Elokuva
John Fawcettin ohjaama psykologinen kauhutrilleri The Dark (2005) perustuu Simon Magninin kirjoittamaan romaaniin Sheep. Filmatisointivaiheessa psykologiseen puoleen keskittynyt alkuperäisteos on saanut kuorrutteeksi mystisiä kauhuelementtejä ja aiheen mukaisia tehosteita. Walesilaisella maaseudulla meren rannalla sijaitsevalla maatilalla on muinoin harjoitettu mystistä ja salaista uskonkulttia. Pakanallisten uskonmenojen aikana on avattu portteja, jotka eivät tahdo pysyä suljettuina. 

Elokuvan pääosissa on hajonnut perhe. Perheen isä James (Sean Bean) on jättänyt perheensä sekä kaupungin hektisen elämän ja muuttanut Walesin takamaille lampaita paimentamaan. Kuten tavataan sanoa, taakse jätetyt asiat usein tuppaavat löytymään edestä päin. Niin käy myös tässä tapauksessa, kun perheen äiti Adele (Maria Bello, A History of Violence, 2005) tuo tyttärensä Sarahin (Sophie Stuckey) vierailemaan isänsä uusilla kotiseuduilla. Kolmikon väliset, menneisyydestä juontuvat tunnepatoumat ovat miltei käsin kosketeltavissa. Yhdistelemällä mainiosti nykyhetken outoja tapahtumia välähdyksenomaisiin paljastuksiin menneisyydestä valotetaan tapahtumaketjuja, jotka ovat johtaneet tähän pisteeseen. Edellä mainitun perheen historian ohella takaumissa vaelletaan ajassa myös huomattavasti kauemmas taakse, jolloin muinoin saarella asuneen uskonnollisen fanaatikon (Richard Elfyn) ja hänen tyttärensä Ebrillin (Abigail Stone) kammottava tarina paljastuu ja linkittyy tämän päivän tapahtumiin. Alueella yhä asuva Daffyd (Maurice Roeves) kertoo oman osuutensa tapahtumista 50 vuoden takaa.

Ohjaaja John Fawcett kehittelee tarinaa kiehtovalla tavalla antaen jännityksen kehittyä hiljalleen omalla painollaan. Tosin paikoitellen hän syyllistyy turhantuntuiseen äänekkäillä erikoistehosteilla säikyttelyyn. Elokuvan aihe ei ole sinällään erityisen omaperäinen tai uusi sisältäen runsaasti mm. Poltergeististä tuttuja elementtejä. Toisaalta The Dark ammentaa runsaasti elementtejä viime aikoina runsaasti länsimaissakin julkisuutta saaneista japanilaisista kauhuelokuvista, kuten Ringu-trilogia ja niiden amerikkalaiset uusintafilmatisoinnit. Lampaiden joukkohysteriakohtaus on kuin suora lainaus Gore Verbinskin ohjaamasta ensimmäisestä amerikkalaisesta Ringu-filmatisoinnista The Ring (2002). Loppua kohti mentäessä leffa muuttuu mystisemmäksi fantasiakauhuksi, jonka lähimmät verrokit löytyvät 1980-luvun italokauhusta, esimerkkeinä Lucio Fulcin elävien ja kuolleiden maailmojen välisiä portteja aukovat teokset. Ajoittain The Dark asettuu synkyydessään samalle tasolle Fulcin teosten kanssa, vaikka Italian gore-mestarin verisistä gore-efekteistä ei ole tietoakaan.

Elokuva on audiovisuaalisesti todella upea. Christian Sebaldtin kuvaus on kunnianosoitus Walesin kauniille rantamaisemille. Meri on onnistuttu vangitsemaan filmille upella tavalla. Näyttelijäsuoritukset eivät ole aivan samalla tasolla. Suurempana ongelmana on kuitenkin editointi, joka ajoittain turvautuu helppoihin äänekkäillä tehosteilla toteutettuihin säikyttelyihin. Puutteistaan huolimatta The Dark on viihdyttävää fantasiakauhua, joka hitaasta tempostaan huolimatta jaksaa säilyttää katsojan mielenkiinnon.

Kuva
Anamorfinen kuva on kiitettävän tarkka ja selkeä kautta koko elokuvan mukaanlukien runsaslukuiset pimeät ja hämärät kohtaukset. Täten vähäinenkin valo paljastaa tapahtumien yksityiskohtia sopivasti filmin tekijöiden haluamaan tahtiin. Pakkausartefakteja tai filmin epäpuhtauksista aiheutuvia häiriöitä ei ole havaittavissa.

Ääni
Englanninkielinen Dolby Digital 5.1 -ääniraita on visuaalisen annin ohella merkittävässä roolissa elokuvan yleistunnelman luonnissa. Meri herää todella henkiin ja silmänsä suljettuaan voi todella kuvitella olevansa meren rannalla. Tilatehosteita käytetään runsaasti hyväksi. Hiljaisten kohtausten ja erittäin voimakkaiden säikyttelytehosteiden käyttö saattaa aiheuttaa hankaluuksia öiseen aikaan katseltaessa, mikäli ei halua herättää seinän takana nukkuvia, mutta samalla kuulla hiljaisimmatkin kuiskaukset.

Lisämateriaali
Kaksitoistaminuuttinen vaihtoehtoinen loppu ainoana merkittävänä lisämateriaalina ei anna syytä riemuhuutoihin. Suurin osa siitä on identtistä julkaistun loppuratkaisun kanssa. Loppuratkaisuiden välillä on vain pienehköjä eroja painotuksien suhteen julkaistun version antaessa hieman enemmän liikkumavaraa katsojan tulkinnoille. Kaikesta huolimatta molempien vaihtoehtojen näkeminen on mielenkiintoista. Valitettavasti vaihtoehtoista loppukohtausta ei voi katsoa osana varsinaista elokuvaa. Mukana on myös The Dark -elokuvan mainostraileri sekä muiden julkaistujen elokuvien trailereita.

Yhteenveto
Kiehtova, joskin paikoitellen hitaahkosti etenevä kauhutrilleri sijoittuu Walesin maaseudulle. Rannikolla keskellä ei mitään sijaitsevalla hiljaisella maatilalla on synkkä salainen menneisyytensä, joka pyrkii väkisin nousemaan pintaan. Elokuva on kahtiajakoinen ja alun jäntevä psykologinen trilleri menettää hieman otettaan loppua kohden tyylin muuttuessa enemmän fantasiakauhuksi. Paikoittaisesta harhailusta huolimatta teos on kokonaisuutena jäntevä tarjoten katsojalle sopivassa määrin pohdiskeltavaa ja jännitystä, vaikkei varsinaisesti kovan luokan kauhuleffa olekaan. Teknisesti laadukas DVD-julkaisu jää lisämateriaalien osalta vajaaksi.