Länsimaissa hongkongilainen elokuva on totuttu assosioimaan lähinnä kungfu- ja laajemmin toimintaelokuvaan. John Woo on haastatteluissaan todennut, että Hongkongissa ei voi tehdä kuin kahdenlaista elokuvaa: komediaa ja toimintaa. Days of Being Wild on tyylipuhdas esimerkki erilaisesta elokuvasta, joka ei sovi kumpaankaan edellä mainittuun lokeroon. Toimintaa ei ole juuri nimeksikään ja komediaksi tätä tuskin voi luokitella. Jos jokin genre pitäisi mainita, olkoon se sitten draama. Days of Being Wild muodostui kriitikkojen ja valikoitujen filmifriikkien suosikiksi. Tämän elokuvan myötä Wong Kar Wai nousi yhdessä yössä Hongkongin uuden aallon viimeiseksi todelliseksi auteuriksi. Tämä ns. toinen aalto tarkoittaa lähinnä 1980-luvulla töihin päässeen nuoren elokuvasukupolven tuloa. Wong Kar Wain lisäksi toisen aallon ohjaajiin kuuluvat mm. Ching Siu-Tung, Stanley Kwan, Alex Law ja Mabel Cheung vain muutamia mainitakseni. Wong Kar Wai tavallaan toi uuden aallon 1990-luvulle yhdistämällä siihen postmodernin kerrontatyylin.

Days of Being Wild sijoittuu kesään 1960, vaikkakin samalla peilaa elokuvan tekohetkellä tulossa olevaa Hongkongin siirtymistä Kiinan hallintaa vuonna 1997. Symbolisella tasolla voidaan nähdä, kuinka Hongkong etsii kadotettua identiteettiään. Elokuvan tärkeimpänä elementtinä ei ole tarina ja tapahtumat, vaan itse henkilöhahmot. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavaan niin tekojensa kuin puheidensa sekä ajatuksenomaisten monologiensakin avulla. Henkilöhahmojen tarinat ovat itsenäisiä kertomuksia. Elokuvan kuluessa ne kudotaan yhteen kekseliään tiiviiksi verkoksi, jossa jokainen henkilö on tavalla tai toisella yhteydessä toisiinsa. Tämä on nähtävissä jo alkupuolella, mutta vasta elokuvan lopussa kaikki palat loksahtavat lopullisesti paikoilleen.

Rahan motivoiman shanghailaisen 'leidiin' (Rebecca Pan) kasvattamalla Yuddyllä (Leslie Cheungin) on traumaattinen suhde naisiin. Saatuaan tietää adoptiosta hän on pyrkinyt selvittämään äitinsä henkilöllisyyden. Itsensä hylätyksi tunteva Yuddy kohtelee naisia kaltoin peläten kiintyä keneenkään liiaksi. Jalkapallostadionin kioskilla Yuddy kohtaa tytön (Maggie Cheung), mutta huolimatta tunteistaan tyttöä kohtaan hän haluaa olla omalle tyylilleen uskollinen ja jättää hänet tylysti. Yuddyn seuraava tyttöystävä, esiintyvänä taiteilijana työskentelevä Mimi (Carina Lau) saa osakseen miltei yhtä tylyä kohtelua. Muita tarinan henkilöitä on Yuddyn kaveri, jota esittää yleensä enemmän tai vähemmän epänormaaleja tyyppejä näyttelevä Jackie Cheung. Kaupungin kaduilla öiseen aikaan kiertelevä merimiehen ammatista haaveileva poliisi (Andy Lau) kohtaa Maggie Cheungin hahmon kierroksellaan.

Elokuvan kiinankielinen nimi viittaa tyypilliseen A Fei -hahmoon, Yuddyyn, rasvalettiseen rokkariin, joita 1960-luvun Hongkongissa maleksi sikäläisten gangsterijengien liepeillä. A Feit eivät varsinaisesti kuuluneet gangstereihin. Heitä kiehtoi machoilu ja vaarallinen elämä sekoittuneena joskus jopa hieman itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Leslie Cheungin A Fei on samalla äärimmäisen macho, mutta myös erittäin herkän tunteellinen ja haavoittuvainen. Jos kaikissa ihmisissä on olemassa sekä feminiininen että maskuliininen puolensa, Yuddyn kohdalla molemmat puolet ovat äärimmäisen korostuneet.

Yuddy on varsinainen suolapatsas, tunteeton tai pikemminkin tunteensa jäädyttävä. Aivan kuin peläten uudelleen hylätyksi tulemista. Hänen sloganinsa voisi olla 'No hard feelings, no feelings at all'. Muut henkilöhahmot toimivat hänen vastinparinaan. He ainakin pyrkivät toteuttamaan omia unelmiaan, ollen kuitenkin kykenemättömiä muodostamaan kestäviä ihmissuhteita. Kaikki henkilöt ovat tärkeitä palasia kokonaisuudessa. Ainoan poikkeuksen tässä tekee aivan viimeisessä kuvassa esitelty uusi henkilö (Tony Leung Chiu Wai), joka ei näytä liittyvän muihin henkilöihin tai elokuvan tapahtumiin millään tavalla. Kuitenkin hänen käytöksestään voidaan päätellä hyvin paljon. Hän on selvästi toinen A Fei, Yuddyn rinnakkaissielu. Hänen elämän vaiheisiin oli tarkoitus tutustua tarkemmin jatko-osassa, jota ei koskaan kuvattu loppuun ensimmäisen osan kompastuttua taloudellisessa mielessä. Tavallaan Wong Kar Wain In the Mood for Love voidaan kylläkin nähdä jonkinlaisena temaattisena jatko-osana, yhdistävänä tekijänä toimii nimenomaan Tony Leung. Tarinakokonaisuus kasvoi trilogiaksi vuonna 2004, jolloin ilmestyi In the Mood for Loven itsenäinen jatko-osa 2046.

Christopher Doyle toimi Wong Kar Wain kuvaajana ensimmäistä kertaa tässä elokuvassa. Ansioitunut Doyle on työskennellyt monien ohjaajien kanssa, mutta parhaiten hänet muistetaan nimen omaan Wong Kar Wain kuvaajana. Yhdessä he ovatkin saaneet aikaan mainiota jälkeä, ja jo Days of Being Wild osoitti heidän työskentelevän hyvin yhteen. Doylen kuvaus ja William Changing lavastus ovat hyvin tärkeitä osatekijöitä elokuvan yleisilmeen luomisessa. Pitkin matkaa kuvassa näkyy erilaisia kelloja mittaamassa aikaa muistuttaen ajan kulumisesta. Aivan kuin ajan kulumisen myötä henkilöt menettäisivät samalla jotain tärkeämpää, vaikka kukaan ei voi varmasti sanoa, josko heillä koskaan sitä edes olikaan. Esimerkiksi kun Yuddy viettelee Maggie Cheungin esittämän tyttösen, kello ohi lipuvan ajan symbolina on merkittävässä roolissa. Ikään kuin yhdessä kulutettu aika voisi rakentaa kestävän suhteen kahden ihmisen välille, vaikka kenties nimenomaan aika söi heidän haurasta illuusiotaan onnelasta. Joka tapauksessa Days of Being Wild on poikkeuksellista hongkongilaista elokuvaa, hitaasti etenevää henkilöhahmoihin keskittyvää kerrontaa ilman suuria tapahtumia tai toimintaa. Näyttelijät ovat pääosassa, ei mikään muu.

Cinema Mondo esittelee Wong Kar-wain varhaista tuotantoa kesän 2006 aikana Helsingissä KesäKino Engelissä, kun In the Mood for Love ja 2046 -elokuvien ohjaajan kaksi ensimmäistä ohjaustyötä As Tears Go By (1988) ja Days of Being Wild saavat myöhäisen Suomen ensi-iltansa heinä- ja elokuussa 2006. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaikka nimenomaan näille elokuville olisi toivonut hieman laajempaa, edes suurimpiin kaupunkeihin ulottuvaa julkaisua.

Yhteenveto
In the Mood for Love ja 2046 -elokuvien ohjaajan varhaisteos Days of Being Wild (1990) sai myöhäisen Suomen ensi-iltansa 4.8.2006. Days of Being Wild on henkilöhahmoihinsa keskittyvää draamaa unelmiensa perään haukailevista ihmisistä, joiden tiet kohtaavat hetkeksi.