Elokuva
Syksyinen aamu Philadelphiassa. Suuren pilvenpiirtäjän hissiin astuu viisi toisilleen ennalta tuntematonta ihmistä, talon turvamies Ben (Bokeem Woodbine), vanhempi rouvashenkilö (Jenny O`Hara), suupaltti patjakauppias Vince (Geoffrey Arend), Afganistanin sotaveteraani Tony (Logan Marshall-Green) sekä asianajajansa luokse tapaamisen sopinut Sarah (Bojana Novakovic). Viisikon matka kuitenkin katkeaa lyhyeen, kun hissi pysähtyy 22. ja 23. kerroksen väliin. Tukalan tilanteen näkevät turvallisuusvastaavat Ramirez (Jacob Vargas) ja Lustig (Matt Craven), joiden apu rajoittuu kuitenkin pelkkään valvontakameroiden seuraamiseen ja yksipuoliseen dialogiin, sillä hissistä ei kyetä kommunikoimaan ulospäin. Kun paniikki alkaa nostaa ahtaassa paikassa päätään ja sähköjen katkeamisen jälkeen lattialla lojuu jo ruma ruumiskin, paikalle ryntää rakennuksen ulkopuolella outoa itsemurhaa tutkinut etsivä Bowden (Chris Messina). Alituiseen uskonnollista jargonia jauhava Vargas on vakuuttunut, että hänen äitinsä tarinat paholaisen tulemisesta ovat täyttä totta, mutta kovia henkilökohtaisessa elämässään kokenut Bowden ei usko vanhaan vihtahousuun, vaan vakuuttaa ihmisen pystyvät pahuuteen ilman ulkopuolista apuakin.

M. Night Shyamalanin kynästä kirvonnut Devil on minimaalinen horrorointi, jonka voisi kuvitella tapahtuvan vaikka teatterin lavallakin. Esillepano on niukkaa, sillä suurin osa elokuvan muutenkin lyhyestä kestosta vietetään kirotulta tuntuvan nostolaitteen sisällä tai huoltokeskuksessa monitoreja tuijotellen. Tarinalla on omat hetkensä, mutta loppua kohden kasvava raamatun tulkinta ja silkka lööperi vihulaisesta kertovine nuotiotarinoineen rasittavat muuten tiukkana pysyvää fokusta. Monista elokuvista tuttuja tunnetiloja syyllisyydestä, katumuksesta ja kostosta kierrättävä Devil pukkaa paikoin puuduttamaan jahkailullaan, ja varsinkin finaaliin säästetyt käänteet ovat aiheuttaa jo tahattoman koomisia reaktioita.

Devil ei kuitenkaan jää tyystin ilman ansioita, sillä ohjaajaksi palkattu John Erick Dowdle (Karanteeni (Quarantine, 2008)) sekä käsikirjoittaja Brian Nelson (Hard Candy (2005), 30 päivää kaamosta (30 Days of Night, 2007)) ovat onnistuneet luomaan paikoin ahdistavan klaustrofobisen ilmapiiri, jota tukee komeasti Fernando Velázquezin (Orpokoti (El orfanato, 2007) dramaattisesti pauhaava musiikki.

The Night Chronicles -trilogian ensimmäisenä elokuvana mainostettavalle Devilille on seuraavaksi luvassa jatkoa nimellä Reincarnate (2012), jonka ohjaa Daniel Stamm ja käsikirjoittaa Chris Sparling Shyamalanin tarinan pohjalta, mutta päätöselokuvaksi suunnitellun leffan Shyamalan on luvannut tehdä itse, ja sen toimivan miehen uran parhaimman teoksen, Unbreakable - särkymätön (Unbreakable, 2000), kauan kaivattuna jatko-osana.

Näyttelijäntyöstä ei Devilin tapauksessa ole kauheasti sanottavaa, sillä rooleihin on hankittu tv-töissä tai pienissä sivurooleissa vaikuttaneita kykyjä. Bokeem Woodbinen voi joku muistaa mm. elokuvista Dead Presidents (1995) ja The Rock - paluu helvettiin (1996), kun taas Bojana Novakovic nähtiin viimeksi Mel Gibsonin kovaonnisena tyttärenä trillerissä Pimeyden ytimessä (Edge of Darkness, 2010). Chris Messina on sänkileukoineen kanssa kuin kärsivien kyttien oppikirjoista pääsemättä silti sen syvemmälle asian ytimeen. Matt Craven on tahkonnut pieniä ja joskus jopa hiukan isompiakin rooleja tulematta silti ikinä kaikelle kansalle tutuksi, eikä Geoffrey Arendista tai Logan Marshall-Greenestä liene kukaan koskaan kuullutkaan.

Yhteenveto
Pienenä pidetty kauhujännäri, joka lyhyestä kestostaan huolimatta ehtii aiheuttamaan kyllästymistä uskonnollisin alleviivauksin ja tukkoon kirjoitettuihin käänteisiin.