Elokuva
Huumebisnes on aina vaarallista, ja hengenvaarallista se on varsinkin Kiinassa, missä jo 50 gramman metamfetamiiniannoksen valmistamisesta saa kiinni jäädessään kuolemantuomion, ja kovan luokan operaattori Timmy Choi (Louis Koo) on valmistanut sitä tonneja. Kun mies jää kuitenkin virkavallan kynsiin, ainoa mahdollisuus välttää myrkkyruiske on tehdä yhteistyötä huumeryhmän kapteenin, kovaotteisen ammattilaisen Zhang Lein (Sun Honglei) kanssa, tarkoituksena tuhota manner-Kiinalaisen satamakaupunki Tianjanin arvaamattomin diileri Bill Li. Yleensä soluttautumisoperaatioon käytetään aikaa jopa vuosia, mutta nyt kaksikon kellossa on ainoastaan muutama vuorokausi, eikä Timmy Choin tarjoaman avun motiiveista voi niistäkään olla täysin varma.

Johnnie Ton ohjaama Drug War on ultrakyyninen trilleri huumebisneksen armottomasta maailmasta, jossa yhdistyvät honkkarileffojen parhaat perinteet aina mittasuhteiltaan eeppisiksi kasvaviin toimintakohtauksiin. Ton tarinankuljetukseltaan (käsikirjoittajina Wai Ka-fai, Yau Nai, Ryker Chan ja Yu Xi) taitavasti tasapainoinen, nihilistinen ja lopputulemaltaan fatalistinenkin maailmankuva tutkii ilman kommervenkkejä ihmisiä, jotka elävät valon ja pimeyden rajaseudulla, lopulta tietämättä edes itse, miksi lopulta muuttuvat. Viattomien sivullisten hengistä piittaamattomat ja kumppaninsa hetkessä pettävät rikolliset ja salaoperaatioissaan yhtä lailla arveluttavia keinoja käyttävät poliisit eivät enää ole toistensa peilikuvia, vaan ainoastaan omiin päämääriinsä keinoilla millä hyvänsä pyrkiviä opportunisteja.

Drug War keskittyy ennen kaikkea niin lainvalvojien kuin rikollisorganisaatioiden valtarakenteisiin ja toimintaproseduureihin, aina katutasolta kattohuoneistoihin saakka, samalla kun se valottaa kummankin palveluntarjoajan ihmisiä sekä yksilöinä että osana suurempaa kokonaisuutta. Samalla elokuva nostaa esiin sen lopullisen kysymyksen huumeita vastaan käytävän gloobalin sodan mahdollisuuksista onnistua. Miten taistelua aineita, joita niin monet miljoonat yli kaiken haluavat ja joiden ympärillä pyörii niin paljon rahaa, että sillä pystyy ostamaan kokonaisia valtioita, vastaan voidaan ikinä voittaa? Samaa kyynistä ja tavallaan fatalististakin tulevaisuudennäkymää tukee myös Drug Warin armotta keskelle turpaa iskevä finaali.

Honkkarielokuvista puhuttaessa esiin on aina nostettava tietenkin John Woo, jonka parikymmentä vuotta sitten tekemät legendaariset toimintaelokuvat kuten A Better Tomorrow (1986), The Killer (1989), Bullet in the Head (1990) ja erityisesti Hard Boiled (1992) valoivat kansainvälisestikin tunnistettavan kivijalan eeppisille actiontykityksille, jollaisina Aasiasta tulevat elokuvat tänäkin päivänä pääasiassa tunnetaan. Woon tienraivaus on toki kiistaton ja vaikutus näkyy luonnollisesti myös Ton kuvakielessä, mutta onneksi ilman Woon kristillistä painolastia symboloineen ja hidastettuina lentävine kyyhkyineen. Sen sijaan, että tekisi actionkohtauksistaan itsetarkoituksellisia akrobaattiesityksiä, To tykittää Cheng Siu-keungin lattean sinivihreissä sävyissä kuvaaman ja Allen Leungin lasertarkasti leikkaaman Drug Warin omaperäiseksi kokoelmaksi synkkää krimidraamaa ja tylyn väkivaltaisia toimintakohtauksia.

Henkilöhahmot ovat kaikki kokonaisiksi kirjoitettuja, eikä niitä erinomaisen antaumuksella tulkitsevien näyttelijöiden työssä juurikaan sorruta aina joskus honkkarileffoja vaivanneisiin ylilyönteihin. Varsinkin pääkaksikolla Louis Koo ja Sun Honglei on erinomaisen harkittu synkka.

Yhteenveto

Armottoman realistinen kuvaus nykyajan huumekaupasta nousee komeasti modernien honkkarileffojen eliittiin.