Elokuva
Taitava viulisti Wong Kar Mun (Angelica Lee) on viettänyt suurimman osan nuoruudestaan pimeydessä, sillä hän sokeutui jo lapsena. Parinkymmenen yksinäisen vuoden jälkeen tunnelin päässä näkyy kirjaimellisesti valoa, kun Munille avautuu yllättäen mahdollisuus parempaan elämään silmäleikkauksen muodossa. Vaativaan toimenpiteeseen liittyvistä peloista huolimatta sarveiskalvon vaihto sujuu ongelmitta ja Mun huomaa pian maailmansa muuttuneen, peruuttamattomasti. Näkevien pariin palaaminen on nuorelle naiselle jumalallinen lahja ja harvinainen toinen tilaisuus, jota moni ei koskaan saa. Ensihämmennyksen ja totuttelun jälkeen Munista alkaa kuitenkin tuntua, ettei kaikki ole kohdallaan. Hänen uudet silmänsä näkevät asioita, joita muut eivät näe. Lisäksi sairaalassa tapahtuu muutenkin kummia.

Sopeutusprosessinsa aikana Mun törmää laitoksen käytävillä tummiin hahmoihin, jotka vievät potilaita mukanaan. Henkilökunta näyttää olevan vahvasti juonessa mukana, sillä lukuisista ilmoituksista huolimatta he eivät tee mitään estääkseen näitä ryöstöjä. Salaliittoteorioiden edessä lääketiede määrittelee hätääntyneen Munin todistamat kokemukset harhakuviksi, joita uusi elämäntilanne aiheuttaa.

Hetkellisten huokausten jälkeen selittämättömät tapahtumat saavat kuitenkin pelonsekaista jatkoa, sillä uusin silmin maailmansa näkevä nainen huomaa tekevänsä tuttavuutta yliluonnollisten asioiden kanssa. Tummat hahmot eivät olekaan maallisia, vaan kuoleman sanansaattajia, jotka vievät tiensä päähän tulleet toiselle puolelle. Lisäksi Mun näkee myös kuolleita ja pystyy puhumaan heidän kanssaan. Osa vääristyneistä hahmoista on kuoleman kynnyksellä taistelevia ja osa jo omaa kuljetustaan odottavia. Mun joutuu myös tekemisiin maan päälle jääneiden piinattujen haamujen kanssa.

The Eye (2002) on hongkongilaisten kaksosten Oxide Pang Chunin ja Danny Pangin toinen yhteistuotanto ohjaajina. Lähinnä värimäärittelijöinä ja leikkaajina (mm. Infernal Affairs –trilogia) toimineiden Pang-veljesten ensimmäinen kansainvälistä huomiota herättänyt teos oli rikostoimintaelokuva Bangkok Dangerous (1999). Tämän jälkeen suunta on ollut vahvasti kauhun ja jännityksen parissa: mm. Bangkok Haunted (2001), The Eye 2 (2004), Ab-Normal Beauty (2005) ja The Eye 10 (2005).

The Eye on kokonaisuutena varsin onnistunut yhdistelmä tuttuja kauhuelementtejä ja muista elokuvista lainattuja aineksia. Mukana on pitkiä pimeitä käytäviä, epätarkkoja hahmoja, tiiviitä kuvarajauksia, välähdyksiä peilissä ja painajaisissa. Eniten vatsan pohjaa kiusaavat kohtaukset ovat kuitenkin niitä, joissa päähenkilön kasvoilta voi lukea, että hän näkee jo jotain pahaa, mutta katsoja ei vielä tiedä mitä on tulossa. The Eyen juonellisia esikuvia ovat selvästi olleet mm. Kuudes Aisti – Sixth Sense (1999) ja Viimeinen yhteys: The Dead Zone (1983).

Vaikka yliluonnollisesta näkökyvystä on tehty tusinoittain viihdettä, jaksaa aihe edelleen hyvin toteutettuna kiinnostaa. The Eyen juoni on muutamaa nerokasta yllätystä lukuun ottamatta suhteellisen ennalta-arvattava, mutta se onnistuu kannattelemaan kokonaisuutta yllättävän hyvin loppuun asti. Kiitos tästä kuuluu taidokkaalle äänisuunnittelulle ja oikeissa kohdissa käytetyille tehosteille. Vahvaa tunnetilaa ei ole pilattu liialla CGI:n käytöllä, vaan efektit ovat suurimmaksi osaksi vanhan koulukunnan luomuksia.

Ainoa isompi miinus tulee pakollisen rakkaustarinan tunkemisesta mukaan, joka tarkoituksellisesti laskee kerronnan suvantoihin, mutta sortuu pahimmillaan puuduttavan lässytyksen tasolle. Onneksi näitä hetkiä ei ole elokuvassa montaa, joten piinan pariin pääsee tasaisin väliajoin. Elokuvan näyttelijätyöskentely on mallillaan ja pääosia esittävät Angelica Lee ja Lawrence Chou tulkitsevat roolihahmojaan uskottavasti. Lee voitti osastaan parhaan naisnäyttelijän palkinnon mm. Hong Kong Film Awardeissa.

Kuva

Ääni

Yhteenveto
The Eye on ehdottomasti yksi parhaista tuotoksista, joita viime vuosien aasialainen kauhubuumi on synnyttänyt. Elokuva on erittäin tyylikkäästi toteutettu (vaikuttavista alkuteksteistään lähtien) ja se onnistuu rakentamaan länsimaalaisesta valtavirrasta poiketen käsinkoskeltavan uskottavaa pelontunnetta. Parhaimmillaan penkinpuristusefekti on niin voimakas, että se lyö genren kuninkaana pidetyn Ringun (1998) mennen tullen. Elokuvan paras osa-alue on sen upea äänimaailma ja musiikki, jotka ovat eläviä esimerkkejä siitä, miten toimivaa kauhua pitäisi luoda. Lopullista syvennystä vaille jäävä juoni ja kokonaisuutta vesittävä loppu laskevat arvosanaa hieman.

The Eye on elokuva, jota voi suositella varauksetta kaikille kauhun ystäville.