Heijastuksina hopeiselta kankaalta tarjoiltiin tänäkin vuonna monenlaisia elämyksiä, joista parhaimmat onnistuivat nousemaan genrensä kaanoniin, niin, että voimme puhua jopa lajityypin klassikoista. Vuoden menestynein elokuva lippuluukuilla oli Colin Treworrowin Jurassic World, kun taas budjetti/tuotto-laskulla pahiten floppasivat Josh Trankin Fantastic Four ja Brad Birdin Tomorrowland - A World Beyond. Vuonna 2015 Suomessa sai ensi-iltansa 196 elokuvaa, joista FilmiFINissä arvioitiin yhteensä 137 kappaletta. Mekään emme siis ole yli-ihmisiä, mutta lupaamme pyrkiä parempaan ja ennen kaikkea kokonaisvaltaisempaan kattavuuteen nyt alkavana herran vuonna 2016. Mutta ennen kuin siirrymme jälleen arkeen, vilkaistaan vielä mitkä elokuvat viime vuodelta eniten synnyttivät säpinää tämänkin aviisin toimituksessa.

Draaman puolella tuhdeimmin tarttumapintaa tarjoilivat Andrew Haighin upea ja aikuinen parisuhdekuvaus 45 vuotta, Alejandro González Iñárritun uskomattoman kekseliäs ja visuaalisesti hengästyttävä Birdman or (The Unexpected virtue of Ignorance) sekä Damien Chazellen suuripieni elokuva Whiplash, joista kumpikin huomioitiin myös useilla Oscareilla. Draamakomedian kategorian vie heti alkuvuodesta valkokankaat valloittanut Matthew Varchusin tosipohjainen Pride, joka valloitti silkalla sympaattisuudellaan. Puhtaasti huumormielellä tehtyjen elokuvien sarjassa kuluneen vuoden leffoista eniten huvitti Jemaine Clementin ja Taika Waititin What We Do in the Shadows.

Jännitystä toiseen momenttiin kiristelivät Steven Spielbergin äärimmäisen hallittu Vakoojien silta, Ridley Scottin vinhasti viihdyttävä Yksin Marsissa, sekä vuoden ehdottomasti jäätävin jännäri, Denis Villeneuven täysin omaan luokkaansa noussut Sicario, jonka musiikista vastannut Johann Johannsson ansaitsee myös Vuoden Score -tittelin. Toimintagenressä Christopher McQuarrien Mission: Impossible Rogue Nation , Matthew Vaughnin Kingsman - Salainen palvelu ja Sam Mendesin 007 SPECTRE pärjäsivät kiitettävän hyvin, mutta aatelisista actioneista puhuttaessa yksi oli ylitse muiden, George Millerin kineettinen voimalaitos ja tyylipuhdas toimintaelokuva Mad Max: Fury Road. Kauhukuvista ehkä kekseliäin oli David Robert Mitchellin kaikessa yksinkertaisuudessaan hyytävä It Follows.

Jo omaksi genrekseen laskettavan Marvel-sarjan nokkelin esitys oli Peyton Reedin hilpeä Ant-Man ja toisen suvereenin alalajin, tosipohjaisten gangsterikronikoiden tasavahvoja esityksiä olivat Brian Helgelandin Legend ja Scott Cooperin Black Mass. Koko perheen parhaat hetket tarjosivat Aardmanin maanmainio Late Lammas -elokuva, Steve Martinon supersymppis Tenavat -elokuva sekä Disneyn lippulaiva, Pete Docterin ohjaama Inside Out - Mielen sopukoissa. Parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi kohosi Kornél Mundruczón huikea visio White God ja dokumenteista kärkipaikan otti Davis Guggenheimin MALALA.

Kotimaan tarjonnasta keulille kiilasi Petri Kotwican Henkesi edestä, kun taas ala-arvoisin esitys oli Pekka Karhalaisen Hevisaurus -elokuva. Ja tästä päästäänkin näppärästi vuoden 2015 huonoimpiin elokuviin, jotka olivat Olivier Megatonin hienosti alkaneen saagan totaaliseen lokaan lanannut Taken 3, Chris Columbusin pölvästi efektipelleily Pixels ja se syvimmältä synnytetty, eli Sam Taylor-Johnsonin kaikesta kohustaan huolimatta täysin ilman meriittejä jäänyt Fifty Shades of Grey. Nykyajan ärsyttävin trendi, hittileffojen uudelleenlämmittely, synnytti ainakin kaksi tyystin epäonnistunutta tekelettä, jotka olivat Gil Kenanin tympeä pelleily Poltergeist sekä Ericson Coren avuton actionräpellys Point Break.

Ensi vuonna kannattaa olla valmiina syöksymään elokuvateattereiden hämäriin, kun ensi-iltansa saavat muun muassa Quentin Tarantinon odotettu The Hateful Eight, Alejandro González Iñárritun The Revenant, Coenin veljesten Hail, Caesar, Tim Millerin Deadpool, Jeff Nicholsin Midnight Special, Russon veljesten Joen ja Anthonyn Captain America: Civil War, Shane Blackin The Nice Guys, Bryan Singerin X-Men: Apocalypse, Andrew Stantonin ja Angus MacLanen Finding Dory, Steven Spielbergin The BFG, Damien Chazellen La La Land, Paul Greengrassin vielä nimeämätön Bourne V, David Ayerin Suicide Squad, Edward Zwickin Jack Reacher: Never Go Back, Scott Derricksonin Doctor Strange, Morten Tyldumin Passengers ja Antoine Fuguan The Magnificent Seven. Vahvaa vastarintaa Hollywoodin vyörytykselle tulee toki myös muualta maailmasta, mutta näiden helmien ensi-iltoja on vaikea vielä näin aikaisessa vaihessa varmistella.

Kotimaasta ensi vuoden leffakattaukseen kannattaa sijoittaa heti alkuvuodesta ainakin Lauri Nurksen karaokekomedia Nuotin vierestä, Aleksi Salmenperän Talvivaaran kaivoskatastrofia trillerin keinoin purkava Jättiläinen ja Aleksi Mäkelän takuuvarma Love Records - Anna mulle lovee. Listalla kannattaa pitää myös toinen Nurksen leffa, tv-sarjanakin tuttu Tappajan näköinen mies, Juan Reinan traagista sukellusonnettomuutta ja sen seurauksia kuvaava dokumentti Takaisin pintaan sekä Antti J. Jokisen Pahan kukat. Kesän jälkeen valkokankaat valloittavat vielä Taneli Mustosen murhatrilleri Bodom sekä Tuukka Temosen Apulanta-allegoria Teit meistä kauniin. FilmiFIN toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hyvää uutta vuotta 2016. Ja käykää hyvät ihmiset elokuvissa elokuvateattereissa, niin mekin teemme.