Elokuva
Die Hard (1988) teki TV-puolen komediarooleista tutuksi tulleesta Bruce Willisista vakavasti otettavan toimintatähden 1990-luvun kynnyksellä. Rooli oli toimintagenressä uraauurtava, sillä 1980-luvun toimintasankarit olivat lähes poikkeuksetta kaksi kertaa Willisin kokoisia. Willis osoitti, että toimintatähti pärjää sanavalmiudella, röökiaskilla ja parilla sarjatuliaseella. Suomipojan ohjaama Die Hard 2 (1990) oli sarjassa lievä väliinputoaja, kun ykkösosankin ohjannut John McTiernan puhalsi saagaan uutta potkua vuonna 1995 elokuvassa Die Hard - koston enkeli. Yli kymmenen vuoden ja vuosituhannen vaihtumisen jälkeen John McClane on jälleen täällä. Konseptia on päivitetty urakalla, sillä uudessa Die Hard 4.0 –elokuvassa kaikki on entistä komeampaa, suurempaa ja räjähdysalttiimpaa.

McClane on jälleen väärässä paikassa väärään aikaan, toisin sanoen löylyttämässä tyttärensä poikaystävää kampuksella keskellä yötä. Kun tytär on häipynyt paikalta loukkaantuneena ja poikaystävä häntä koipien välissä, saa mies tehtäväkseen käydä noutamassa puoliharmiton hakkerinkloppi FBI:n suojiin. McClane ja nuori tietokonevirtuoosi joutuvat kuitenkin keskelle maanlaajuista ”loppuunmyynti”-hyökkäystä, jonka päämääränä on lähettää Yhdysvaltojen palvelut ja talous takaisin kivikaudelle. Ei tule onnistumaan McClanen vahtivuorolla, sillä mies lähtee jälleen yhden miehen sotaan raahaten perässään pelonsekaista hakkeria, joka osoittautuu kuitenkin hyödylliseksi, kun kaljupään omat neuvot käyvät vähiin.

Toimintaa, toimintaa ja toimintaa. Siinä Die Hard 4.0 kiteytettynä kolmeen sanaan. Elokuva todellakin tarjoaa, mitä lupaa. Hengästyttävän massiiviset toimintakohtaukset saavat ensimmäisen Die Hardin hotellihipan näyttämään värikuulasodalta. Perusaineksia on päivitettu uuden vuosituhannen rytmiin myös juonen osalta. Die Hard 4.0:n juonikehys on mitä monimutkaisin hakkerifantasia. Digitaalisen menon kontrastina toimii kuitenkin oivasti vanhentunut McClane, joka luottaa edelleen luuvitoseensa. Verkkoja voi sulkea etäältä, mutta turpaan voi vetää ainoastaan paikan päällä.

Willisin ja heiveröistä hakkeria esittävän Justin Longin kemia toimii alkuhämmennyksen jälkeen yllättävänkin hyvin, ja parivaljakkoon kiteytyy osuvasti edellämainittu kahtiajako vanhan koulukunnan voimankäytön ja uuden maailman teknologian välillä. Willisin esittämä McClane on edelleen sama vanha ironinen ja epäkorrekti rääväsuu, jonka tarjoilemat one-linerit ovat vähintä, mitä elokuvalta sopii odottaa. Rehelliseen toimintaan nojaavassa elokuvassa klassiset yhden lauseen letkautukset olisivat voineet kuitenkin olla vielä pykälän verran kornimpia, eikä kukaan olisi suuttunut. Elokuvan parhaimman one-linerin jälkeen McClane itsekin hymähtää kuin häpeillen – turhaa kainostelua, sanon minä.

Underworldit ohjannut kohtuullisen kokematon Len Wiseman on kyhännyt kasaan varsin tervetulleen lisän Die Hard –sarjaan. Elokuva on kuitenkin alusta loppuun pelkkää räjähtävää toimintaa, eikä ensimmäisen Die Hardin sisältämiä kutkuttavia suvantokohtia juurikaan löydy. Aina ollaan menossa ja lujaa. Tärkeintä kuitenkin on, että elokuva on itselleen rehellinen, vaikka juonikuvio meinaakin välillä karata turhan pikkunätiksi. Juuri kun meno alkaa mennä liian tekniseksi, palauttaa McClane koko homman takaisin maantasalle omintakeisella tyylillään. Vaikka elokuva on lähtenyt mukaan 2000-luvun sovellusseksikkääseen datailuun, osaa se myös tarpeen tullen nauraa sille.

Tekniikka
Kuten odottaa saattaa, on näyttävä elokuva saanut myös laadukkaan julkaisun. Anamorfinen kuva (2.40:1) on kauttaaltaan tarkka ja värimaailma tyylikkään näyttävä. Ääniraitoja löytyy kaksi, Dolby Digital 5.1 ja DTS 5.1. Äärimmäisyyksiin viedyt räjäyttelyt ja luotikekkerit toistuvat upeasti, ja äänimiksaus on kokolailla laadukkaasti toteutettu.

Lisämateriaali
Kahden levyn Yippee-Ki-Yay Edition (kuulit kyllä) sisältää ruhtinaallisesti lisämateriaalia. Ykköslevyllä on perinteisemmät materiaalit, kun taas kakkoslevyn täyttää huikean pitkä dokumentti. Kaikki koosteet ja dokumentit ovat tekstitetty.

Kommenttiraidalla mukana ovat Bruce Willis, ohjaaja Len Wiseman ja leikkaaja Nicolas De Toth. Kommenttiraidoista on nykyään tullut jo oma elementtinsä DVD-julkaisuissa, joiden omaperäisyyteen panostetaan, mutta tämän elokuvan kohdalla kommenttiraita jää hieman kuivahkon puoleiseksi. Taukoja on paljon ja lennokkaan sanailun sijasta sinänsä ihan informaatiivinen keskustelu tuo mieleen kolme miestä kylmässä kokoushuoneessa vilkuilemassa kelloaan ja odottelemassa kahvia.

Poistettuja/pidennettyjä kohtauksia on neljä, jotka ovat yhteiskestoltaan hieman yli kolme minuuttia. Ensimmäistä kohtausta (jossa Justin Longin esittämä hakkeri yrittää ottaa repustaan Red Bullin, McClanen luullessa sitä aseeksi) lukuunottamatta kohtaukset eivät tarjoa juuri mitään katsomisen arvoista.

Epäonnistuneita otoksia on hieman yli seitsemän minuutin edestä. Parhaat huvitukset tarjoaa odotetusti Justin Long, kun taas muut mokat ovat lähinnä peruskömmähdyksiä. Lisäksi ykköslevyltä löytyy musiikkivideo Die Hard by Guyz Nite, jossa käydään laulun muodossa läpi Die Hard –sarjan tapahtumat. Musiikkivideota seuraa varsin turhanpäiväinen kooste Behind The Scenes With Guyz Nite (5 min.).

Kakkoslevyn 10-osainen dokumentti Analog Hero in a Digital World: Making of Die Hard 4.0 on todella kattava kaksituntinen katsaus elokuvan tekemiseen. Dokumentissa käydään yksityiskohtaisesti läpi likipitäen kaikki mahdolliset elokuvan tekemiseen liittyvät osa-alueet. Pientä toistoa on havaittavissa valintojen perustelussa, jossa hoetaan ”halusimme säilyttää tavaramerkin, mutta tuoda jotain uutta”-mantraa. Dokumentti on erittäin informatiivinen Die Hard 4.0 –elokuvan osalta, mutta valoittaa myös yksityiskohtaisesti nykypäivän suurelokuvan tekoprosessia ja toimintatapoja yleisesti.

Lisäksi kakkoslevyltä löytyy vielä viisi koostetta. Yippee-Ki-Yay Mother F*****! (21 min.) on erinomainen kooste, jossa elokuvassakin nähtävä ohjaaja Kevin Smith haastattelee Bruce Willisia päivää ennen elokuvan ensi-iltaa. Smith, joka on sekä ohjaaja että innokas leffafani, kyselee suoria kysymyksiä, joihin Willis antaa suoria vastauksia turhia silottelematta.

Fox Movie Channel Presents: Fox Legacy -koosteessa (6 min.) Tom Rothman analysoi Die Hard –tavaramerkkiä Foxin näkökulmasta. Hacker Underworld (8 min.) valoittaa hakkereiden maailmaa ja osaa nyky-yhteiskunnassa. Mielenkiintoisen koosteesta tekee mukana oleva oikea hakkeri, tai tietoasiantuntija, joka kertoo oman tarinansa. Homeland Security in a Cyber Age (10 min.) jatkaa samaa linjaa hakkerikoosteen kanssa esittämällä hieman laajempaa kokonaiskuvaa. Viimeisessä Matt’s Pad With Justin Long –koosteessa (6 min.) Justin Long esittelee roolihahmonsa kämppää, ja studion kulisseja yleensäkin, omaan hupaisaan tapaansa. 

Yhteenveto
Die Hard 4.0 on varma valinta toimintaelokuvien ystäville. John McClanen seikkailut ovat kääntyneet varsin kelvollisesti uudelle vuosituhannelle, jossa vastahakoinen sankarikyttä on analoginen kärpänen terroristien digitaalisessa sopassa. Kahden levyn Yippee-Ki-Yay Edition on kaikin puolin laadukas julkaisu hengästyttävälle toimintapätkälle.