan varsin mainiosti. Ongelmat ilmenevät käsikirjoituksen pienehköissä aukoissa, ja osittain myös elokuvan reilun puolentoista tunnin kestossa. Lyhyehkön kestonsa vuoksi on Dannyn ihmiseksi muuttumista jouduttu nopeuttamaan, mikä tapahtuu aivan liian äkillisesti. Alun lapsenomaisen utelias, omassa maailmassaan elävä Danny muuttuu vain muutaman kohtaamisen aikana lähes ihmiseksi. Vaikka julkaisu sisältääkin eurooppalaisen, henkilökemiaan painottuvan version elokuvasta (amerikkalainen versio painottuu toimintaan), jätetään turhan monia seikkoja väliin, mikä saa Dannyn, Victorian ja Samin nopean ystävyyden tuntumaan epärealistiselta. Pienistä uskottavuusongelmistaan huolimatta tarina on mukaansatempaava ja koskettava.

Vaikka suurin osa ajasta käytetäänkin draamaan, on sitä siunattu myös riittävästi toimintakohtauksille. Kohtaukset ovatkin pitkästä aikaa tyylikkäitä ja brutaalin realistisia. Tappeluista on pyritty tekemään mahdollisimman karuja, kaikki keinot sallittuja tyylistä mätkintää, puhtaiden kung fu -liikkeiden sijaan. Tavoitteessa on myös onnistuttu harvinaisen hyvin, vaikka Lin martial arts -tausta nyt välillä paistaakin läpi turhilla kaunoaskelilla. Toimintakoreografioista vastaakin suuressa nousussa oleva Yuen Wo Ping, jonka nimi löytyy lähes jokaisen viimeaikoina  ilmestyneen merkittävän martial arts -elokuvan krediteistä. Danny the Dogissa Wo Ping tekee jälleen mestarillista työtä, ja raaka meno on jokaisessa taistelukohtauksessa läsnä. Ainoastaan verettömyys ja mustelmien puute tuhoaa hieman kohtausten immersiota, sillä näiden lisääminen olisi nostanut taisteluiden realismia valtavasti. Tällaisenaankin Danny the Dogin toimintakohtaukset kuuluvat Ong Bak -elokuvan ohella lähivuosien näyttävimpien martial arts -elokuvien joukkoon.

Kuva

Alkuperäinen 2.35:1-suhteinen kuva on luonnollisesti saanut anamorfisen käsittelyn. Kuvaa on käsitelty ohjaajan toimesta jo ennen teatterijulkaisua, mikä aiheuttaa julkaisulle omat ongelmansa. Leterrier on pyrkinyt saavuttamaan glasgowlaisen likaisen ilmapiirin, ja yleisilme on kauttaaltaan harmaan karua ja rakeista.

Nämä huomioon ottaen kuva on lähes virheetön. Se on suurimmaksi osaksi tarkka ja roskaton. Värit toistuvat tehostetun luonnollisina, eikä mustan tasokaan ole huono. Ainoastaan huonommin valastuissa kohtauksissa on havaittavissa lievää staattisuutta.

Ääni

Myös äänet ovat erinomaisella tasolla. Julkaisu sisältää englanninkieliset Dolby Digital 5.1 - ja DTS ES -raidat, ja korealaisen julkaisun ollessa kyseessä, myös Dolby Digital 5.1 -raidan kantoniksi ja Dolby Digital 2.0 -raidan mandariinikiinaksi. Dubatut ääniraidat jätin suosiolla kuuntelematta.

Kodin hifiteatteri saa kyytiä, kun elokuvan meno yltyy kovimmilleen. Toimintakohtausten lihaa tummentavat ja luita murskaavat äänitehosteet toistuvat kristallinkirkkaasti kuuntelijan korvaan ja yleisön meuhkaaminen tappelun ympärillä levittäytyy hienosti ympäri teatteria. Myös seesteisimmissä kohtauksissa on otettu koko laitteistosta kaikki irti, ja kadut täyttyvät mitä moninaisimmista luonnon äänistä. Kokonaisuudessaan ääniraidat ovat ihailtavan kirkkaat ja monipuoliset.

Musiikista vastaava Massive Attack loihtii onnistunutta mättömusaa elokuvan toimintakohtauksiin. Toista ääripäätä edustaa Wolfgang Amadeus Mozartin 11. sonaattia, jota kuullaan elokuvan koskettavimmissa kohtauksissa. Musiikkin osalta Danny the Dog on varsin onnistunut.

Lisämateriaali

Full Version of Action Scenes (10:34) – Elokuvan kaikki neljä taistelukohtausta kokopitkinä versioina. Amerikkalainen R1-julkaisu sisällyttää pidemmät taistelukohtaukset itse elokuvaan.

Making Of (36:19) – Reilu puolituntinen dokumentti keskittyy ohjaaja Leterrierin kommentointiin näyttelijöistä ja heidän kanssaan työskentelystä. Taustalla nähdään kuvamateriaalia kulissien takaa.

Making of FX (02:03) – Elokuvassa nähtävä pianokohtaus, joka näytetään niin lopullisena versiona kuin lankamallina. Mitään ohjelmoimiseen tai suunnitteluun liittyvää ei löydy, ja featurette onkin melko turha.

Deleted Scenes (00:42) – Yksi poistettu taistelukohtaus, jossa ei liiemmin mitään hienoja stunteja nähdä.

Collection of Outtakes (03:15) – Pilalle menneitä kohtauksia, jotka ei kuitenkaan tarjoa mitään kovinkaan hauskaa.

Lisäksi levyltä löytyvät elokuvan traileri ja RZA:n (ei Wu Tang Clanin) Baby Boy -musiikkivideo.

Yhteenveto

Louis Leterrierin ohjaama Danny the Dog on periranskalaiseen tapaan visuaalisesti tyylikäs toimintadraama, jossa Jet Li näyttelee koiraksi muokattua ihmistappajaa. Toisin kuin Lin muut länsimaalaiset tuotokset, keskittyy Danny the Dog huomattavasti enemmän draamaan kuin toimintaan. Harvat toimintakohtaukset ovat kuitenkin erittäin näyttäviä, eikä draaman ja brutaalin toiminnan räikeä ero haittaa tarinankerronnassa juuri ollenkaan. Valitettavasti käsikirjoitus ei ole aivan parhaimmasta päästä, ja lisäminuutit tarinankerrontaan eivät olisi ollut pahitteeksi.

Danny the Dogista on julkaistu kaksi versiota; yksi amerikkalaisille markkinoille ja toinen eurooppalaisille. Jälkimmäinen keskittyy enemmän henkilöhahmoihin ja heidän kehitykseen, kun taas Atlantin takaisen Bruckheimer-taudin saastuttamat aivot vaativat elokuvilta huomattavasti  toimintapainoitteisempaa etenemistä. Elokuva tunnetaan valtameren takana myös nimellä Unleashed. Korealainen R3-julkaisu sisältää eurooppalaisen version, mutta sisällyttää lisälevyllään myös amerikkalaisesta versiosta löytyvät pidemmät toimintakohtaukset erillisinä. Nähtäväksi jää, minkä version Suomen markkinat laittavat pihalle. Otollisin ratkaisuhan olisi eurooppalainen versio, joka sisältäisi kuitenkin täysipitkät toimintakohtaukset.