Viiden vuoden aikana kuvatusta materiaalista koostettu lyhytelokuva Ellie Parker ilmestyi alun perin vuonna 2001, ja nyt muutamaa vuotta myöhemmin sama nähdään pidennetyssä muodossa. Uutta materiaalia on lisätty tunti ja vartti, mutta millainen on lopputulos?

Osittain todellisissa tilanteissa kuvattu ja tosi-TV-tyylillä näytetty tarina kertoo australialaisesta näyttelijättärestä, Ellie Parkerista (Naomi Watts), ja hänen haaveistaan päästä oikeaksi näyttelijäksi. Amerikan unelmatehdas, Hollywood, näytetään kerrankin realistisena alueena, jossa kaikki tavoittelevat tähtiä, mutta vain onnekkaimmat saavuttavat ne. Jotain sellaista Elliekin odottaa. Hänen elämänsä tuntuu olevan pelkkää harjoittelua jotain suurempaa varten. Aamusta iltaan erilaisissa koe-esiintymisissä juokseminen alkaa kuitenkin vähitellen turhauttaa, ja kun yksityiselämäkin on lievästi sanoen sekaisin, iskee epävarmuus kaikkea kohtaan. Voiko tuon kaiken keskeltä ponnistaa oikeaan tähteyteen vain unelmiinsa uskoen?

Vaikka elokuvan tapahtumista osa onkin aitoja, Ellie Parker on ovelasti Naomi Wattsin päälle liimattu hahmo. Välillä ei jopa tiedä kumpi näyttelee kumpaa. Tällainen elokuva onkin huikea tilaisuus näyttelijöille osoittaa todelliset taitonsa. Mukaan on toki mahtunut myös huonompia kohtauksia, joissa Watts on vain omana itsenään yrittämättä edes näytellä mitään.

Ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja Scott Coffey hoitaa itse myös miessivuosan. Varsinaista miespääosaa elokuvassa ei ole. Coffey esittää autollaan törmäilevää ja Ellieen väliaikaisesti ihastuvaa Chrisiä. Tuntuu, että nykyään joka toiseen elokuvaan/TV-ohjelmaan on pakko tunkea joku seksuaalisen vähemmistön edustaja, ja kyllä, Chris on tässä elokuvassa sellainen. Kaikki sivuosien näyttelijät hoitavansa työnsä keskinkertaisesti tai hyvin, parhaimmistona mainittakoon omalaatuinen elokuvaohjaaja Smash (Blair Mastbaum), Ellien agentti Dennis (Chevy Chase), sekä Ellien paras ystävä Sam (Rebecca Riggs).

Elokuvan ensimmäinen puolituntinen on aivan loistavaa viihdettä. Sen jälkeen vauhti hieman laantuu, mutta elokuvan jaksaa kuitenkin katsoa kevyesti loppuun saakka, vaikka loppupuoli ei liiemmin enää innostakaan. Alun lisäksi myös "katsotaan kumpi itkee ensin" -kohtaus on ehdotonta parhaimmistoa. Naomi Wattsin näyttelijäntyö on parhaimmillaan mielettömän hienoa, ja juuri siihen pohjaten saadaankin nauttia useista "vau"-tuntemuksista syvällä vatsan pohjassa.

Kaiken kaikkiaan Ellie Parker on ihan mukava elokuva. Se näyttää piristävällä tavalla, millaista on tuntemattoman näyttelijän arki. Vaikka mitään Madonnan kaltaista tarinaa ei olekaan tarjolla, on Naomi Watts onnistunut etenemään urallaan muun muassa elokuviin Mulholland Drive (2001), The Ring (2002) ja King Kong (2005).

Laadukkailla videokameroilla kuvattua materiaalia ei ole käsitelty lainkaan. Se on suoraan kuin mistä tahansa tosi-TV-ohjelmasta. Kaikki näkyy raakana ja realistisena. Ikkunat poltetaan puhki ja hämäräotoksissa esiintyy niin rakeisuutta kuin pahaa haamuviivettäkin. Hieman pehmeä ja 1.78:1-suhteen anamorfinen kuva on kaikesta huolimatta katseltavaa tasoa, mikäli käsittelemätön kuva ei häiritse.

Ääniraita kuulostaa keskinkertaisen hyvältä ja teknisesti ei moitittavaa pahemmin ole. Sen sijaan sisältö on vähän niin ja näin. Paikoin monen ihmisen puheet menevät päällekkäin ja ympäristön meteli rasittaa, mutta nämähän kuuluvat vain tämän tyylisen elokuvan tunnelmaan. Eri kohtausten väliset äänet on kuitenkin miksattu hyvin eikä äkkinäisiä muutoksia kuulla.

Kiintoisaa lisämateriaalia olisi aivan varmasti ollut saatavilla, jos kerran elokuvaa on kuvattu vuosikausia pitäen kameraa päällä mahdollisimman paljon. Nyt DVD-julkaisulle ei ole päätynyt sitä lainkaan. Tarjolla on vain traileri ja päänäyttelijöiden filmografia. Mielellään mukana olisi voinut olla myös alkuperäinen, 16-minuuttinen Ellie Parker -versio, mutta ei.

Ellie Parker on kuin televisioon tehty raakaversio Bridget Jonesista. Se viihdyttää erityisesti alkupuolellaan, ja persoonallinen tyyli tekee tästä mukavan pirteän välipalan. Teknisesti DVD on keskitasoa, joskin lisämateriaalien puute jää harmittamaan. Kaikki tosi-TV:n ystävät, katse tähän suuntaan!