Elokuva:

DJ Quik (syntymänimeltään David Blake) on ehkäpä yksi Yhdysvaltojen aliavostetuimmista tuottajista ja rap-artisteista. Pitkään alalla työskennellyt monilahjakkuus ei ole ikinä pystynyt lyömään itseään läpi Snoop Doggin ja Dr. Dren kaltaisella voimalla, vaan on joutunut tyytymään ainoastaan suursuosioon. Mies on urallaan tuottanut monia nimekkäitä artisteja, suojattiensa lisäksi esimerkiksi Tupac Shakuria ja tuoreimpana Jay-Z:ta. Nuorena rap-artistin uransa aloittanut Quik on ollut monessa mukana, tehnyt mustaa musiikkia laidastaan laitaan, menettänyt vanhoja fanejaan ja saanut uusia. Tree Top Piru -jengin parissa nuorena hengaillut Quik on myöhemmin tehnyt selväksi olevansa muusikko, ei gangbangeri. Uudistumishaluinen artisti on saanut monet kääntämään selkänsä, tehdessään musiikillisesti kiehtovaa materiaalia, aseiden latailun ja aggressiivisen uhoamisen sijasta.

Vielä sananen Quikin urasta. Vuonna 1991 ilmestynyt debyyttialbumi Quik is the Name heitti 19-vuotiaan sanataiturin suoraan kartalle Tonite - ja Sweet Black Pussy -hiteillään. Seuraavana vuonna ilmestynyt Way 2 Fonky -albumi johti lopulta isoon rahariitaan levy-yhtiön kanssa. Maailman tunntetuimpia rap-artisteja edustanut Suge Knight riensi apuun, ja Quik kirjoitti sopimuksen pahamaineisen Death Row -levy-yhtiön kanssa. Vuonna 1995 ilmestynyt riidanhakuinen Safe + Sound -albumi jäi lopulta Quikin ainoaksi Death Row -levytykseksi, ongelmien kulminoituessa Suge Knightin alamaailman tapaan johtaa yritystä. Quikin lisäksi levy-yhtiöltä lähti myös useita muita artisteja muutaman vuoden sisällä, esimerkiksi toinen perustaja Dr. Dre, sekä iso kasa Tha Dogg Pound -artisteja. Tupacin kuoleman jälkeen ja Suge Knightin vankilakakun johdosta yhtiö kuihtui kasaan 90-luvun lopulla ja toimii nykyään huomattavasti heikommin The Row -nimen alaisena.

Vuonna 1998 ilmestynyt Rhythm-al-ism muutti Quikin uran suunnan. Quik oli väläytellyt jo Safe + Sound levyllään taitojaan yhdistää R&B- ja rap-musiikkia, ollen yksi ensimmäisistä nykyään huippusuosituksi nousseen musiikkityylin kehittäjistä. Rhythm-al-ism oli kaukana perinteisestä west coast -soundista, niin biiteiltään, lyriikoiltaan kuin yleisesti tyyliltäänkin. Quikia alettiin pitää vanhoissa piireissä takinkääntäjänä. Paljon lokaa niskaansa saanut Quik pohti valintojaan vuonna 2000 ilmestyneellä Balance & Options -levyllään, joka sisälsi sekä R&B-tyyppistä bileräppiä, että vanhaa gangsta-räppiä. Kansa sai valita. Valinta kallistui jälkimmäisen puoleen, ja vuonna 2002 ilmestynyt, tällä hetkellä Quikin tuorein albumi, Under tha Influence, oli vanhaa kunnon Quikia uuden vuosituhannen soundeilla höystettynä.

Vuonna 2003 valmistunut, Devin Dehavenin ohjaama musiikki-DVD Visualism on kuvattu Under tha Influence -levyn ilmestymisen aikoihin. Mukana on siis paljon levyn promootiotilaisuuksia ja studion uumenissa tapahtuvaa soundien hiomista, makupaloja sittemmin jo ilmestyneeltä levyltä. Vaikka Quikin uusin levy onkin eniten suurennuslasin alla, myös vanhempaa materiaalia kuullaan kiitettävästi, varsinkin ensimmäisen levyn klassikkokappaleita. Kuvausryhmä pyörii Quikin kanssa keikoilla, takahuoneissa, studiossa, promootiotilaisuuksissa ja jopa koripallokentällä. Musiikkiesityksien ja yleisen koheltamisen ohella DVD hiljentyy myös välillä kuuntelemaan Quikia hänen pohdiskellessa uraansa, ystäviään ja musiikkibisnestä erinäisissä haastatteluissa. Visualism ei myöskään sorru vanhojen musiikkivideoiden pyörittämiseen, vaan ruudulla pyörivät minuutit ovat pyhitetty ennennäkemättömälle materiaalille.

DVD esittelee myös Quikin tärkeimmät kotipojat mukavien pohjustuksien kera. Osansa valokeilassa saavat muun muassa AMG, Hi-C, sutenöörin elkein liikkuva Suga Free, virtuoosimainen monilahjakkuus El Debarge sekä nyt jo haudassaan lepäävä Mausberg. Kaverukset kertovat suhteestaan Quikiin, joka lähes poikkeuksetta auttoi monet heistä bisnekseen ja toimii useimpien tuottajana. Erityisesti hilpeää Suga Freeta ja Quikin ensikokemuksia miehen kanssa on hauska kuunnella. Myös El-Debarge pianonsa ääressä on kuulemisen arvoinen kokemus.

Musiikkiesityksien parhaimmistoon kuuluu ehdottomasti keikka legendaarisessa House of Bluesissa. Quikin kanssa lavalle nousee myös vitivalkoinen, pitkätukkainen basisti jammailemaan Under the Influence -levyn Trouble-kappaleen kitarariffiä, saaden koko yleisön hullaantumaan juuri hitiksi nousseesta biisistä. Unohtumaton on myös Quikin 50 Ways -kappaleen esitys. Osaltaan Mausbergin kuolemasta kertova kappale ajaa miehen kyynelten partaalle ja toimii arvokkaana lopetuksena keikalle - jonka jälkeen mies löytyy takahuoneesta, pöydän alta ympäripäissään tilittämästä.

Muita varteenotettavia osuuksia ovat Born and Raised in Compton - ja Tonite-kappaleiden esitykset. Pienen esittelyn saa myös Quikin skip walk, myöhemmin B-walkiksi kutsuttu jammailu, jonka sukulainen on huomattavasti tunnetumpi C-walk. Rento jammailu yltyy lavalla isoksi tanssinumeroksi vikkeläjalkaisten kotipoikien avustuksella. Mielenkiintoisimmat hetket vietetään kuitenkin studiossa, Quikin esitellessä laitteistoaan ja puolivalmiita biittejä. Mies esittelee innoissaan soundien kehittämistä, ja mukana häärii myös Tha Dogg Poundista tuttu Nate Dogg. Mielenkiintoinen on myös Quikin alkoholinhuurteinen tarinointi pianon ääressä.

Visualism on taattua Devin Dehaven -laatua, jonka meriittilistalle kuuluvat muun muassa mainiot Xzibit Restless Xposed - ja WC: Bandana Swangin -DVD:t. Editointi on eloisaa ja mukaansa tempaavaa, eikä tylsistyttäviä hetkiä juurikaan synny. Alituisesti kameroiden ympäröimänä pyörivästä Quikista on leikattu kattava kuvaus yhdistettynä mainioon musiikilliseen antiin. Visualismista muodostui myös Quikille hyvin henkilökohtainen kokemus ja uransa virstanpylväs, sillä nähtyään kuvamateriaalin, mies erotti suuren osa entisestä tiimistään. Kun Quikin selkä kääntyi, hymyt hyytyivät ja ilmeet vaihtuivat - ainoastaan kamera seurasi tilannetta.

Kuva:

DVD:n kuva (1.78:1 ei-anamorfinen) on letterboxiksi täysin siedettävää tasoa. Toki kuva on kauttaaltaan hieman rakeinen ja osa materiaalista on muuten kärsinyt pienestä suttuisuudesta, eikä anamorfisen kuvan tasolle tietenkään ylletä. Musiikki-DVD:ksi kuva kuitenkin ajaa asiansa vähintäänkin keskinkertaisesti.

Ääni:

Dolby Digital 2.0 - ja 5.1 -ääniraitojen lisäksi levyltä löytyy DTS 5.1 -raita, joka tarjoaa asiaankuuluvan äänielämyksen. Keikkataltionnit kuulostavat erittäin energisiltä ja monikanavajärjestelmää käytetään hyvin hyödyksi, tosin välillä ehkä liiankin hillitysti. Rupattelustakin saa hyvin selvää, ja vaikka muutamat live-esiintymiset ovatkin hieman heikkolaatuisia, on kokonaisuus varsin hyvä.

Lisämateriaali:

Levyltä löytyvä DJ Quikin kommenttiraita on varmuudella yksi kyynisimmistä kommenttiraidoista, mitä olen kuullut. Vaisulla ja jopa surullisella äänellä hiljalleen rupatteleva Quik suhtautuu miltei vastenmielisesti ruudulla nähtävään materiaaliin. Miehen jutuista ei paljon iloa irtoa, vaan mies kommentoi lähinnä happamasti musiikkibisneksen varjopuolia ja alleviivaa alituisesti sitä, kuinka stressaavalta hän näyttää. On melko ilmiselvää, että kommenttiraita on nauhotettu sen jälkeen, kun Quik päätti erottaa miltei koko tiiminsä. Kommenttiraita on itsessään loistava esimerkki musiikkibisneksen petollisuudesta, mutta informaatiota tai hauskoja hetkiä ei raidalta irtoa, vaan suurimman osan ajasta Quik on vain hiljaa, suunnitellen seuraavaa hapanta kommenttiaan.

Outtakes-osio sisältää erinäisiä pätkiä materiaalista, joka ei päätynyt lopulliseen Visualismiin. Quik pohtii muun muassa musiikin tuottamista, vihan purkamista, musiikkibisnestä ja uusia artisteja sekä sekoilee hieman keikkapaikalla. Mukaan on mahtunut myös Suga Freen pidempi haastattelu. Osio on jaettu seuraavasti:

• MPC 3000 (2:20)
  
• Backyard Boxing (2:10)
  
• Suga Free Extended Interview (2:51)
  
• David Blake (4:05)
  
• Portland (2:52)

DVD:n kannet lupailevat piilotetusta haastattelusta, jolle en keksi muuta selitystä, kuin lopputekstien jälkeen nähtävää pientä studioistuntoa. Kuvagallerian lisäksi levyltä löytyy vielä seuraavat musiikkivideot:

• Born and Raised in Compton
  
• Quik is the Name
  
• Tonite
  
• Trouble

Yhteenveto:

Devin Dahevenin ohjaama Visualism on mielenkiintoinen katsaus DJ Quikin musiikkiin ja elämään. Energinen musiikki-DVD tarjoaa kiitettävästi live-esiintymisiä sekä miehen taustoja valottavia haastatteluja. Quikin faneille DVD tarjoaa varmasti loistavaa ajanvietettä, mutta on muutenkin hyvin toteutettu kuvaus yhdestä rap-maailman aliarvostetuimmasta artistista.

DVD:n kuva jättää hieman parantamisen varaa ja anamorfisuus olisi ollut erittäin toivottua. Äänipuoli on kuitenkin toteutettu mallikkaasti, ja kun vielä lisämateriaaliakin on levyllä tarpeellinen määrä, on DVD kaikin puolin mainio paketti.