Elokuva
Tästä elokuvasta voisi kirjoittaa sivukaupalla kertomatta silti mitään itse elokuvasta. Ja niin on kirjoitettukin, jo paljon ennen ensi-iltaa Eyes Wide Shutia ympäröivät villit huhut. Koska en ole elokuva-alan ammattilainen en edes yritä tulkita niitä ajatuksia, joita tämä teos mielessäni herätti. Elokuvan saama ristiriitainen vastaanotto on helppo ymmärtää, johtihan Stanley Kubrick katsojat harhaan jo elokuvan trailerilla, jossa vihjailtiin kyseessä olevan jonkunsortin taidepornoleffa tähtinäyttelijöillä. En tiedä pitäisikö tähän nyt laittaa spoilerivaroitus, mutta kerron kuitenkin että Nicole Kidmanin paljasta pintaa elokuvassa nähdään kutakuinkin leffan trailerin keston verran. Vihjailtiinpa jälkeenpäin myös tämän elokuvan raskas kuvausprosessi johtaneen Tom Cruisen ja Nicole Kidmanin avioliiton kaatumiseen.

Elokuvassa vilahtaa kyllä paljasta (naisen) pintaa riittävästi säikyttämään keskivertojenkin, josta syystä elokuvan USA-versiosta (samoin kuin R1 DVD:stä) piti digitaalisesti sensuroida eräs kohtaus siistimmäksi. Siitä huolimatta kyseessä ei ole mielestäni varsinaisesti eroottinen elokuva. En ole lukenut tarinan pohjana olevaa Arthur Schnitzlerin kirjaa, joten en tiedä miten paljon vapauksia Kubrick tarinan kertomisen suhteen on ottanut. Eikä sillä ole väliäkään. EWS on Stanley Kubrickin taideteos alusta loppuun. Jopa siinä määrin että elokuvan musiikin säveltäjä ja kuvaaja ovat varsin tuntemattomia omilla aloillaan. Suuri osa elokuvassa soivasta musiikista tosin tulee sellaisilta säveltäjiltä kuin György Ligeti, Franz Liszt, W.A. Mozart ja Dmitri Shostakovich. Ja musiikkiahan Kubrick on aina osannut elokuvissaan hyödyntää, niin tälläkin kerralla.

Elokuva on pitkä ja hidastempoinen, on helppo uskoa että nykyiselle Matrix-sukupolvelle elokuvan hidas, viivyttelevä kerronta on liian raskasta kestettäväksi. Niille, jotka tarinaan jaksavat syventyä Kubrickin testamentti tarjoaa kiehtovan matkan ihmismielen syövereihin. Eyes Wide Shutia on pitkäveteisyyden lisäksi syytetty realismin puutteesta, Lontoo ei kuulemma muistuta New Yorkia, kukaan ei puhu niinkuin elokuvan henkilöt puhuvat. New Yorkin kadut eivät ole kulkijoista tyhjiä edes keskellä yötä. Kaikki tuo on totta mutta ei minun kohdallani vähennä pätkääkään elokuvan vetovoimaa. EWS ei ole dokumentti, se ei edes yritä olla realistinen elokuva. Se on tarina kerrottuna päähenkilön silmien ja mielen kautta. Tarina uskottomuudesta, intohimosta ja anteeksiannosta. Tai kenties jostakin aivan muusta.

Ei tämä Kubrickin paras elokuva ole, ei lähellekään. Enkä ole aivan varma onko tämä edes 1990-luvun paras elokuva mutta ainakin elokuva on kiehtovalla tavalla erilainen. Tätä elokuvaa on vaikeaa suositella kenellekään. Jos olet pitänyt Kubrickin aikaisemmista elokuvista niin EWS kannattaa katsoa ja muodostaa oma mielipide. Aivan varmaa on että tällaisia elokuvia ei tee enää kukaan.

Kuva
Juutuin edellä liian pitkäksi ajaksi itse elokuvaan. Tämän kirjoituksen aiheena on kuitenkin elokuvan DVD-versio. EWS julkaistiin DVD:nä samoihin aikoihin R1 ja R2 -alueilla. DVD:n kuvasuhde on Kubrickin omasta toivomuksesta 1.33:1. Kyseessä ei ole kuitenkaan pahamaineinen pan&scan -kohtelu vaan open matte. Toisin sanoen elokuvateatterissa esitetty 1.85:1 -kuvasuhteinen versio on periaatteessa muodostettu peittämällä osa kuvan ylä- ja alareunoista. 1.33:1 kuvasuhde lienee ollut ohjaajan mielessä jo kuvausten aikana, sillä open matte -tekniikalle ominaisia ongelmia (kuvassa näkyviä mikrofoneja tai ylimääräisiä varjoja) en kuvasta havainnut. Kuvanlaatu on kauttaaltaan erinomainen, jossain määrin rakeinen mutta niin sen kuuluukin olla, EWS on ilmeisesti kuvattu poikkeuksellisen herkälle filmille keinovalon välttämiseksi kuvaustilanteissa mikä näkyy myös kuvausjäljessä. Mitään värivirheitä tai digitaalitekniikasta johtuvia ongelmia en kuvassa havainnut.

Ääni
DVD:llä on 5.1 -kanavainen Dolby Digital -ääni mutta minimalistina tunnettu Kubrick hyödyntää järjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia varsin säästeliäästi. Vain parissa kohtauksessa surround-kanavia käytetään tilavaikutelman luomiseen, muutoin elokuva olisi voinut miltei yhtä hyvin olla DD 2.0. Äänitys on kauttaaltaan hyvin tehty, dialogista saa hyvin selvän ja kaikki mitä ääniraidalle on talletettu on kuultavissa kristallinkirkkaasti. Erinomaista työtä.

Lisämateriaali
Valitettavasti samaa minimalistista linjaa on jatkettu DVD:n oheismateriaalin kanssa. R2-levyllä ei ole edes leffan traileria. Kaksi TV-mainosta on sentään levylle laitettu.

Tämän lisäksi levyllä on englantia tai saksaa taitaville katsojille tarjolla puolisen tuntia haastatteluja, joissa Tom Cruise (8 min), Nicole Kidman (17 min) ja Steven Spielberg (7 min) muistelevat Stanley Kubrickia. Mitään muuta lisäaineistoa levyllä ei sitten olekaan. Ilmeisistä syistä Kubrick on itse estynyt kommentoimasta elokuvaansa, mutta luulisin että näyttelijöilläkin olisi ollut mielenkiintoista kerrottavaa elokuvan tekoprosessista. Vai estääkö Stanleyn näyttelijöiltään vaatima vaitiolosopimus kuvausten kommentoimisen elokuvan julkaisun jälkeenkin?

Yhteenveto
Tämä julkaisu on tietenkin pakkohankinta jokaiselle Stanley Kubrickin elokuvien ystävälle.